sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Ella ja kaverit konsertissa... vai Hevisaurus?

Timo Parvelan uusin Ella ja kaverit konsertissa (Tammi, 2018, esittelykpl) oli kolmas uusi, pidempi kirja, jota luimme lapseni kanssa. Nyt kun Puhtopeppu -kirja, Ötökkämaat ja Ella ovat loppuneet, olo on tyhjä (onneksi Potterit jatkuu toisen lapsen kanssa...!).
Hiimailin pitkään kirjastossa satujen ja tarinoiden puolella etsien jotain pidempää lukuun. Ronja Ryövirintytär on ollut meillä kesken, kun lapsi kokee sen liian jännänä (samoin netflix -version), joten odotamme sopivampaa aikaa. Kuvakirjahyllymmekin on lähes tyhjä. Uutuuksia ei ole löytynyt kirjastosta tai postiluukusta. Bloggauspino on tyhjänä. Mitä ihmettä!


Ella-kirjat ovat meille jonkun verran tuttuja. Lapset ovat kuunnelleet niitä äänikirjoina ja joitakin olemme lukeneet yhdessä. Lukukokemukseni ovat vaihdelleet hyvistä ihan okeisiin. Pate -kirjat ovat kolahtaneet minulle ehkä paremmin. Ella ja kaverit konsertissa on lähtökohtaisesti hyvin kiinnostava kirja. Konserttiretken kautta kirjaan on ujutettu vähän tietoa sinfoniaorkesterista ja lisäksi kirjaa siivittää Iiro Rantalan säveltämää yhdeksän kappaletta, jotka Helsingin kaupunginorkesteri esittää Jaakko Kuusiston johdolla.



Mervi Lindmanin iloisesti kuvittama kirja alkoi mukavasti: luokka valmistautui konserttiin mutta sitten alkoi tapahtua ja toheltaen. Juoni oli minusta sekava (tai sitten minä), vuorosanoissa pysyminen tuntui hankalalta ja cd:n kappaleet katkoivat lukukokemusta. Kappaleet olivat merkitty minusta osin outoihin kohtiin kirjassa, joten jouduin itse soveltamaan kohdat milloin kuuntelimme musiikkia. Lisäksi kirjan sanat eivät olleet aina samat kuin kappaleissa, liekkö tämä tarkoituksellista. Lapsenikaan ei oikein innostunut kuuntelemaan kappaleita, vaikka sinfoniaorkesterimusiikki ei ole hänelle vierasta ja hän tykkää kuunnella klassista musiikkia.


Loppua kohti tarina kuitenkin nivotui kivemmaksi, mutta kaiken kaikkiaan kirjan hyvän idean toteutus tuntui ikävän puolivillaiselta. Liekköhän kirjasta tulossa esityksiä jatkossa? Voi olla, että konsepti toimii niin paremmin ja kirjakin lähinnä pohjusti tuota tarkoitusta. Ihan kiva kirja ja varsinkin idea oli loistava. Lainasin kirjan äänikirjanakin lapselleni, mutta hän ei ole halunnut sitä kuunnella. Harmin paikka.

***
Musiikista puheen ollen. Sinisellä keskitiellä on aiemmin esitelty myös lastenmusiikkilevyjä. Olen aiemmin ollut hyvin skeptinen Hevisaurus -musiikkiin ja suorastaan vältellyt kontaktia, koska ennakkoluulo ja runsas altistuminen heville aikoinaan.
Nyt kuitenkin lapseni halusi itsepäisesti lainata kirjastosta uusimman Mikä minusta tulee isona? -levyn ja pääsiäisreissulla pääsin itsekin kuuntelemaan sitä ja toteamaan, että hitsi vie sehän on tosi hyvä! Ei auttanut muuta kuin mennä tsemppirinkiin pomppimaan, hirmuliskot siitä voimaa saa!
On myös suorastaan ratkiriemukasta kuunnella, kun alle kouluikäinen lapsi vetää heviä mukana täysin palkein!

Olisiko teillä lukijoilla vinkata tutustumisen arvoisia, uusia lastenlevyjä?


"- Kuka tietää, mikä on sinfonia? kysyi opettaja.
- Se on pizza, vastasi Pate."

- Timo Parvela: Ella ja kaverit konsertissa

17 kommenttia:

  1. Tippukivitapaus on loistava levy, jota vanhemmatkin ovat jaksaneet kuunnella. Pohjautuu siis Laura Ruohosen kirjaan ja Kansallisteatterin näytelmään. Myös Yökyöpelit-levy on ollut meillä tykätty, varsinkin sarjan katsomisen jälkeen. Jotenkin Ruohosen runot syttyvät elämään laulettuina ihan eri tavalla kuin luettuina.

    -Kässäri, joka samalla kiittää monista hyvistä kirjavinkeistä. Ötökkämaan talvi on juuri lainassa ja uusin Putti odottaa kirjastossa noutajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisesti minä en oikein pääse noihin Tippukivitapaus/Yökyöpelit -kokonaisuuksien "sisään", mutta kiitos hyvästä vinkistä Ruohosen teosten faneille- joita on paljon!

      Kässäri, kiitos tuhannesti kiitoksista ja ole hyvä, hyvä juttu, että löydätte vinkkejä ja sitä kautta löytyy ne omat hyvät kirjat ja ne kirjat joiden kanssa just oma perhe viihtyy ja nauttii yhdessäolostaan :)! Kiva saada lukijoille "ääni" , näin bloggaamisesta tulee paljon mielekkäämpää ja motivoivampaa :).
      Ötökkämaan talvi oli kyllä hauska (tyttö kyseli jo milloin luetaan se taas uudestaan- luemme nyt Marikkia) ja Putit ovat minusta olleet tosi kirja kirjasarja (kuvitus, huumori, pituus...) :)

      Poista
    2. Meillä lapset tykkäävät näistä muuten kovasti! Osaltaan vaikuttaa tietysti se, että ovat seuranneet Yökyöpeleitä telkkarista ja tykkäävät sitten kuunnella sarjasta tuttuja lauluja minun lukemanani. Ja onhan niissä monissa runoissa sellaista lapsia naurattavaa huumoria (esim. Et uskalla, et uskalla kobran peppuu nuolaista...)

      Poista
    3. Tuttuus auttaa. Me ei olla oikein älytty noiden ohjelmienkaan päälle ja tunnustan, että en ole osannut oikein kannustaa niiden äärelle itsekään vaikka ollaan oikeasti joskus yhdessä koetettu. Mutta onneksi on erilaista tarjontaa niin on jokaiselle jotakin :)

      Poista
  2. Meidän esikoisemme on innostunut kuuntelemaan Supermarsuja BookBeatista, ja niitä kuulemma luetaan heillä myös viskari-eskariryhmässä päiväkodissa. Jokin niiden huumorista kolahtaa, vaikka kirjojen maailma on varmasti 5 - 6-vuotialle vielä osin outo. Elloja emme ole lukeneet/kuunnelleet, mutta Pate-kirjoja lapsi on kuunnellut jonkin verran omin päin.

    Meidän lapsemme halusivat aloittaa Ronjan jo toiseen kertaan (luimme sen jo kerran loppuun), mutta nyt keskimmäinen lapsi (4v.) totesi, että se on liian pelottava. Jätimme kirjan kesken.

    Sääli, että tuo Ella ja kaverit konsertissa ei teidän kokemuksenne mukaan ollut kovin hyvin toteutettu. Idea kuulostaa hyvältä. Ja joo, Hevisauruksesta minulla on samantapaisia kokemuksia. Katsoimme joululomalla jopa elokuvan.

    ps. En ymmärrä, miksi bloggerin lukemistoon eivät edelleenkään päivity sinun uudet postauksesi. :( Piti tulla ihan katsomaan, että oletko lopettanut bloggaamisen, mutta täällähän oli vaikka kuinka monta päivitystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt, että ostaisiko jonkun äänikirjasysteemin lapsille (en itse oikein osaa kuunnella kirjoja) ... JOS VAIKKA JOKU FIRMA HALUAISI ANTAA BLOGGARILLE ILMAISJAKELUA tai jotain, niinpä varmasti :DDD
      Mutta joo, Ellat on hauskoja kirjoja- kannattaa kokeilla niitäkin. Patet on minusta myös oikein hyviä. Parvela on kyllä tehnyt ison työn lastenkirjailijana. Mutta tässä kirjassa oli minusta ehkä tullut kiire tai jotain.

      ps. harmillista, mutta en taida osata tehdä asialle mitään. minulle kyllä päivittää esim. toisen blogin blogiluetteloon ihan reaaliajassa... :/

      Poista
    2. Joo ja tosissaan Ronjat on meilläkin nyt tauolla mutta lapsi kyllä jo puhui, että voidaan ehkä kohta jatkaa... :)

      Poista
    3. Joskus on muuten ollutkin bloggareille sellaisia kahden kuukauden kokeilusettejä. :) Mä en käsitä, miten bloggeri arpoo mulle ne näyttämänsä päivittyneet blogit. Noh, täytyy tulla useimmin tänne tarkastamaan, mitä uutta olet kirjoittaut, vaikka blogger ei sitä tarjoaisikaan!

      Poista
    4. Kesäloma-ajaksi voisi olla aika kivakin kokeilu :)
      Kiva kun käyt ja jaksat vielä kommentoida, arvostan... <3!

      Poista
  3. Helsingin kaupunginorkesterilla on Ella ja kaverit konsertissa -tarinakonsertti! Juuri nyt vissiin esityksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli varmaan seuraava päivä, kun tämän kirjoituksen olin kirjoittanut, kun näin somessa konsertista mainoksen :D. Olisikin ollut kumma jos konserttia ei olisi ollut! Kävitkö kuuntelemassa? Oliko hyvä :)?

      Poista
  4. Annoin tuon kirjan juuri synttärilahjaksi 10-vuotiaalle kaverilleni 🙂
    Se musiikki-cd on aivan mahtava 🎼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kiva juttu- ihania lahjoja sinulta :)!!

      Poista
  5. Luin luokalleni (3.lk) ennen retkeämme kuuntelemaan Sinfoniaorkesteria. Tykkäsivät ja erityisesti nimilaulu jäi mieleen. Luulen, että auttoi monia kokonaisuuden hahmottamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, tämä oli hyvä kuulla. Ajattelin itsekin, että yhdistelmänä tämä olisi ollut varmasti parempi. Mutta itsenäisenä kirjana tämä jäi vähän "irralliseksi" ja jopa keskeneräisen oloiseksi osittain, tai jotenkin minä en päässyt tähän kunnolla sisään. Olisi kiinnostavaa kuulla millainen esitys oli ja olisiko se ollut vaikea hahmotaa ilman kirjaa- tapahtuiko kirjan tarina lavalla?

      Poista
  6. Kävimme siis aivan eri esityksessä kuin cd:n konsertti. Mutta mielestäni joka tapauksessa loi mielikuvia oppilaille tulevasta: konserttisali, kapellimestari, sinfoniaorkesteri, musiikkilaji. Lisäksi lapset tykkäsivät kuunnella ääneenlukua, kun cd:n kappaleet elävöittävät lukemista. Olisi toiminut erikseenkin, mutta nyt tuli laajempi kokonaisuus.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!