sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Joogaa lapsille

Tänä syksynä on ilmestynyt kaksi joogakirjaa lapsille. Viime vuosina on tullut todella paljon kaikenlaisia tunne-, rentoutumis- ja tietoisuustaitoja käsitteleviä kirjoja ja ryhmäpohjia. Jopa siinä määrin, että tuntuu välillä, että niihin hukkuu. Mindfulness- ja joogakirjat lienevät nyt uusin valtaus ja minusta on mukava asia, että jo lapsille puhutaan rauhoittumisen taidosta ja opetellaan rentouttamana itseään- sitähän nämä kirjat tekevät. Tutkimuspohjaisesti olen ymmärtänyt, ettei meillä ilmeisesti vielä ole pidempää tietoutta siitä, miten nämä vaikuttavat lasten kehitykseen mutta eipä nyt rentoutumisesta luulisi kellekään mitään haittaa olevan.



Fearne Cottonin ja Sheena Dempseyn Joogavauvat on enemmän sadunmuotoon kirjoitettu, lyhyt tarina perheen arkipäivästä, jossa äiti ja lapset tekevät niin sanotusti arkijoogaa. Kun arki stressaa, äippä ja isompi lapsi ottaa joogamatot alle ja rentouttaa itseään. Kirja on kauniisti ja hyvin kuvitettu ja kuvalla on suurempi osuus kuin sanoilla.  Liikkeen oppii lähinnä katsomalla kuvasta mallia. Tykkäsin tästä eskarini kanssa kovasti. Kirjassa on hyvä tunnelma, kuvitus tosi ihana ja tarina yllättävän kivasti näiden liikeiden esittelyyn kehystetty. Suosittelen! (Kustannus-Mäkelä, suom. Minna Ihatsu, saatu esittelykpl).




Toinen, mielestäni isommille, jopa koululaisille sopiva joogakirja on Lorena Pajalungan Joogaleikki, jossa esitellään 20 eläintä, joiden asentoja matkimalla oppii siis myös 20 joogaliikettä. Tässä kirjassa ei ole tarinaa, vaan jokaisella aukemalla on esitetty yksi liike sekä selkeällä kuvalla (ihminen ja liikkeen eläin) ja toisella puolen aukeamaa on kirjalliset ohjeet asennon toteuttamiseen, sekä vaiheittain kuvitettu liikesarja kolmella eri ihmiskuvalla. Tämää kirja on tosi hyvä esim. lapsiryhmien ohjaajien käyttöön, näistähän voisi valita välitaukojumppaan vaikka mitä ja lopulta lapsetkin saisivat valita päivän suosikkiliikkeet... Tykkäsin myös tästä kirjasta ja myös eskarini halusi heti alkaa matkia liikkeitä, kun saimme kirjan kätösiimme. Oikein mukavia juttuja vaikka yhdessä kotona töiden jälkeen höpertämiseksi! (Nemo, 2018, suom. Nina Tarvainen, saatu esittelykpl)

Oletko sinä joogannut? Minä en ole koskaan joogannut mutta olen kyllä pohtinut sen tarvetta pilateksen lisäksi, sillä omaehtoinen rauhoittuminen ja venyttely tuntuu hukkuvan muiden arjen askareiden alle- mikä on tosi tyhmää. Ja sen kyllä huomaa...


pst. tapahtui joku ihme, että omat kuvat latautui blogiin hitaasti mutta varmasti- yritän laittaa näitä aina, kun vain tää homma suostuu toimimaan, koska ilmeisesti kustantajien mediakuvat ei näy kaikille bloggerissa käytettynä- olen tosi pahoillani tästä mutta en osaa näillä taidoilla nyt tämän parempaa... Jospa kuvat latautuu jatkossa paremmin!


"Me ollaan joogavauvoja,
ja me osataan vaikka mitä."

- Cotton ja Dempsey: Joogavauvat

lauantai 20. lokakuuta 2018

Lisää syksyn uutuustaaperokirjoja sekä kirjoja päivähoidosta

Kustannus-Mäkelältä ilmestyi tänä syksynä oikea aarrearkku taaperokirjoja. Lopultakin saimme nimittäin Mervi Lindmanin Bebbe -kirjat suomeksi (suomennos Raija rintamäki) nimellä Peppe. Peppe onkin oikein ovallinen suomennos ja nimeä on hoettu ainakin meidän taloudessa riittämiin. Mervi Lindmanhan on meille kaikille tuttu monista varsin tutuista lastenkirjakuvituksesta, mutta Pepeissä Lindman toimii myös kirjailijan roolissa (Kustannus-Mäkelä, 2018, esittelykpl).

Kuvat kustantajan sivuilta


Peppe pillastuu! ja Peppe pussaa kirjat ovat valtavan suloisia ja ihania. Kuvitus on täydellistä Lindmanin kuvitusta, joista ei voi keksiä mitään paranneltavaa, koska laatu on taattua loppuun saakka. Ei voi ymmärtää miten upeita ilmeitä Lindman osaa luoda söpöjen karakteeriensa kasvoille noin vain. Ja todellakin kuvitus on varsin hellyyttävää. Peppejen tarinat ovat taaperoille sopivia toistavia, yksinkertaisia puuhia. Pussatessaan Peppe pussaa kaikkia ja pillastuessaan (loistava suomennos taas!) Peppe pillastuu yhdelle toisensa jälkeen. En voi väittää, ettenkö kokisi tekstien kohdalla huomattavaa yhdennäköisyyttä Berbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin täydellisiin Max, eli Oskari -kirjoihin, jotka kuuluvat vauva/taaperokirjoihin klassikoihin siinä määrin, että ainakin itse säilytän ne ehdottomasti hyllyssäni, vaikka lapseni eivät ole enää "siinä iässä". Oskareissa (joista meillä löytyy myös suomentamattomat Max -kirjat) kirjapohja on mielestäni varsin sama kuin Peppeissä. Eli oikein toimiva. Pikaisesti katsellessani myös lauseet ovat hyvin samantyyppisiä riisuttuja "lapsipuheita", kuten "DUMMA LAMPAN", vaikkakin Maxeista puuttuu jopa pisteet lauseiden lopuista. Summa summarum Peppe -kirjat ovat aivan loistavia taaperokirjoja, jotka ainakin itse haalisin ihan omaan kirjahyyllyyn lasten luettavaksi. Sillä vielä tosiaan nämä huvittavat ja humoristiset Peppet luetuttivat vielä eskari-ikäistänikin useaan otteeseen!

Kuvat kustantajan sivuilta


Toinen suomennettu taaperosarja, joka sopii oivallisesti myös leikki-ikäiselle, on Maria Nilsson Thoren Kolmikko -kirjasarja (Kustannus-Mäkelä, 2018, suom. Raija Rintamäki). Kolmikko luopuu tutista kirjassa jo tutista luopunut Essi kokee tuttikateutta ja pääsee tutin makuun kaverin luovutettuaan ihanan tuttinsa hänelle. Tutti saa Essin tuntemaan itsensä suloiseksi vauvaksi. Kirjat on kuvitettu jälleen loistavan ilmeikkäästi ja selkeästi (kuten pienten lastenkirjat tulisikin) ja tarina on Peppe-kirjoihin verraten monisäikeisempi mutta kuitenkin lyhkäinen ja hauska. Kolmikko tahtoo leikkiä kaksin kirjassa käsitellään taas hyvin arkista asiaa, jossa pohditaan sitä kuka on kenenkin kaverina. Kirjasarja sijoittuu hauskasti pelkästääm päiväkotimaailmaan, mikä on minusta aivan oivallinen asia. Siis vink, vink päikkäri-ikäisten vanhemmat ja hoitajat!

Kuva kustantajan sivuilta
Tästäpä mieleeni tulee myös toinen kotimainen kirjasarja, joka sijoittuu lähes täysin päiväkotimaailmaan: Päiväkoti Heippakamu. Kirjasarjan uusimmassa Isabella ja tuikkiva tyttö (Otava, 2018, esittelykpl), ryhmään tulee uusi lapsi. Kirjassa käsitellään mielestäni myös ohi mennen matematiikan alkuoppimista ja hieman sitäkin tilannetta, kun numerot eivät asetukaan niin helposti kohdalleen kuin hyvin monella muulla. Tämä onkin varsin tärkeä aihe ja kirjailija Veera Salmelle iso kiitos, että asiaa tässä näin käsitellään. Tiedämme nykyään nimittäin, että matematiikan kammo saattaa juurtua sen haasteista kokeville jopa jo eskarissa, joten oppimisen mukavuus ja mielekkyys olisi tosi tärkeää taata jo pienestä pitäen erilaiset aiheet sillä tavoin yksilölle mielekkäinä, että minäpystyvyys kaikkine haasteineen ja vahvuuksineen pysyisi positiivisena. Elina Warstan kuvitus on ihanan mielenkiintoista katseltavaa ja sopiikin näin oikein mainiosti myös isommille lapsille tutkailtavaksi. Ehdottomasti taas loistava vinkki sekä kotona että lapsiryhmissä luettavaksi!

Mukavaa syysloma-aikaa kaikille! Muistakaa lukea yhdessä ja käykäähän kirjastoretkillä!


"Peppe pussaa autoa.
PUS!"

- Mervi Lindman: Peppe pussaa 

perjantai 12. lokakuuta 2018

Mestarietsivä Peppunen on syksyn tapaus

Nyt se on tapahtunut: tämä kirja vietiin käsistä, sen halusi lukea IHAN ITSE kumpikin lapseni, siitä on siis myös tapeltu, sitä on luettu ääneen myös iskälle ja se löytyy koko ajan ympäri meidän kämppää. Syksyn tapaus lastenkirjamaailmassa on täällä: Mestarietsivä Peppunen (nemo, 2018, Tanaka ja Fukasawa, suomennos Mayu Saaritsa, esittelykpl)!


Kuva otettu kustantajan sivuilta
Mestarietsivä Peppunen muistuttaa varsin paljon tyypillistä brittietsivää, apulaisensa Brownin kanssa. Peppusen näössä on kuitenkin jotain kummallista. No, jätetään tämä havainto kirjaamatta, mutta se kannattaa pitää mielessä, koska sillä voi olla osuutta tarinan tapahtumiin. Mestarietsivä Peppusen kirjassa on kaksi arvoitusta, jotka Mestarietsivä Peppunen ja sinä ratkaisette. Mestarietsivä opettaa kirjassaan siis myös sinut etsiväksi. Sinun täytyy vain osata muistaa, tutkia ja tulkita. Koko kirja on täynnä tätä päättelyä vaativaa puuhaa erittäin hauskalla ja antoisalla tavalla. Lisäksi saat etsiä peppuja parilta sivulta. Mutta se yksi kohtaus. Sitä en kerro.

Kuvitus on todella mahtava, sarjakuvamainen ja selkeä. Ihanan retromainen ja samalla tyylikäs ja formaattiinsa täydellinen!

Mestarietsivä Peppunen aiheuttaa ihastelua, huudahduksia, iloa, huutonaurua ja nahistelua lukijoiden kesken, koska kaikki haluaa lukea tämän omissa käsissään pidellen. Lue siis sinäkin. Ja äkkiä.
Voi toivottavasti näitä tulee lisää!!!


"Hmm, tämä haiskahtaa."

- Mestarietsivä Peppunen

tiistai 9. lokakuuta 2018

Nähdään kun nähdään! Uusi Dunne on täällä!

Rose Lagercrantzin ja Eva Erikssonin Dunne -kirjat ovat niin hyviä, että jokaisen tulisi tiedostaa näiden olemassaolo. Kirjojen tunnelma on aitoa, joka tekee kirjoista varsin intensiivisiä ja ihastuttavan ihania. Luimme uutta Nähdään kuin nähdään kirjaa lasteni kanssa, jota harvoin enää tapahtuu, koska koululaiseni ei enää oikein viihdy kuvakirjojen äärellä. Dunnehan on yli satasivuinen lukukirja, mutta sitä koristaa aivan uskomattoman tyylikkäät ja ihanat Erikssonin kuvitukset, jotka ovat aina kuin kirsikka kakun päällä.

Kuva kustantajan sivuilta
Nähdään kun nähdään kuvaa taas loistavasti lasten sosiaalisia suhteita, tilanteita- ja taitoja. Dunnen luokka lähtee eläintarhaan ja luokkatoverien ilkeilyn vuoksi Dunne jää joukosta yksikseen. Dunne tapaakin yllätyksekseen parhaan ystävänsä Ella Fridan, joka on tullut myös oman luokkansa kanssa eläintarhaan! Mikä sattuma! Mutta Ella Fridan leikki tuntuu jostakin syystä Dunnesta ikävältä. Meneekin hieman aikaa ennen kuin Ella Fridan kumma käytös saa selkeyttä ja tytöille tulee parempi mieli. Myös kotona isän uusi tyttöystävä närkästyttää varsinkin Dunnen mummon mieltä ja aiheuttaa keskustelua siitä, miten asiaan vois suhtautua, kun taustalla on se, että Dunnen äiti on kuollut ja mitä kaikkea tämä tilanne on siitä surullisesta näkökulmasta.

Sorrun taas hetkeksi kyyneliin tämän kirjan ääressä, näin käy aina Dunnen kanssa! Dunne on vaan niin hyvä! Kirjan tarina imaisi meidät kaikki täysin kiinni tarinaan ja janosimme lisää. Luimme kirjan kahdessa illassa. Ihan loistava kirjasarja! Hal-loo, hal-loo, kuuleeko kaikki tämän!

(pst. joku bloggari on saanut myös lähes fifteen words of famea tämän kirjan takakannessa, kun tätä on lainattu sinne! Kato, äiti on kirjoittanut tuon -huudahdukseni aiheutti myös keskustelun onko äiti siis kirjoittanut myös koko kirjan. No lähestulkoon XD)


"'Meillä syödään sitä mitä tarjotaan!' isä määräsi.
'Mutta Ella Frida ja minä...' yritti Dunne.
Isä kiivastui: 'Basta!'
Jälleen italiaa. Se tarkoittaa:
nyt riittää!
Dunne tunsi kuinka alahuuli alkoi väristä."

- Lagercrantz ja Eriksson (loistava suomennos on Raija Rintamäen käsialaa): Nähdään kun nähdään!

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Aurinko paistaa Apo Apponen

Juhani Känkäsen (Teos, 2018) Apo-kirjat ovat olleet meidän perheen suosikkeja hauskan huumorinsa vuoksi. Aurinko paistaa, Apo Apponen! ehti kuitenkin vain käydä kirjastosta kirjahyllyssämme, kun se jouduttiin palauttamaan varauksen vuoksi! Siispä joku muukin tykkää todistetusti Apoista! Aurinko paistaa, Apo Apponen! tulikin pyydettyä sitten myös esittelykappaleena, joten pääsimme lukemaan sitä ihan ilman kiireettä.

Kuva kustantajan sivuilta
Tässä kirjassa Apo ei jaksa odotella, kun perheen muu väki heräilee verkkaalleen ja niinpä Apo suuntaakin äidin luvalla, ja usealla ohjeella, ihan itte lähipuistoon leikkimään! Mutta onhan se aika jännitävääkin olla yksin isossa puistossa. Vaatetusmääränkin äiti on arvioinut (tapansa mukaan?) aivan ylimitoitetusti, koska keli on suorastaan vaihteleva. Apon seikkailut puistossa päättyykin onneksi Kiinan kautta onnellisesti, kun äiti on kömpinyt aamukahvilleen puiston penkille. Rento mutsi aamutakissaan, jes!

Hauska uusi Apo Apponen ja samalla: ei ehkä hirveästi mitään uutta auringon alla Apo Apponen.


"Kun työ on kiivaimmillaan, ei edes puhuta mitään. Lapiot vain huiskivat ja hiekka lentää. Ja Apon haalarikin lentää, sillä kaivuuhomma on hikistä hommaa."

- Juhani Känkänen: Aurinko paistaa, Apo Apponen!