tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kaksi upeaa kotimaista ja yksi klassikkojatko

Tässäpä vielä heinäkuun vikat vinkit. Ja nyt ollaankin todella laadun äärellä!


Eppu Nuotion ja Saara Vallinevan Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä on ihastuttava pienoismallein luvitettu kirjasarjan alku! Tarinan on ihanan hyväntuulinen pikku seikkailu, taattuun Eppu Nuotio -tapaan. Kannattaa lukea! Minä olen ihan myyty näiden valokuvattujen pienoismallikuvitusten kanssa- kunnioitan suuresti Saara Vallinevan tekemään työtä lastenkirjallisuuden puolesta!
(Bazar, 2018, kirjastolöytö)


Inka Nousiaisen kauniisti, ah niiin kauniisti, kirjoittama ja Satu Kettusen hempeän kiehtovan kutkutavasti kuvittama Olematon Olga. Tämä kirja pitää vain kokea. Ihanan höperö, onneksi sopivan pituinen (tämän tyyliset taiteellisemmat kirjat menevät usein liian pitkäksi makuuni) ja niin koukuttava kirja. Lumouduin täysillä ja myös lapseni piti tästä kirjasta. Vaikea kuvailla muuten kuin että kokeile itse.
(Otava, 2018, kirjastolöytö).


Ja vielä Mörkylifaneille Urhea pikku Mörkyli (Kustannus-Mäkelä, 2004), jonka löysin sattumalta vasta nyt käsiini. Klassikko Mörkylin jatkon erityisen hienoksi tekee se, että sen on riimitellyt Hannele Huovi. Joten: talvikirja keskellä helteisintä kesää? Why not.
(Julia Donaldson ja Axel Scheffler)


"Mutta Olga ei ole kuka tahansa, aivan kuten sinäkään et ole."

- Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Olematon Olga

torstai 26. heinäkuuta 2018

Pikavinkit uusista lasten tietokirjoista

Ihana katsella, kun näillä helteillä moni on vetäytynyt varjoon rellottamaan- ja kirjan kanssa! Niinpä minäkin aion tehdä taas loppulomallani, joten nyt seuraavat postaukset ovat niukan ajan vuoksi tiiviitä kuvapostauksia. Näitä nimittäin ei voinut olla vinkkaamatta! Kirjastolöytöjä kaikki.
Samalla vetäydyn pohtimaan syksyn kirjablogien antia- kirjaelonkorjuuta katalogeista :)!
Pari lastenkuvakirjauutuutta onkin meillä jo luvun alla (mm. uusi Tatu ja Patu!).


Hauska luukullinen tietokirja hedelmistä ja vihanneksista. Nämä kasvikirjat sopivat loistavasti kesälukuun ja tulevan lukukauden ryhmille luettavaksi!
Iveta Pari ja Vera Matys: Tunne hedelmät ja vihannekset (Otava, 2018, suom. Iiris Kalliola, kirjastolaina)



Fiksut faktat -kirjasarjat jatko: Miten kasvit kasvavat? Luukkukirja jällleen kerran ja ihanilla kuvilla. Jos olisin vielä kotiäiti pienille lapsille, ostaisin tmän perusteokseksi kotiini.
Pym, Harrison, Daynes (suom. Kalle Nuuttila, Lasten Keskus, 2017, kirjastolaina).



Sitten S&S:ltä ilmestyneet Maapallon elämää -kirjasarjan kirjat (liekkö näitä enemmänkin?): Ihminen ja Avaruus (2018, suom. Anna Kokkoja sets). Luukkukirjoja, joista voi oman mielen mukaan lukea tietoja erilaisiin kysymyksiin, joiden vastaus löytyy luukun alta. Leikki-ikäisen ja vielä koululaisenkin tiedonjanoon sopivat kirjat. Mielestäni näitä oli mukava lukea yhdessä, koska ne sisältävät jotenkin kohtuullisesti tietoa, kun jotkut tietokirjat ovat ihan övereitä. Luimme näitä satujen rinnalla hieman kerrallaan per ilta- sillä rentoutumiseen meillä vaaditaan ihan kunnon kuva/satukirjoja :)!
Tietokirjat ovat myös mukavaa rinnakkaislukemismatskua lukemista harjoittelevan kanssa.

Oletteko te löytäneet uusia maininnan arvoisia lasten tietokirjoja?


"Miksi kasveilla on kukkia?
Kukissa valmistuu pölyä, jota kutsutaan siitepölyksi.
Kukka tarvitsee siitepölyä toisesta kukasta voidakseen valmistaa siemeniä."

- Miten kasvit kasvavat




lauantai 21. heinäkuuta 2018

Jos reissuun haluat mennä nyt... Eurooppaan!

Hellettä riittää kotomaassakin nyt vähintäänkin kiitettävästi. Oma kroppani ei niin välitä näistä hellekeleistä mutta uimaetunsa tässäkin. Ja bloggausetu, kun ulkona on niin kuuma, ettei siellä voi olla!
Kesälomalla useampi perhe reissaa ulkomailla tahi kotomaassa. Tänä kesänä tutustuin sekä Karttakeskuksen Atlas Eurooppa Tiekartastoon (2018, 2. painos, esittelykpl) että Tittamari Marttisen Lasten matkaopas Eurooppaan (2018, Avain, esittelykpl) oman kesälomamme intressien vuoksi.


Atlas Euroopan Tiekartasto on karttakirja, josta löytyy yleiskartat, tiekartat ja kaupunkikarttojakin (28 kpl, suhteessa 1:100 000). Aiemmin matkustaessani muistelen katsoneeni taitettavasta kartasta ja tokihan se meni aina vähän rikki sieltä täältä. Kirjamuotoisessa etuna on se, että kartat pysyvät paremmassa kunnossa, joskin se asettaa hahmottamiseen erilaista haastetta. Karttakirjat ovat mielestäni vielä nykyäänkin erinomaisia esimerkiksi matkojen suunnitteluun ja juurikin kokonaisuuden hahmottamiseen. Karttoja on kiva katsoa myös lasten kanssa!
Vaikka Atlas Eurooppa kulki koko matkamme Euroopan maissa reissatessamme (autolla), on kuitenkin tunnustettava, että kyllähän gps oli se ensisijainen apumme, joka neuvoi kädestä pitäen liittymien vaihdon Saksan motareilla jne. Tietysti gps:kin saattoi ohjata kadun mukaan (esim. hotellien sivuilla voi olla eri kadunnimi) eri paikkaan kuin oli oma ajatus, mutta sitten pitää ottaa oma järki käyttöön. Kaupungeissa parhaat kartat löytyvät parhaiten infoista/hotelleista, tästä kirjasta ei kävelykarttoja tokikaan löydy. Kirjassa oli myös lisätyn todellisuuden vinkkejä ympäri Eurooppaa High 5 Edition appin kautta, mutta valitettavasti tämä toiminto ei toiminut minulla kuin hetken kotikeittiössä ja matkan varrella ei sitäkään. Eikä tarvettakaan oikeastaan ollut tällä kertaa, kun matkasuunnitelmat oli kohtuullisen selkeät. Toki ajopäivien matkan varren pysähtymisien ja ruokailujen valikoinnissa olisi voinut sovelluksen avulla olla hyötyä. Olen aiemmmin esitellyt myös kotimaan kartastosa, jossa juuri nämä vinkit matkan varrella olivat minusta varsin ilahduttavia! Suomi kartastossa vinkit löytyvät itse paperisivuilta, joten ne toimii taatusti höperömmälläkin käyttäjällä! Tässä linkki myös kotimaan karttavinkkiin.




Tittamari Marttisen Lasten matkaopas Eurooppaan (Avain, piirrokset Anne Stolt, 2018, esittelykpl) esittelee 16 eri kaupunkia ympäri Eurooppaa. Kirjan äänenä toimii kuvitteellinen Lenni-poika, joka kertoo omia vinkkejään matkustamiseen ja kertoo kokemuksiaan eri kaupungeissa. Vinkit ovat mukavan lyhyitä ja napakoita. Kirjaa kyydittää sekä piirroskuvitus että valokuvat. Kirjankansi ansaitsee mielestäni erityiskiitosta kiinnostuksellaan. Luimme kirjaa niiden kaupunkien kohdalta, joissa kävimme. Harmituksekseni esim. Tukholma puuttuu kirjasta, ja minusta myös Helsinki olisi voinut olla aivan hyvin mukana. Kokonaisuutena kirja on toki jokaisen matkustelevan perheen pakko-ostos ja mukava kotimainen motivoija Eurooppamatkojen suunnitteluvaiheessa. Tarinat olivat mukavasti lapsen mukaisia ja hyvän tuulisia. Myös varoituksiakin jaettiin, esimerkiksi Legolandian kummitustalosta. En ole ihan varma olisiko esimerkiksi sivun kokoisen kartat olleet vielä mukava lisä. Kartoissa on toisille lapsille oma viehätyksensä ja apunsa kokonaisuuden hahmottamisessa.

Mikä olisi sinun matkakohdevinkkisi Euroopassa?


"Hei! 
Näin kerran lehdessä kuvan kaupungista, jossa oli kapeita värikkäitä taloja, kanaaleja pikku laivoineen, siltoja, tuulimyllyjä ja valtavia tulppaanitarhoja. Se oli ihan kuin jostain sadusta. Minulle tuli taas matkakuume. Niin käy usein silloin, kun katselen kuvia jostain paikasta, jossa en ole koskaan ollut."

- Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Eurooppaan

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Uusi Koiramies ja seikkailua viidakossa

Kesäloman aikaan on tullut luettua nolon vähän iltasatuja, koska illat venyvät nyt muutoinkin. Kuitenkin kirjavinkkauspino on kaikesta huolimatta äitynyt tahattoman tauon aikana pitkäksi, joten seuraa pari tiivistelmäkirjoitusta. Aloitamme heti mielenkiintoisista lapsen omaan lukuun soveltuvista uutuuskirjoista.


Timo Parvelan kirjoittama ja Pasi Pitkäsen kuvittama Pate, viidakon kuningas jatkaa Paten seikkailuja ympäri maailmaa. Tällä kertaa Paten koira katoaa ja Pate ja Senja lähtevät pelastamaan Tottia Borneon viidakkoon saakka. Kirja alkoi aivan tosi hyvällä rytmillä ja hauskasti. Olin niin iloinen, koska viimeisin Parvelan Ella -kirja oli minulle pettymys... Kuitenkin lopussa tarina vähän lössähti. Kun kysyin asiaa lapseltani, jonka kanssa kirjan luimme yhdessä, hän oli taas päinvastaista mieltä!! Hänestä parasta oli siis kirjan loppuosa. Mitähän mieltä te olisitte? (Tammi, 2018, esittelykpl).



Dav Pilkeyn Kapteeni Kalsari -kirjasarja on vähintäänkin suosittu. Kirjoista on tehty myös elokuva, joka oli mielestämme ihan hauska. Nyt Pilkey nostaa esiin uuden sankarin: Koiramiehen (Tammi, 2018, esittelykpl). Koiramies kirja on kuitenkin kokonaan SARJAKUVALLA KERROTTU!!! Eli Kalsariin verrattuna tarinamuoto on nyt paljon kuvallisempi kuin aiemmin. Eskariin menevä lapseni ihastui tähän kirjaan todella paljon, niin paljon, että luki kirjan itse loppuun siitä mihin äiti jäi. Luimme kirjaa myös vuorotellen. Ilmeisesti lapseni on lukenut kirjan nyt jo kolmisen kertaa läpi. Joten yksittäisen otoksen perusteella suosittelen kirjasarjaa varsinkin vastalukemaan oppineille mutta myös kaikille kakkahuumorin ja riehakkaan menon ystäville. Koiramiehen jälkeen lapseni jatkoi Kalsareiden lukemista!



Lisäksi vinkkaan lasten omaan lukuun Gummerukselta tullutta Helppolukuiset -kirjasarjaa, josta on ilmestynyt vanhoja satuja helponnetussa muodossa. Kivat kuvitukset, selkeät tekstit (pienaakkoset, ei tavuviivoja) ja tiivis tarina (noin 26 sivua) motivoivat pienempääkin lukijaa. Lopuksi löytyy kivoja kysymyksiä tarinasta, jolla harjoitellaan luetun ymmärtämistä. Kuvissa esimerkkinä kaksi kirjaa: Pieni merenneito (kuv. Kolanovic, Gummerus, 2018, kirjastolaina) ja Kolme pukkia (kuv. Abbot, 2018, Gummerus, kirjastolaina). Pidän myös erityisesti kirjan pienestä (tammen kultaisten kokoa) koosta, jonka toivon vaikuttavan kirjan kauppahintaan. Näitä kun sinne Aku Ankkojen viereen kassajonoon houkutteeksi 7-10 e hintaan niin avot! Junibackenissa vierailleena saatoin vain ihailla ruotsalaisten mallia, jossa kotimaisia kirjoja oli painettu pienempään kokoon edulliseen hintaan.


Myös WSOY:lta on tullut toivottuun tarpeeseen uusi Lukupalat -kirjasarja, josta kiinnitin varsinkin huomiota Tuulikki Tolosen (Mörkövahti!) kirjoittamaan ja Christel Rönnsin kuvittamaan Auttamistoimisto Lunaan (kirjastolaina, 2017). En ole ihan varma, mutta saatoin nähdä kirjakaupan mainoksessa tästä jo "jatkokirjan"... (etsivä jounalismini lastenkirjabloggaajana on juuri tätä tasoa). Lapseni piti tästä kirjasta paljon ja luki sen useampaan otteeseen (lainaan hänelle aika paljon näitä helppolukuisia kirjoja mutta suurin osa ei pääse edes selailuun) . Minäkin lukaisin vauhdikkaan ja hyväntuulisen kirjasen itsekseni ja kokonaisuudessaan se on hyvä. Rönnsin kuvitus toki kruunaa kaiken.

Eli melkoisen hyviä löytöjä. Pidempän lukuun, sarjiksia (!!!) ja pientä nopeaa. Pian vinkkailen myös kuvakirjoja, pitkästä aikaa tietokirjoja ja vähän apuja loman suunnitteluihin.


"Noniin, kuka teistä pureksi minun nenäliinani ja järsi tohvelini ja pissasi Lattialleni?"

- Dav Pilkey: Koiramies