perjantai 12. lokakuuta 2018

Mestarietsivä Peppunen on syksyn tapaus

Nyt se on tapahtunut: tämä kirja vietiin käsistä, sen halusi lukea IHAN ITSE kumpikin lapseni, siitä on siis myös tapeltu, sitä on luettu ääneen myös iskälle ja se löytyy koko ajan ympäri meidän kämppää. Syksyn tapaus lastenkirjamaailmassa on täällä: Mestarietsivä Peppunen (nemo, 2018, Tanaka ja Fukasawa, suomennos Mayu Saaritsa, esittelykpl)!


Kuva otettu kustantajan sivuilta
Mestarietsivä Peppunen muistuttaa varsin paljon tyypillistä brittietsivää, apulaisensa Brownin kanssa. Peppusen näössä on kuitenkin jotain kummallista. No, jätetään tämä havainto kirjaamatta, mutta se kannattaa pitää mielessä, koska sillä voi olla osuutta tarinan tapahtumiin. Mestarietsivä Peppusen kirjassa on kaksi arvoitusta, jotka Mestarietsivä Peppunen ja sinä ratkaisette. Mestarietsivä opettaa kirjassaan siis myös sinut etsiväksi. Sinun täytyy vain osata muistaa, tutkia ja tulkita. Koko kirja on täynnä tätä päättelyä vaativaa puuhaa erittäin hauskalla ja antoisalla tavalla. Lisäksi saat etsiä peppuja parilta sivulta. Mutta se yksi kohtaus. Sitä en kerro.

Kuvitus on todella mahtava, sarjakuvamainen ja selkeä. Ihanan retromainen ja samalla tyylikäs ja formaattiinsa täydellinen!

Mestarietsivä Peppunen aiheuttaa ihastelua, huudahduksia, iloa, huutonaurua ja nahistelua lukijoiden kesken, koska kaikki haluaa lukea tämän omissa käsissään pidellen. Lue siis sinäkin. Ja äkkiä.
Voi toivottavasti näitä tulee lisää!!!


"Hmm, tämä haiskahtaa."

- Mestarietsivä Peppunen

tiistai 9. lokakuuta 2018

Nähdään kun nähdään! Uusi Dunne on täällä!

Rose Lagercrantzin ja Eva Erikssonin Dunne -kirjat ovat niin hyviä, että jokaisen tulisi tiedostaa näiden olemassaolo. Kirjojen tunnelma on aitoa, joka tekee kirjoista varsin intensiivisiä ja ihastuttavan ihania. Luimme uutta Nähdään kuin nähdään kirjaa lasteni kanssa, jota harvoin enää tapahtuu, koska koululaiseni ei enää oikein viihdy kuvakirjojen äärellä. Dunnehan on yli satasivuinen lukukirja, mutta sitä koristaa aivan uskomattoman tyylikkäät ja ihanat Erikssonin kuvitukset, jotka ovat aina kuin kirsikka kakun päällä.

Kuva kustantajan sivuilta
Nähdään kun nähdään kuvaa taas loistavasti lasten sosiaalisia suhteita, tilanteita- ja taitoja. Dunnen luokka lähtee eläintarhaan ja luokkatoverien ilkeilyn vuoksi Dunne jää joukosta yksikseen. Dunne tapaakin yllätyksekseen parhaan ystävänsä Ella Fridan, joka on tullut myös oman luokkansa kanssa eläintarhaan! Mikä sattuma! Mutta Ella Fridan leikki tuntuu jostakin syystä Dunnesta ikävältä. Meneekin hieman aikaa ennen kuin Ella Fridan kumma käytös saa selkeyttä ja tytöille tulee parempi mieli. Myös kotona isän uusi tyttöystävä närkästyttää varsinkin Dunnen mummon mieltä ja aiheuttaa keskustelua siitä, miten asiaan vois suhtautua, kun taustalla on se, että Dunnen äiti on kuollut ja mitä kaikkea tämä tilanne on siitä surullisesta näkökulmasta.

Sorrun taas hetkeksi kyyneliin tämän kirjan ääressä, näin käy aina Dunnen kanssa! Dunne on vaan niin hyvä! Kirjan tarina imaisi meidät kaikki täysin kiinni tarinaan ja janosimme lisää. Luimme kirjan kahdessa illassa. Ihan loistava kirjasarja! Hal-loo, hal-loo, kuuleeko kaikki tämän!

(pst. joku bloggari on saanut myös lähes fifteen words of famea tämän kirjan takakannessa, kun tätä on lainattu sinne! Kato, äiti on kirjoittanut tuon -huudahdukseni aiheutti myös keskustelun onko äiti siis kirjoittanut myös koko kirjan. No lähestulkoon XD)


"'Meillä syödään sitä mitä tarjotaan!' isä määräsi.
'Mutta Ella Frida ja minä...' yritti Dunne.
Isä kiivastui: 'Basta!'
Jälleen italiaa. Se tarkoittaa:
nyt riittää!
Dunne tunsi kuinka alahuuli alkoi väristä."

- Lagercrantz ja Eriksson (loistava suomennos on Raija Rintamäen käsialaa): Nähdään kun nähdään!

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Aurinko paistaa Apo Apponen

Juhani Känkäsen (Teos, 2018) Apo-kirjat ovat olleet meidän perheen suosikkeja hauskan huumorinsa vuoksi. Aurinko paistaa, Apo Apponen! ehti kuitenkin vain käydä kirjastosta kirjahyllyssämme, kun se jouduttiin palauttamaan varauksen vuoksi! Siispä joku muukin tykkää todistetusti Apoista! Aurinko paistaa, Apo Apponen! tulikin pyydettyä sitten myös esittelykappaleena, joten pääsimme lukemaan sitä ihan ilman kiireettä.

Kuva kustantajan sivuilta
Tässä kirjassa Apo ei jaksa odotella, kun perheen muu väki heräilee verkkaalleen ja niinpä Apo suuntaakin äidin luvalla, ja usealla ohjeella, ihan itte lähipuistoon leikkimään! Mutta onhan se aika jännitävääkin olla yksin isossa puistossa. Vaatetusmääränkin äiti on arvioinut (tapansa mukaan?) aivan ylimitoitetusti, koska keli on suorastaan vaihteleva. Apon seikkailut puistossa päättyykin onneksi Kiinan kautta onnellisesti, kun äiti on kömpinyt aamukahvilleen puiston penkille. Rento mutsi aamutakissaan, jes!

Hauska uusi Apo Apponen ja samalla: ei ehkä hirveästi mitään uutta auringon alla Apo Apponen.


"Kun työ on kiivaimmillaan, ei edes puhuta mitään. Lapiot vain huiskivat ja hiekka lentää. Ja Apon haalarikin lentää, sillä kaivuuhomma on hikistä hommaa."

- Juhani Känkänen: Aurinko paistaa, Apo Apponen!