tiistai 6. marraskuuta 2018

Poks, Julia ja Mollistavia mietteitä

Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi... (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl) on tosi hauska ja hyväntuulinen pikkukirjauutuus taaperoille ja leikki-ikäisille. Kirjan tarinana on pikkupanda, joka kierii paikasta toiseen ja aina vaan Poks tömähtää uuteen asiaan. Kirjan kieli on valtavan onnistunut ja sanat oikein poksahtelevat ja pyörivät suussa muodoistaan innoissaan. Tästä kiitos Tuuli-Maaria Rauta! Kuvituksesta vastaa Marjo Nygård ja se toimii söpöydessään ja selkeydessään jo varsin pienille silmille.

Kuva kustantajan sivuilta
Toinen taaperouutuus on Julia -sarjan Julia on väsynyt (Kustannus-Mäkelä, 2018, suomennos Raija Rintamäki, esittelykpl) kertoo ihanasti pikku Julian tavallisen vilkkaasta arkipäivästä ja kuinka iltaa kohdin Julia alkaa rauhoittua arkisilla rutiineilla, joka valmistelee Julia iltasadun kautta unille... vai valmisteleeko? Näin yleensä aivot oppii nukkumaan tiettyyn aikaan mutta  sitten on niitä kuuluisia kausia. Julia-kirjat ovat erittäin laadukkaita peruslastekirjoja, joissa on kauniit kuvat, huumoria ja mukavaa vertaistukea pienten lasten vanhemmille.  Lämmin suositus!

Kuva kustantajan sivuilta

Katri Kirkkopellolta on tullut pienen pieni Mollistavia mietteitä (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl) uusi Molli-kirja, missä on lähinnä käytetty jo aiemman kuvakirjan kuvia ja lisäilty Mollin mietteitä elämästä. Eskarilaista vähän hihitytti kirjan äärellä mutta totuuden mukaisesti ei kirja kovin paljon minua ennakko-odotuksiaan vastaisesti mollistanut. Mutta yksi mukava tunnekirja uusien mukavien tunnekirjojen joukkoon.



"POKS, sanoi pikku panda
ja törmäsi tuttiin.
Panda työnsi tutin korvaan,
kokeili tuttia kainaloon.
Tutti kutitti.
TURHA TUTTI! VIPS!"

- Marjo Nygård ja Tuuli-Maaria Rauta: Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi...

lauantai 3. marraskuuta 2018

Jännittäviä kirjoja...

Luimme ihan vahingossa sesonkiin sopivaa kirjaa. Minä en itse tästä Halloweenista niin ymmärrä mutta lapset tuntuvat innostuvan kovasti näistä jännittävistä jutuista- vaikka samalla ne varmasti todellakin jännittävät. No kuitenkin, vähän JÄNNITYKSELLÄ lainasin kirjastosta nämä seuraavat kirjat mutta koska lukukokemukset olivat hitti, niin ajattelin jakaa ne myös teille.


Magdalena Hain kirjoittama ja Teemu Juhanin kuvittama Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri (WSOY, 2018, kirjastolaina) oli ihan älyttömän hyvä. Lukupalathan ovat lyhyitä kirjoja, runsaalla kuvituksella, eli sopivat tosi hyvin lapsille, jotka ovat oppineet lukemaan suht sujuvasti. Tässäkin kirjassa jännittävä tarina tytöstä, joka hakeutuu painajaispuotiin apulaiseksi saadakseen taskurahaa uuteen pyörään, oli varsin tiivis- mutta taidokkaalla tavalla. Kirja oli hauska ja kuvitus ihan loistava! Olin erittäin innostunut tästä kirjasta ja niin oli myös esikoululaiseni. Tästä tulikin mieleeni, että hyllyssä on odotellut myös toinen kaksikon kirja, jota lapseni ei ole halunnut jännittävän kuvan vuoksi vielä lukea- ehkä nyt saan senkin luettua!


Toinen halloweeniin sopiva on Paula Norosen kirjoittama ja Kati Närhen kuvittama Yökoulu ja kadonnut opettaja (WSOY, 2016, kirjastolaina) Tässä pääosissa on haudoistaan yöksi heräävät zombit ja vampyyrit, joten kirja oli vähän astetta jännempi. Koululaisten opettaja häviää ja seuraa rikosromaanin tyylinen kokonaisuus. Kirjan kuvitus eikä tarina vedä vertoja Painajaispuodille mutta on kuitenkin ihan hauska kirja jännityksennälkäiselle koululaiselle. Tästäkin eskari tykkäsi kyllä.


Olen lukenut iltaisin myös lastenloruja (lorubloggaus mielessäin) ja tällä hetkellä luen Tuula Korolaisen kokoelmaa Taivasta hipoo hännänpää vuosilta 1990-2018 (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl), joka alkoi sattuvasti kummitusloruilla- että siinäpäs vinkki kauhuun, lorujen muodossa!

Luetaanko teillä jänniä kirjoja?
Yksi jännien kirjojen tuottaja on kyllä myös Roald Dahl, jonka kirjoja olemme nyt lukeneet toista kertaa. Viimeisimpänä Iskä ja Danny maailmanmestari, Nilviöt ja Matilda, joissa varsinkin viimeisissä oli kyllä tosi rohkeita, lähes liian pelottavia kohtia, että kävivät ihan kauhusta välillä. Onneksi vastapainona on myös huumoria ja loistavaa verbaalineroutta.


"Ammatinvalinta

Pikku aave julisti:
'Tahdon isona vampyyriksi!'
Isä kauhusta ulvahti:
'Kautta kaapuni, miksi?'

Äiti sanoi: 'Silloin et
saa yhtään pelätä verta
etkä hammaslääkärissä
pyörtyä joka kerta.'"

- Tuula Korolainen: