keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Kiva löytö lapselle omaan lukuun!

Löysin kirjastosta tosi hauskan uuden kirjasarjan, joka sopii hyvin lapsen omaan lukuun tai kuten meillä: yhteislukuun. Mauno ja muka-monsterit on laadukas, hauska ja hyvin kuvitettu kirjasarja.


Kuvat kustantamon sivuilta
Ensimmäisessä osassa söpöt monsterit esitellään kirjassa Töräys pimeässä ja toisessa kirjassa Sekoilua siivillä Mauno lähtee monstereiden kanssa ulkomaille (käy myös lentokonematkailuun tutustuvalla lapselle hyvin!). Kirjassa on hauskoja sarjakuvakohtia, jotka keventää harjoittelevan lapsen lukemista ohimennen ja lisää kiinnostusta lukemiseen. Pidimme näistä kummastakin kirjasta lapseni kanssa yllättävän paljon, joten piti pikavinkata teillekin!

Voisinpa sanoa tässä vaiheessa vuotta, että oikein mainio vinkki lukevan ja huumorintajuisen lapsen pukinkonttiin!


"Ette tuu mun ja mun juuston väliin!"

- Zanna Davidson ja Melanie Williamson (kuv.), Lasten Keskus ja Kirjapaja, suom. Anna-Reetta Sipilä

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kolme värikkään uutta runokirjaa marraskuuhun!

Tänä syksynä olemme lukeneet kolmea uutta runokirjaa tai oikeastaan yksi niistä on kokoelma. Yllätys, yllätys omaksi suosikiksi nousi jälleen kerran Jukka Itkosen uusin Tukaani puussa (2018, Lasten Keskus, esittelykpl), joka palaa kirjalla Matti Pikkujämsän kuvituksiin.

Kuva kustantamon sivuilta
Itkonen loruttelee eksoottisista eläimistä kuten mangusti, tiikeri, krokotiili ja kirahvi. Lorut ovat varsin lyhkäisiä ja napakoita, joten sopivat aivan loistavasti pienemmänkin lorukorvan kuultavaksi. Itkosen runoissa on aina erityisen kaunis poljento, hauska tarina ja hellyyttävä sisältö. Ilokseni huomasin, että myös eskarilaiseni piti näistä loruista eniten ja Itkosen runoja toisteltiin pienemmän pyynnöstä useita kertoja. Pikkujämsän kuvitus on kirjassa värikylläisen runsas ja soveltuu näin värimaailmanltaan ja intensiivisyydeltään aurinkoa hohtaviin runoihin kuin nenä päähän. Luottokaksikon paluu.

Kuva kustantamon sivuilta
Kotimaisen kirjallisuuden taituri Tuula Korolainen on ansainnut vuosikymmenien (runot kirjassa vuosilta 1990-2018) loruttelullaan kokoelmansa Taivasta hipoo hännänpää (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl). Kirjan runot ovat pääosin ihanan perinteisiä ja lempeitä (kissarunot ovat aina parhautta!) ja osin veikeitä, rohkeita ja eivätkä päästäkään lukijaansa liian helpolla. Runojen moninaisuus ja iloisuus lämmittivät minua. Näitä runoja emme ole ehtineet lukea kaikkia, ja osa oli ehkä lapselleni, ja minulle, hieman vieraampia. Kirjasta tulikin mieleen kirjailijan kokoama joulukalenterirunokirja, joka pitääkin kohta kaivella taas esiin. Voi että lastenrunoja on hauska lukea aina tavallisten satujen ja pidempien seikkaiden piristeeksi ja tasapainoksi! Korosen kirjaa koristavat aina niin kauniit ja hempeät Virpi Talvitien herkän upeat kuvitukset.

Kuva kustantamon sivuilta
Syksyn yllättäjänä löysimme kirjastosta Mariskan runoileman ja Reetta Niemensivun & Aapo Ravanttin kuvittama Määt ja muut, runoja eläimistä ja ihmisistä (Tammi, 2018, kirjastolöytö). Lauluntekijä Mariskan lorut ilahduttivat varsinkin rebelimäisyydellään sanatehtailun äärellä. Parasta on aito irrottelu, joka tapahtuu pelkästi sanataiteen ilakoinnista- ja se välittyy tässä lauluntekijä Mariskan kirjassa. Kirjan kuvitus on varsin runsas ja värikäs mutta toisaalta niin on Mariskan runotkin, joten kokonaisuus on varsin bueno. Runokirjasta on äänikirja, joka on ollut meillä myös lainassa mutta nolo tunnustaa, etten ole ehtinyt kuunnella sitä vielä. Oletko sinä?

Runoista ja räppäämisestä tuli mieleeni, että luemme tällä hetkellä uusinta Risto Räppääjää, jossa myös räpätään oikein olan takaa. Eli vink vink.

Olipas muuten hämmentävää nähdä miten paljon tänne on vielä eksynyt piipahtajia, vaikka blogi on smelko unelias päivittymään. Marraskuu saa taas pienen bloggaajan miettimään kaiken tämän järkevyyttä, mutta odotetaanpa taas keväät uutuuskatalogit ja päätetään sitten.

Etsiiköhän täällä piipahtajat joululahjavinkkejä? Ne ovatkin olleet tässä mielessäni... :)


"Joskus pysyn aloillani,
seison takajaloillani
ja jään miettimään.

Mietin sitä, että miksi 
käärme syntyi käärmeeksi 
ja minä mangustiksi."

- Jukka Itkonen: Mangusti, kokoelmasta Tukaani puussa

tiistai 6. marraskuuta 2018

Poks, Julia ja Mollistavia mietteitä

Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi... (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl) on tosi hauska ja hyväntuulinen pikkukirjauutuus taaperoille ja leikki-ikäisille. Kirjan tarinana on pikkupanda, joka kierii paikasta toiseen ja aina vaan Poks tömähtää uuteen asiaan. Kirjan kieli on valtavan onnistunut ja sanat oikein poksahtelevat ja pyörivät suussa muodoistaan innoissaan. Tästä kiitos Tuuli-Maaria Rauta! Kuvituksesta vastaa Marjo Nygård ja se toimii söpöydessään ja selkeydessään jo varsin pienille silmille.

Kuva kustantajan sivuilta
Toinen taaperouutuus on Julia -sarjan Julia on väsynyt (Kustannus-Mäkelä, 2018, suomennos Raija Rintamäki, esittelykpl) kertoo ihanasti pikku Julian tavallisen vilkkaasta arkipäivästä ja kuinka iltaa kohdin Julia alkaa rauhoittua arkisilla rutiineilla, joka valmistelee Julia iltasadun kautta unille... vai valmisteleeko? Näin yleensä aivot oppii nukkumaan tiettyyn aikaan mutta  sitten on niitä kuuluisia kausia. Julia-kirjat ovat erittäin laadukkaita peruslastekirjoja, joissa on kauniit kuvat, huumoria ja mukavaa vertaistukea pienten lasten vanhemmille.  Lämmin suositus!

Kuva kustantajan sivuilta

Katri Kirkkopellolta on tullut pienen pieni Mollistavia mietteitä (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl) uusi Molli-kirja, missä on lähinnä käytetty jo aiemman kuvakirjan kuvia ja lisäilty Mollin mietteitä elämästä. Eskarilaista vähän hihitytti kirjan äärellä mutta totuuden mukaisesti ei kirja kovin paljon minua ennakko-odotuksiaan vastaisesti mollistanut. Mutta yksi mukava tunnekirja uusien mukavien tunnekirjojen joukkoon.



"POKS, sanoi pikku panda
ja törmäsi tuttiin.
Panda työnsi tutin korvaan,
kokeili tuttia kainaloon.
Tutti kutitti.
TURHA TUTTI! VIPS!"

- Marjo Nygård ja Tuuli-Maaria Rauta: Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi...

lauantai 3. marraskuuta 2018

Jännittäviä kirjoja...

Luimme ihan vahingossa sesonkiin sopivaa kirjaa. Minä en itse tästä Halloweenista niin ymmärrä mutta lapset tuntuvat innostuvan kovasti näistä jännittävistä jutuista- vaikka samalla ne varmasti todellakin jännittävät. No kuitenkin, vähän JÄNNITYKSELLÄ lainasin kirjastosta nämä seuraavat kirjat mutta koska lukukokemukset olivat hitti, niin ajattelin jakaa ne myös teille.


Magdalena Hain kirjoittama ja Teemu Juhanin kuvittama Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri (WSOY, 2018, kirjastolaina) oli ihan älyttömän hyvä. Lukupalathan ovat lyhyitä kirjoja, runsaalla kuvituksella, eli sopivat tosi hyvin lapsille, jotka ovat oppineet lukemaan suht sujuvasti. Tässäkin kirjassa jännittävä tarina tytöstä, joka hakeutuu painajaispuotiin apulaiseksi saadakseen taskurahaa uuteen pyörään, oli varsin tiivis- mutta taidokkaalla tavalla. Kirja oli hauska ja kuvitus ihan loistava! Olin erittäin innostunut tästä kirjasta ja niin oli myös esikoululaiseni. Tästä tulikin mieleeni, että hyllyssä on odotellut myös toinen kaksikon kirja, jota lapseni ei ole halunnut jännittävän kuvan vuoksi vielä lukea- ehkä nyt saan senkin luettua!


Toinen halloweeniin sopiva on Paula Norosen kirjoittama ja Kati Närhen kuvittama Yökoulu ja kadonnut opettaja (WSOY, 2016, kirjastolaina) Tässä pääosissa on haudoistaan yöksi heräävät zombit ja vampyyrit, joten kirja oli vähän astetta jännempi. Koululaisten opettaja häviää ja seuraa rikosromaanin tyylinen kokonaisuus. Kirjan kuvitus eikä tarina vedä vertoja Painajaispuodille mutta on kuitenkin ihan hauska kirja jännityksennälkäiselle koululaiselle. Tästäkin eskari tykkäsi kyllä.


Olen lukenut iltaisin myös lastenloruja (lorubloggaus mielessäin) ja tällä hetkellä luen Tuula Korolaisen kokoelmaa Taivasta hipoo hännänpää vuosilta 1990-2018 (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl), joka alkoi sattuvasti kummitusloruilla- että siinäpäs vinkki kauhuun, lorujen muodossa!

Luetaanko teillä jänniä kirjoja?
Yksi jännien kirjojen tuottaja on kyllä myös Roald Dahl, jonka kirjoja olemme nyt lukeneet toista kertaa. Viimeisimpänä Iskä ja Danny maailmanmestari, Nilviöt ja Matilda, joissa varsinkin viimeisissä oli kyllä tosi rohkeita, lähes liian pelottavia kohtia, että kävivät ihan kauhusta välillä. Onneksi vastapainona on myös huumoria ja loistavaa verbaalineroutta.


"Ammatinvalinta

Pikku aave julisti:
'Tahdon isona vampyyriksi!'
Isä kauhusta ulvahti:
'Kautta kaapuni, miksi?'

Äiti sanoi: 'Silloin et
saa yhtään pelätä verta
etkä hammaslääkärissä
pyörtyä joka kerta.'"

- Tuula Korolainen: