sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kolme värikkään uutta runokirjaa marraskuuhun!

Tänä syksynä olemme lukeneet kolmea uutta runokirjaa tai oikeastaan yksi niistä on kokoelma. Yllätys, yllätys omaksi suosikiksi nousi jälleen kerran Jukka Itkosen uusin Tukaani puussa (2018, Lasten Keskus, esittelykpl), joka palaa kirjalla Matti Pikkujämsän kuvituksiin.

Kuva kustantamon sivuilta
Itkonen loruttelee eksoottisista eläimistä kuten mangusti, tiikeri, krokotiili ja kirahvi. Lorut ovat varsin lyhkäisiä ja napakoita, joten sopivat aivan loistavasti pienemmänkin lorukorvan kuultavaksi. Itkosen runoissa on aina erityisen kaunis poljento, hauska tarina ja hellyyttävä sisältö. Ilokseni huomasin, että myös eskarilaiseni piti näistä loruista eniten ja Itkosen runoja toisteltiin pienemmän pyynnöstä useita kertoja. Pikkujämsän kuvitus on kirjassa värikylläisen runsas ja soveltuu näin värimaailmanltaan ja intensiivisyydeltään aurinkoa hohtaviin runoihin kuin nenä päähän. Luottokaksikon paluu.

Kuva kustantamon sivuilta
Kotimaisen kirjallisuuden taituri Tuula Korolainen on ansainnut vuosikymmenien (runot kirjassa vuosilta 1990-2018) loruttelullaan kokoelmansa Taivasta hipoo hännänpää (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl). Kirjan runot ovat pääosin ihanan perinteisiä ja lempeitä (kissarunot ovat aina parhautta!) ja osin veikeitä, rohkeita ja eivätkä päästäkään lukijaansa liian helpolla. Runojen moninaisuus ja iloisuus lämmittivät minua. Näitä runoja emme ole ehtineet lukea kaikkia, ja osa oli ehkä lapselleni, ja minulle, hieman vieraampia. Kirjasta tulikin mieleen kirjailijan kokoama joulukalenterirunokirja, joka pitääkin kohta kaivella taas esiin. Voi että lastenrunoja on hauska lukea aina tavallisten satujen ja pidempien seikkaiden piristeeksi ja tasapainoksi! Korosen kirjaa koristavat aina niin kauniit ja hempeät Virpi Talvitien herkän upeat kuvitukset.

Kuva kustantamon sivuilta
Syksyn yllättäjänä löysimme kirjastosta Mariskan runoileman ja Reetta Niemensivun & Aapo Ravanttin kuvittama Määt ja muut, runoja eläimistä ja ihmisistä (Tammi, 2018, kirjastolöytö). Lauluntekijä Mariskan lorut ilahduttivat varsinkin rebelimäisyydellään sanatehtailun äärellä. Parasta on aito irrottelu, joka tapahtuu pelkästi sanataiteen ilakoinnista- ja se välittyy tässä lauluntekijä Mariskan kirjassa. Kirjan kuvitus on varsin runsas ja värikäs mutta toisaalta niin on Mariskan runotkin, joten kokonaisuus on varsin bueno. Runokirjasta on äänikirja, joka on ollut meillä myös lainassa mutta nolo tunnustaa, etten ole ehtinyt kuunnella sitä vielä. Oletko sinä?

Runoista ja räppäämisestä tuli mieleeni, että luemme tällä hetkellä uusinta Risto Räppääjää, jossa myös räpätään oikein olan takaa. Eli vink vink.

Olipas muuten hämmentävää nähdä miten paljon tänne on vielä eksynyt piipahtajia, vaikka blogi on smelko unelias päivittymään. Marraskuu saa taas pienen bloggaajan miettimään kaiken tämän järkevyyttä, mutta odotetaanpa taas keväät uutuuskatalogit ja päätetään sitten.

Etsiiköhän täällä piipahtajat joululahjavinkkejä? Ne ovatkin olleet tässä mielessäni... :)


"Joskus pysyn aloillani,
seison takajaloillani
ja jään miettimään.

Mietin sitä, että miksi 
käärme syntyi käärmeeksi 
ja minä mangustiksi."

- Jukka Itkonen: Mangusti, kokoelmasta Tukaani puussa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!