Rannalla

Tai lannalla, kuten ärrää hakeva lapseni asian sanoo. Juu, ei ole tarvinnut hengailla vielä tänä kesänä rannalla mutta tokihan sinnekin pääsee aina taikaoven kautta. Jaa minkä taikaoven? No, kirjan tietysti.

Loistava ja houkutteleva kansikuva: Rannalla (Ruohonen)

Olen esitellyt useamman hyvän kesälomakirjan alakoululaisille viime viikkoina ja Tapani Baggen kirjoittama ja Hannamari Ruohosen kuvittama Rannalle (Tammi, 2015, saatu kustantajalta) on yksi joukon jatkeeksi. Kirjan teksti on isolla ja vaikeimmat sanat on tavutettu. Lauseet ovat selkeitä ja lyhyitä. Kappalejako on myös lyhyt ja sivuja on yhteensä 71. Tekstiä tukee lähes joka sivuaukeamalla oleva mustavalkokuvitus. Kirja on siis yksinkertaisesti tosi hyvä kirja lukemaan oppineelle eka-tokaluokkalaiselle (tai eskarille). Kirjaa olisi tosi kiva lukea myös vuorotellen: eli välillä lukee aikuinen ja välillä lapsi.

Rannalla -kirja on minulle tuntemattoman Kaisa -kirjasarjan kymmenes kirja. Kaisa-sarja on alkanut jo vuonna 2002 ja tässä kirjassa Kaisa on koululainen ja aloittamassa kesälomaansa. Kaisa asustaa isänsä ja isän tyttöystävän Sirkan kanssa ja saa äidiltään saaresta kirjeitä (varsin harvoin). Kaisa tunnostaa olevan sangen iloinen tyttö kesäloman kynnyksellä mutta sitten Sirkka kertookin olevansa raskaana. Tämä uutinen ei aluksi Kaisaa miellytä ja hän päättää paeta- rannalle. Rannalla Kaisa leikkii ystäviensä kanssa ja lopulta jää pitämään kesämyrskyä puhumattoman veneen alla asustavan Laineen kanssa, jonka luota isä Kaisan turvallisesti löytää. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kirjan tunnelma on mielestäni mukava ja rauhallinen, vaikka seikkailuakin löytyi mukavasti. Tarina on koristeltu pehmeällä huumorilla ja pienillä tunnetilanteilla. Luimme tarinan yhdeltä istumalta (toimin autossa äänikirjana). Lapsien mielipiteet kirjasta näin jälkeenpäin kysyttynä ovat: "tykkäsin vähäsen" ja hymyilevää nyökyttelyä. En ole oikein varma mitä kolmevuotias nyökyttelijä kirjasta irti sai, koska enemmän tarina oli kouluikäisen tasoista. Kaisa -kirjojen konsepti on minun mieleeni varsin paljon, vaikka itse tarina nyt ei minussakaan herättänyt suurta hullaantumisen kokemusta. Bagge kuitenkin kuvailee tarinaa hienosti lapsen näkökulmasta ja kokonaisuus on rauhallinen ja koosteinen. Kieli on lyhykäisyydessään taiturimaisen kuvailevaa ja kaunista. Kirjan kuvitus on taas varsin mieleeni, koska onhan kuvittajana yksi lemppareistani, eli Hannamari Ruohonen. Kuvat toivat mieleeni vähän Peppi Pitkätossun kuvituksen! Kuvitus on hauskaa ja ihanan simppelin selkeää ja tukee ehdottomasti kirjan kokonaisuutta. Kuvittajan nimen olisin toivonut löytyvän heti etukannesta, enkä etsimällä sisäsivulta. Kokonaisuudessaan kiva kirja ja niitähän kesälomalla pitää olla kasapäin!!!


"Sitten otin pyörän seinustalta ja lähdin. Ilma oli kirkas, mutta en nähnyt kunnolla eteeni. Piti pysähtyä kuivaamaan silmät."

- Tapani Bagge ja Hannamari Ruohonen: Rannalla