tiistai 30. tammikuuta 2018

Kepler62 -kirjasarja

Luin syksykaudella ensimmäistä kertaa kohuttua Timo Parvelan ja Bjorn Sortlandin yhteiskirjoittama Kepler62 -sarjaa ja hämmennyin! Kirjahan on täydellinen sarja pikku(pojille)! Ihan uskomattoman laadukas kuvitus, jonka vain Pasi Pitkänen taitaa, ja mikä tarina! Uskomattoman upea scifi, fantasia, mitä nää on -tarina! JA KIRJA ALKAA SIITÄ, ETTÄ PELAAMINEN ON NIIN TÄRKEETÄ JA KIINNOSTAVAA. Luulis kolahtavan.


Ensimmäisen osion on kirjoittanut Timo Parvela, josta nostan Parvelalle hattua taivaisiin asti. Mielestäni ykkösosa on järkyttävän koukuttava ja täydellisellä huumorin, mielenkiinnon, runsauden ja tiiviyden tasolla kirjoitettu. Kun luin kirjan, olin varma, että Parvela on nero ja keksinyt parannuksen siihen, kuinka saada pikkupojat kirjojen äärelle. Mahtavaa, upeeta! Unelmoin jo heti lukupiireistä poikani kanssa, jossa lukisimme kilpaa Keplereitä.

Olen nyt lukenut Keplereitä useamman kappaleen. Kakkososassa minusta tarina hieman muuttui pitkäveteisemmäksi Bjorn Sortlandin kirjan kohdalla mutta kirjaan ei kannata pysähtyä vaan jatkaa eteenpäin, silä tarina kiihtyy siitä. Kolmosessa ja nelosessa päästään jo ihan eri maisemiin ja valonnopeutta nopeammin, joten kannattaa jatkaa lukemista. Sitten onkin menoa...


Pasi Pitkäsen kuvitus on minusta aivan uskomattoman mahtava. Se rytmittää kirjaa ja välillä isot aukeamat ovat lähes henkeä salpaavia, niihin pakottautuu pysähtymään.
Kepler62 -kirjasarjan viimeisin osa taisi tulla viime vuoden aikaan (se on toki jo hyllyssä kirjastolainana) ja lieneekö sarja vain jatkuva...? Hauskaa oli havaita kirjastosta näitä etsiessäni, että välillä pitkätkin kirjajonot olivat lainassa. Joten uskon kovasti, että kirjasarja on löytänyt lukijansa. Valitettavasti meidän lukupiirit ei vielä ole tätä päivää. Siitäkin huolimatta minä olen Kepler62 -koukussa ja tykitän lukea näitä aika ajoin...


"Hallitus on ystävämme siinä sanottiin."

- Parvela ja Sortland: Kepler62 -sarja

2 kommenttia:

  1. Meidän kahdeksanvuotias poika pitää näistä kovasti. Itse hän ei halua näitä vielä lukea, kun ovat liian jännittäviä eikä ihan kaikkia sanoja ymmärräkään. Itselle taas teksti välillä tökkii tosi pahasti, mutta luen kyllä kun poika haluaa kuunnella eikä tunnu kuitenkaan liian pelottavalta. Kuvituksesta olen samaa mieltä, että se on upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja etenee aika vauhdilla välillä ja lukeminen vaatii oikean temmon. Hauska kuulla, että olette löytäneet mielenkiintoisen sarjan luettavaksenne yhdessä :)! Kiitos kommentistasi ja pahoittelen viivettä vastauksessani.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!