keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Panda, sinihirviö ja murehtiva karhu

Olen nyt ihastunut näihin koontikirjoituksiin, joissa esittelen useamman kirjan samalla postauksella. Aika bloggaukseen on koko ajan enemmän kortillä (miten se voi olla näin? Kuka syö mun tunnit vuorokaudesta?) ja jos totta puhutaan, niin on TAAS se aika vuodesta, kun pohdin lujasti vaakakuppeja ensi syksyn bloggauksen jatkamisen puolesta. Jos keksit jotain kuppiin jos toiseen, niin kirjoita pliis alle kommenttia! Tilastojen mukaan täällä piipahtaa päivittäin toistasataa kävijää- mutta minä en usko siihen, kun se on vain numeroita! Olen itse pohtinut, että nykypäivään paras tapa esitellä kirjoja olisi mahdollisesti esimerkiksi instan kautta kuvat, pikkuesittelyineen ja lisäksi lyhyet videotarinat. Mutta en ole oikein varma, miten tämä kustantajien mielestä menisi, olisiko asia tekijänoikeuksienkin kanssa miten ok.
Ja sitten kirjoihin. Bloggaamalla.





Viime vuonna Herra Panda leipoi, tänä vuonna Panda jakaa omalaatuisia lahjojaan. Palkitun Steve Antonyn herra Panda -kirjoissa huumori kukkii tietynlaisella Mr Bean -huumorillaan. Totinen Panda jakelee lahjojaan vikkelän apinan seuraamana ja lopulta kaikki saa jotakin. Pandaa voisi verrata pieneen, vielä puhumattomaan taaperoon, jonka touhuja on hauskaa seurailla vierestä. Antonyn kirjat ovat teksteiltään suppeita, puhekuplamaisia ja tarina etenee vähäsanaisen kuvituksen voimalla koko ajan lukijan mielenkiintoa mukavasti kutkutellen. Koskaan ei voi olla varma mitä tuo herra Panda kohta meinaa. Hauska, hyväntuulinen kirja monenikäiselle!

Kiitos, herra Panda (Otava, 2018, suomennos Jouko Ruokosenmäki, esittelykpl)





Ei syytä huoleen, Turo kertoo karhusta, jota jännittää lähteä leikkimään ison ja äänekkään vesiputouksen luo. Isoveli kuitenkin lohduttaa, että vesiputoukset ovat myös kauniita ja antaa vinkin huolirasiasta, johon Turo voi kirjoittaa murheensa- sillä murheet eivät estä hauskanpitoa! Näin Turo rohkaistuukin lähtemään ja uskaltaapa kiivetä matkaalla vielä puuhunkin. Kirjat rohkeudesta on minulle hyvin tärkeitä kirjoja, koska olen muun muassa saanut kasvaa tempperamentiltaan aluksi aran ja seurailevan lapsen kanssa (ehkäpä olen itsekin sellainen) ja kokenut sen ihanuuden, kun rohkeus kasvaa ja ulospäin ei enää tuota herkkyyttä moni uskoisikaan. Mikä ilo nähdä, kun tyyppi veti kevätnätöksessä hymy naamallaan, otti rennosti ja Nautti! Ihan just niin kuin itsekin vihdoin älysin aamulla asian rohkaista ja ottaa itsekin rennommin: pitäkää hauskaa esityksessä, yhdessähän te siellä olette! Ja saa jännittää, se antaa voimaa suoriutua näytöksestä. Turo sai viisaita neuvoja, ymmärrystä ja rohkaisua isoveljeltään. Kaikki pennut, ja ihmislapset, tarvitsevat voimaa myös aikuisen ja muun ympäristönsä kautta uusien asioiden oppimiseen ja kokemiseen.

Ei syytä huoleen, Turo! (Kustannus-Mäkelä, 2018, suomennos Terhi Leskinen, esittelykpl)





Sinihirviö tahtoo kaiken! on kyllä kevään hauskimmilla piirroksilla verustettu kirja. Jeanne Willisin tarina ahneesta sinihirviöstä on överitarina siitä miten joku voi joskus olla tyytymätön kaikkeen. Uutuudenviehätys kestää vain hetken ja sitten pitää saada jo jotain uutta. Tämänpäivän maailmassa, joka pursuaa tavaraa ja kaikkea ja kamalan halvalla saat vaikka mitä muovinpalaa järviä ja meriämme täyttämään, tämä ahneus ja tyytymättömyys on varsin helppoa tapa oppia. Sinihirviö oppii itse kantapään kautta (tai omistaman saarensa), että tärkeintä on kuitenkin oma perhe ja sen tuoma rakkaus mutta tosimaailmassa tämäkin asia on sellainen, jossa me vanhemmat ja aikuiset olemme lastemme opettajina. Mutta miten helposti meidän vanhempienkin on nykyään mennä tähän riittämättömyyteen mukaan? Voi voi, saan itseni tästä viikottain kiinni. Mikään ei riitä ja vielä jos yhden. Hyvä kirja hauskoin kuvituksin ja hyvällä aiheella. Kantsii lukea!

Sinihirviö tahtoo kaiken! (Kustannus-Mäkelä, 2018, Raija Rintamäki, esittelykpl)


"Illalla se kapusi uuteen riippumattoonsa.
'Nyt olen ostanut kaiken mitä onneen tarivitaan', se myhäili.
Sitten se vaipui uneen tähtien alla."

- Jeanne Willis: Sinihirviö tahtoo kaiken!

2 kommenttia:

  1. Luen blogiasi kolmessa tarkoituksessa. Ammatillisessa (olen kirjastotäti), poimiakseni lahjavinkkejä ja lukuvinkkejä ihan itselleni, sillä ihminen ei ole ikinä liian vanha lukemaan hyviä lastenkirjoja. Olen seurannut erinomaista blogiasi jo pitkään, mutta olen laiska kommentoimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taas yksi kahdesta sadasta sai äänen- mahtavaa! Varsinkin tuo kolmas kohta on mieleiseni. Olen itsekin ennen omia muksuja yrittänyt pysyä Lastenkirjojen tasalla ja toivottavasti tämä jatkuu jollain säteellä myös lasteni kasvaessa...Ensimmäinen perusteesi on taas häkellyttävä. Vähän imartelevakin. Olen joskus omassa kirjastossani hihitellyt jos esillä on useampi mitä itsekin olen hehkuttanut- joskus jopa olen kokenut himoa laittaa omat suosikit esille :D... Mutta kiitos kovasti, tosi kiva juttu, että kommentoit :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!