perjantai 25. toukokuuta 2018

Pikkulin syntymäpäivä

Pikku Kakkosesta tuttu animaatiosarjan Pikkuli on nyt saanut myös oman kirjan. Metsämarja Aittokosken Pikkulin syntymäpäivä (Kustannus-Mäkelä, 2018, esittelykpl) on usealle lapselle tutusti kuvitettu kirja, jossa Pikkulille on tulossa synttärit. Pikkuli innostuukin lahjatoiveissaan melko lailla överisti ja ehtii laittamaan kavereilleen oikein yksilölliset lahjatoiveet, mitä kaverit voivat hänelle lahjaksi tuoda- vanhempien seuratessa asiaa vierestä.


Vanhemmat ja sisarukset pohtivat kovasti miten puuttua asiaan ja samalla Pikkulin isä huolehtii, ettei varmasti asiassa tulisi Pikkulille paha mieli- Pikkuli kun vasta harjoittelee asioita! Kaverukset ehtivät  jo kummaksua ja säikähtääkin mahtipontisia lahjatoiveita ja tilanne herättää hämmästystä. Kun Pikkulin syntymäpäivä koittaa, ketään ei saavukaan synttäreille. Äkkiä Pikkuli hoksaa olevansa yksin ja tajuaa olleensa ahne. Lopulta kuitenkin perhe ja suku yllättää Pikkulin ja Pikkuli saa lahjaksi pienen punaisen auton, sekä hämähäkin kutoman trampan- ja Pikkuli on käänteestä varsin iloinen.



Lahjarohmuaminen on synttäriaikaan varmasti monelle lapsiperheelle tuttu aihe ja on mukavaa, että aiheesta on tehty kirja. Tuttu kuvitus kiinnostaa varmasti pikkukakkoslapsia kirjan äärelle.
Itse jäin hieman pohtimaan Pikkulin perheen tapaa ratkaista tilanne ja Pikkulin joustavuutta ja ymmärryskykyä tilanteessa- mutta hei animaatioissa ja saduissa kaikki on mahdollista ja ehkä överimpikin tarina jää paremmin ajatuksellaan mieleen kuin joku toinen ratkaisu. En tiedä.
Olisikin kiinnostavaa kuulla mitä muut olette tästä kirjasta pitäneet? Seurataanko teillä Pikkulia? Meillä lapsi tunnisti Pikkulin vielä, joskin itse tunnustan jääneeni kyllä jo näistä lastenohjelmista hieman takavasemmalle ja kaikki hahmot eivät ole enää tuttuja. Myös Pikkuli oli minulle kirjan kautta uusi tuttavuus.


"Illalla uupunut Pikkuli halaa isää ja äitiä ja kuiskaa:
- Tämä oli paras syntymäpäivä ikinä!"

- Metsämarja Aittokoski: Pikkulin syntymäpäivä

tiistai 22. toukokuuta 2018

Molli ja kumma

Katri Kirkkopellon Molli -kirja ihastutti minut ja monet muut aikoinaan ihanan melankolisella, herttaisella ja mietteliäällä Molli-hahmollaan, joka opetteli ensimmäisessä tarinassa olemaan ystävä ja ystävystymään. Myös toisessa, itsenäisessä Molli ja kumma kirjassa, seikkailee Mollin kaveri Pikku Sisu mutta tällä kertaa kaverusten väliin tuleekin kolmas pyörä- mikä kumma tuo voikaan olla?


Puutarhaan on tullut isoja, outoja jälkiä. Kaveruksia jännittää mikähän to otus onkaan ja onkohan se edes kiltti. Molli keksii, että jos jälkien jättäjä onkin yksi Suuren metsän asukeista. Sisu tietää, että ne ovat vaarallisia- juuri siitä syystä, ettei kukaan tiennyt miksi ne ovat vaarallisia.


Mollia kummatus alkaa kuitenkin kiinnostaa ja hän koettaa saada olennon esille, mutta Sisu taas ei ole  uudesta tyypistä innostunut. Ja käykin niin, että Molli tapaa tuon Kumman ja "Olento oli ihmeellisintä, mitä Molli oli koskaan nähnyt.". Tilanne kiristää  Mollin ja Sisun välejä, mutta onneksi kaverukset saavat sovun aikaan sillä tavoin, että kumpikin oppivat kunnioittamaan toisensa suhtautumista uuden kummajaisen edessä.


Tarina on jälleen kerran valtavalla työllä kauniisti kuvitettu ja upeilla väreillä somistettu kuvakirja, jossa on suuri tarina. Tarina voidaan lukea kaverustumistarinana ja laajentaa myös erilaisuuden, oudon ja kummallisen kohtaamiseen. Kirja luo mahtavat puitteet keskustella lasten kanssa monenlaisista asioista. Kirjan kautta voi pohtia muun muassa erilaisuutta ja miten kohdata uusia ihmisiä ja uusia tilanteita- ja miltä nämä tilanteet kustakin tuntuu. Entä mitä on mustasukkaisuus? Tai miltä Mollista, Sisusta tai Kummasta tarinassa mahtoikaan eri tilanteissa tuntua ja miksi? Kirjan kautta herää myös väistämättä ajatuksia maahanmuuttoon liittyvistä ajatuksista ja mielipiteistä. Kirja yhdistää kauniilla tavalla erilaiset näkökulmat uuden asian edessä- toiset voivat olla nopeampia, toiset taas rauhallisempia ja kumpiakin tässä elämässä tarvitaan. Ja vaikka Molli onkin ollut aiemmassa kirjassa verkkaisempi möllykkä, se onkin tässä kirjassa omaksi yllätyksekseenkin rohkeampi ja avoimempi kuin muuten niin vikkelä, ulospäinsuuntautunut ja huimapäisempi Sisu. Niinpä niin, meistä kaikista on moneksi, siinä olen Kirkkopellon tarinan kanssa samaa mieltä- olipa alkuasetelmat mitä tahansa.


Molli ja kumma on oivallinen, kaunis, lämminhenkinen, hauska, tasapainoinen ja ajatuksella tehty, varsin koskettava kuvakirja, jota suosittelen kaikella lämmöllä lapsiperheille ja lapsiryhmille luettavaksi. Kokeilisin kirjaa ehdottomasti myös alkuopetuksen luokissa yhdessä luettavaksi- kirja luo pohjan monenlaiseen keskusteluun ja oppimiseen.
Kevään kirjallinen helmi.


"-Lopeta se kuopsutus. Se häiritsee murjottamistani, Sisu kivahti.
-Voinko minäkin tulla sinne ylös murjottamaan? Molli kysyi.
-Ei tänne nyt mahdu, Sisu tokaisi ja kääntyi selin.
-No, jos minä mökötän sitten täällä alhaalla, Molli huokaisu ja asettui istumaan kiveä vasten."

- Katri Kirkkopelto: Molli ja kumma (2018, Lasten Keskus, esittelykpl)