keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Aurinko paistaa Apo Apponen

Juhani Känkäsen (Teos, 2018) Apo-kirjat ovat olleet meidän perheen suosikkeja hauskan huumorinsa vuoksi. Aurinko paistaa, Apo Apponen! ehti kuitenkin vain käydä kirjastosta kirjahyllyssämme, kun se jouduttiin palauttamaan varauksen vuoksi! Siispä joku muukin tykkää todistetusti Apoista! Aurinko paistaa, Apo Apponen! tulikin pyydettyä sitten myös esittelykappaleena, joten pääsimme lukemaan sitä ihan ilman kiireettä.

Kuva kustantajan sivuilta
Tässä kirjassa Apo ei jaksa odotella, kun perheen muu väki heräilee verkkaalleen ja niinpä Apo suuntaakin äidin luvalla, ja usealla ohjeella, ihan itte lähipuistoon leikkimään! Mutta onhan se aika jännitävääkin olla yksin isossa puistossa. Vaatetusmääränkin äiti on arvioinut (tapansa mukaan?) aivan ylimitoitetusti, koska keli on suorastaan vaihteleva. Apon seikkailut puistossa päättyykin onneksi Kiinan kautta onnellisesti, kun äiti on kömpinyt aamukahvilleen puiston penkille. Rento mutsi aamutakissaan, jes!

Hauska uusi Apo Apponen ja samalla: ei ehkä hirveästi mitään uutta auringon alla Apo Apponen.


"Kun työ on kiivaimmillaan, ei edes puhuta mitään. Lapiot vain huiskivat ja hiekka lentää. Ja Apon haalarikin lentää, sillä kaivuuhomma on hikistä hommaa."

- Juhani Känkänen: Aurinko paistaa, Apo Apponen!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!