tiistai 6. marraskuuta 2018

Poks, Julia ja Mollistavia mietteitä

Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi... (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl) on tosi hauska ja hyväntuulinen pikkukirjauutuus taaperoille ja leikki-ikäisille. Kirjan tarinana on pikkupanda, joka kierii paikasta toiseen ja aina vaan Poks tömähtää uuteen asiaan. Kirjan kieli on valtavan onnistunut ja sanat oikein poksahtelevat ja pyörivät suussa muodoistaan innoissaan. Tästä kiitos Tuuli-Maaria Rauta! Kuvituksesta vastaa Marjo Nygård ja se toimii söpöydessään ja selkeydessään jo varsin pienille silmille.

Kuva kustantajan sivuilta
Toinen taaperouutuus on Julia -sarjan Julia on väsynyt (Kustannus-Mäkelä, 2018, suomennos Raija Rintamäki, esittelykpl) kertoo ihanasti pikku Julian tavallisen vilkkaasta arkipäivästä ja kuinka iltaa kohdin Julia alkaa rauhoittua arkisilla rutiineilla, joka valmistelee Julia iltasadun kautta unille... vai valmisteleeko? Näin yleensä aivot oppii nukkumaan tiettyyn aikaan mutta  sitten on niitä kuuluisia kausia. Julia-kirjat ovat erittäin laadukkaita peruslastekirjoja, joissa on kauniit kuvat, huumoria ja mukavaa vertaistukea pienten lasten vanhemmille.  Lämmin suositus!

Kuva kustantajan sivuilta

Katri Kirkkopellolta on tullut pienen pieni Mollistavia mietteitä (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl) uusi Molli-kirja, missä on lähinnä käytetty jo aiemman kuvakirjan kuvia ja lisäilty Mollin mietteitä elämästä. Eskarilaista vähän hihitytti kirjan äärellä mutta totuuden mukaisesti ei kirja kovin paljon minua ennakko-odotuksiaan vastaisesti mollistanut. Mutta yksi mukava tunnekirja uusien mukavien tunnekirjojen joukkoon.



"POKS, sanoi pikku panda
ja törmäsi tuttiin.
Panda työnsi tutin korvaan,
kokeili tuttia kainaloon.
Tutti kutitti.
TURHA TUTTI! VIPS!"

- Marjo Nygård ja Tuuli-Maaria Rauta: Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi...

lauantai 3. marraskuuta 2018

Jännittäviä kirjoja...

Luimme ihan vahingossa sesonkiin sopivaa kirjaa. Minä en itse tästä Halloweenista niin ymmärrä mutta lapset tuntuvat innostuvan kovasti näistä jännittävistä jutuista- vaikka samalla ne varmasti todellakin jännittävät. No kuitenkin, vähän JÄNNITYKSELLÄ lainasin kirjastosta nämä seuraavat kirjat mutta koska lukukokemukset olivat hitti, niin ajattelin jakaa ne myös teille.


Magdalena Hain kirjoittama ja Teemu Juhanin kuvittama Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri (WSOY, 2018, kirjastolaina) oli ihan älyttömän hyvä. Lukupalathan ovat lyhyitä kirjoja, runsaalla kuvituksella, eli sopivat tosi hyvin lapsille, jotka ovat oppineet lukemaan suht sujuvasti. Tässäkin kirjassa jännittävä tarina tytöstä, joka hakeutuu painajaispuotiin apulaiseksi saadakseen taskurahaa uuteen pyörään, oli varsin tiivis- mutta taidokkaalla tavalla. Kirja oli hauska ja kuvitus ihan loistava! Olin erittäin innostunut tästä kirjasta ja niin oli myös esikoululaiseni. Tästä tulikin mieleeni, että hyllyssä on odotellut myös toinen kaksikon kirja, jota lapseni ei ole halunnut jännittävän kuvan vuoksi vielä lukea- ehkä nyt saan senkin luettua!


Toinen halloweeniin sopiva on Paula Norosen kirjoittama ja Kati Närhen kuvittama Yökoulu ja kadonnut opettaja (WSOY, 2016, kirjastolaina) Tässä pääosissa on haudoistaan yöksi heräävät zombit ja vampyyrit, joten kirja oli vähän astetta jännempi. Koululaisten opettaja häviää ja seuraa rikosromaanin tyylinen kokonaisuus. Kirjan kuvitus eikä tarina vedä vertoja Painajaispuodille mutta on kuitenkin ihan hauska kirja jännityksennälkäiselle koululaiselle. Tästäkin eskari tykkäsi kyllä.


Olen lukenut iltaisin myös lastenloruja (lorubloggaus mielessäin) ja tällä hetkellä luen Tuula Korolaisen kokoelmaa Taivasta hipoo hännänpää vuosilta 1990-2018 (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl), joka alkoi sattuvasti kummitusloruilla- että siinäpäs vinkki kauhuun, lorujen muodossa!

Luetaanko teillä jänniä kirjoja?
Yksi jännien kirjojen tuottaja on kyllä myös Roald Dahl, jonka kirjoja olemme nyt lukeneet toista kertaa. Viimeisimpänä Iskä ja Danny maailmanmestari, Nilviöt ja Matilda, joissa varsinkin viimeisissä oli kyllä tosi rohkeita, lähes liian pelottavia kohtia, että kävivät ihan kauhusta välillä. Onneksi vastapainona on myös huumoria ja loistavaa verbaalineroutta.


"Ammatinvalinta

Pikku aave julisti:
'Tahdon isona vampyyriksi!'
Isä kauhusta ulvahti:
'Kautta kaapuni, miksi?'

Äiti sanoi: 'Silloin et
saa yhtään pelätä verta
etkä hammaslääkärissä
pyörtyä joka kerta.'"

- Tuula Korolainen:

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Joogaa lapsille

Tänä syksynä on ilmestynyt kaksi joogakirjaa lapsille. Viime vuosina on tullut todella paljon kaikenlaisia tunne-, rentoutumis- ja tietoisuustaitoja käsitteleviä kirjoja ja ryhmäpohjia. Jopa siinä määrin, että tuntuu välillä, että niihin hukkuu. Mindfulness- ja joogakirjat lienevät nyt uusin valtaus ja minusta on mukava asia, että jo lapsille puhutaan rauhoittumisen taidosta ja opetellaan rentouttamana itseään- sitähän nämä kirjat tekevät. Tutkimuspohjaisesti olen ymmärtänyt, ettei meillä ilmeisesti vielä ole pidempää tietoutta siitä, miten nämä vaikuttavat lasten kehitykseen mutta eipä nyt rentoutumisesta luulisi kellekään mitään haittaa olevan.



Fearne Cottonin ja Sheena Dempseyn Joogavauvat on enemmän sadunmuotoon kirjoitettu, lyhyt tarina perheen arkipäivästä, jossa äiti ja lapset tekevät niin sanotusti arkijoogaa. Kun arki stressaa, äippä ja isompi lapsi ottaa joogamatot alle ja rentouttaa itseään. Kirja on kauniisti ja hyvin kuvitettu ja kuvalla on suurempi osuus kuin sanoilla.  Liikkeen oppii lähinnä katsomalla kuvasta mallia. Tykkäsin tästä eskarini kanssa kovasti. Kirjassa on hyvä tunnelma, kuvitus tosi ihana ja tarina yllättävän kivasti näiden liikeiden esittelyyn kehystetty. Suosittelen! (Kustannus-Mäkelä, suom. Minna Ihatsu, saatu esittelykpl).




Toinen, mielestäni isommille, jopa koululaisille sopiva joogakirja on Lorena Pajalungan Joogaleikki, jossa esitellään 20 eläintä, joiden asentoja matkimalla oppii siis myös 20 joogaliikettä. Tässä kirjassa ei ole tarinaa, vaan jokaisella aukemalla on esitetty yksi liike sekä selkeällä kuvalla (ihminen ja liikkeen eläin) ja toisella puolen aukeamaa on kirjalliset ohjeet asennon toteuttamiseen, sekä vaiheittain kuvitettu liikesarja kolmella eri ihmiskuvalla. Tämää kirja on tosi hyvä esim. lapsiryhmien ohjaajien käyttöön, näistähän voisi valita välitaukojumppaan vaikka mitä ja lopulta lapsetkin saisivat valita päivän suosikkiliikkeet... Tykkäsin myös tästä kirjasta ja myös eskarini halusi heti alkaa matkia liikkeitä, kun saimme kirjan kätösiimme. Oikein mukavia juttuja vaikka yhdessä kotona töiden jälkeen höpertämiseksi! (Nemo, 2018, suom. Nina Tarvainen, saatu esittelykpl)

Oletko sinä joogannut? Minä en ole koskaan joogannut mutta olen kyllä pohtinut sen tarvetta pilateksen lisäksi, sillä omaehtoinen rauhoittuminen ja venyttely tuntuu hukkuvan muiden arjen askareiden alle- mikä on tosi tyhmää. Ja sen kyllä huomaa...


pst. tapahtui joku ihme, että omat kuvat latautui blogiin hitaasti mutta varmasti- yritän laittaa näitä aina, kun vain tää homma suostuu toimimaan, koska ilmeisesti kustantajien mediakuvat ei näy kaikille bloggerissa käytettynä- olen tosi pahoillani tästä mutta en osaa näillä taidoilla nyt tämän parempaa... Jospa kuvat latautuu jatkossa paremmin!


"Me ollaan joogavauvoja,
ja me osataan vaikka mitä."

- Cotton ja Dempsey: Joogavauvat

lauantai 20. lokakuuta 2018

Lisää syksyn uutuustaaperokirjoja sekä kirjoja päivähoidosta

Kustannus-Mäkelältä ilmestyi tänä syksynä oikea aarrearkku taaperokirjoja. Lopultakin saimme nimittäin Mervi Lindmanin Bebbe -kirjat suomeksi (suomennos Raija rintamäki) nimellä Peppe. Peppe onkin oikein ovallinen suomennos ja nimeä on hoettu ainakin meidän taloudessa riittämiin. Mervi Lindmanhan on meille kaikille tuttu monista varsin tutuista lastenkirjakuvituksesta, mutta Pepeissä Lindman toimii myös kirjailijan roolissa (Kustannus-Mäkelä, 2018, esittelykpl).

Kuvat kustantajan sivuilta


Peppe pillastuu! ja Peppe pussaa kirjat ovat valtavan suloisia ja ihania. Kuvitus on täydellistä Lindmanin kuvitusta, joista ei voi keksiä mitään paranneltavaa, koska laatu on taattua loppuun saakka. Ei voi ymmärtää miten upeita ilmeitä Lindman osaa luoda söpöjen karakteeriensa kasvoille noin vain. Ja todellakin kuvitus on varsin hellyyttävää. Peppejen tarinat ovat taaperoille sopivia toistavia, yksinkertaisia puuhia. Pussatessaan Peppe pussaa kaikkia ja pillastuessaan (loistava suomennos taas!) Peppe pillastuu yhdelle toisensa jälkeen. En voi väittää, ettenkö kokisi tekstien kohdalla huomattavaa yhdennäköisyyttä Berbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin täydellisiin Max, eli Oskari -kirjoihin, jotka kuuluvat vauva/taaperokirjoihin klassikoihin siinä määrin, että ainakin itse säilytän ne ehdottomasti hyllyssäni, vaikka lapseni eivät ole enää "siinä iässä". Oskareissa (joista meillä löytyy myös suomentamattomat Max -kirjat) kirjapohja on mielestäni varsin sama kuin Peppeissä. Eli oikein toimiva. Pikaisesti katsellessani myös lauseet ovat hyvin samantyyppisiä riisuttuja "lapsipuheita", kuten "DUMMA LAMPAN", vaikkakin Maxeista puuttuu jopa pisteet lauseiden lopuista. Summa summarum Peppe -kirjat ovat aivan loistavia taaperokirjoja, jotka ainakin itse haalisin ihan omaan kirjahyyllyyn lasten luettavaksi. Sillä vielä tosiaan nämä huvittavat ja humoristiset Peppet luetuttivat vielä eskari-ikäistänikin useaan otteeseen!

Kuvat kustantajan sivuilta


Toinen suomennettu taaperosarja, joka sopii oivallisesti myös leikki-ikäiselle, on Maria Nilsson Thoren Kolmikko -kirjasarja (Kustannus-Mäkelä, 2018, suom. Raija Rintamäki). Kolmikko luopuu tutista kirjassa jo tutista luopunut Essi kokee tuttikateutta ja pääsee tutin makuun kaverin luovutettuaan ihanan tuttinsa hänelle. Tutti saa Essin tuntemaan itsensä suloiseksi vauvaksi. Kirjat on kuvitettu jälleen loistavan ilmeikkäästi ja selkeästi (kuten pienten lastenkirjat tulisikin) ja tarina on Peppe-kirjoihin verraten monisäikeisempi mutta kuitenkin lyhkäinen ja hauska. Kolmikko tahtoo leikkiä kaksin kirjassa käsitellään taas hyvin arkista asiaa, jossa pohditaan sitä kuka on kenenkin kaverina. Kirjasarja sijoittuu hauskasti pelkästääm päiväkotimaailmaan, mikä on minusta aivan oivallinen asia. Siis vink, vink päikkäri-ikäisten vanhemmat ja hoitajat!

Kuva kustantajan sivuilta
Tästäpä mieleeni tulee myös toinen kotimainen kirjasarja, joka sijoittuu lähes täysin päiväkotimaailmaan: Päiväkoti Heippakamu. Kirjasarjan uusimmassa Isabella ja tuikkiva tyttö (Otava, 2018, esittelykpl), ryhmään tulee uusi lapsi. Kirjassa käsitellään mielestäni myös ohi mennen matematiikan alkuoppimista ja hieman sitäkin tilannetta, kun numerot eivät asetukaan niin helposti kohdalleen kuin hyvin monella muulla. Tämä onkin varsin tärkeä aihe ja kirjailija Veera Salmelle iso kiitos, että asiaa tässä näin käsitellään. Tiedämme nykyään nimittäin, että matematiikan kammo saattaa juurtua sen haasteista kokeville jopa jo eskarissa, joten oppimisen mukavuus ja mielekkyys olisi tosi tärkeää taata jo pienestä pitäen erilaiset aiheet sillä tavoin yksilölle mielekkäinä, että minäpystyvyys kaikkine haasteineen ja vahvuuksineen pysyisi positiivisena. Elina Warstan kuvitus on ihanan mielenkiintoista katseltavaa ja sopiikin näin oikein mainiosti myös isommille lapsille tutkailtavaksi. Ehdottomasti taas loistava vinkki sekä kotona että lapsiryhmissä luettavaksi!

Mukavaa syysloma-aikaa kaikille! Muistakaa lukea yhdessä ja käykäähän kirjastoretkillä!


"Peppe pussaa autoa.
PUS!"

- Mervi Lindman: Peppe pussaa 

perjantai 12. lokakuuta 2018

Mestarietsivä Peppunen on syksyn tapaus

Nyt se on tapahtunut: tämä kirja vietiin käsistä, sen halusi lukea IHAN ITSE kumpikin lapseni, siitä on siis myös tapeltu, sitä on luettu ääneen myös iskälle ja se löytyy koko ajan ympäri meidän kämppää. Syksyn tapaus lastenkirjamaailmassa on täällä: Mestarietsivä Peppunen (nemo, 2018, Tanaka ja Fukasawa, suomennos Mayu Saaritsa, esittelykpl)!


Kuva otettu kustantajan sivuilta
Mestarietsivä Peppunen muistuttaa varsin paljon tyypillistä brittietsivää, apulaisensa Brownin kanssa. Peppusen näössä on kuitenkin jotain kummallista. No, jätetään tämä havainto kirjaamatta, mutta se kannattaa pitää mielessä, koska sillä voi olla osuutta tarinan tapahtumiin. Mestarietsivä Peppusen kirjassa on kaksi arvoitusta, jotka Mestarietsivä Peppunen ja sinä ratkaisette. Mestarietsivä opettaa kirjassaan siis myös sinut etsiväksi. Sinun täytyy vain osata muistaa, tutkia ja tulkita. Koko kirja on täynnä tätä päättelyä vaativaa puuhaa erittäin hauskalla ja antoisalla tavalla. Lisäksi saat etsiä peppuja parilta sivulta. Mutta se yksi kohtaus. Sitä en kerro.

Kuvitus on todella mahtava, sarjakuvamainen ja selkeä. Ihanan retromainen ja samalla tyylikäs ja formaattiinsa täydellinen!

Mestarietsivä Peppunen aiheuttaa ihastelua, huudahduksia, iloa, huutonaurua ja nahistelua lukijoiden kesken, koska kaikki haluaa lukea tämän omissa käsissään pidellen. Lue siis sinäkin. Ja äkkiä.
Voi toivottavasti näitä tulee lisää!!!


"Hmm, tämä haiskahtaa."

- Mestarietsivä Peppunen

tiistai 9. lokakuuta 2018

Nähdään kun nähdään! Uusi Dunne on täällä!

Rose Lagercrantzin ja Eva Erikssonin Dunne -kirjat ovat niin hyviä, että jokaisen tulisi tiedostaa näiden olemassaolo. Kirjojen tunnelma on aitoa, joka tekee kirjoista varsin intensiivisiä ja ihastuttavan ihania. Luimme uutta Nähdään kuin nähdään kirjaa lasteni kanssa, jota harvoin enää tapahtuu, koska koululaiseni ei enää oikein viihdy kuvakirjojen äärellä. Dunnehan on yli satasivuinen lukukirja, mutta sitä koristaa aivan uskomattoman tyylikkäät ja ihanat Erikssonin kuvitukset, jotka ovat aina kuin kirsikka kakun päällä.

Kuva kustantajan sivuilta
Nähdään kun nähdään kuvaa taas loistavasti lasten sosiaalisia suhteita, tilanteita- ja taitoja. Dunnen luokka lähtee eläintarhaan ja luokkatoverien ilkeilyn vuoksi Dunne jää joukosta yksikseen. Dunne tapaakin yllätyksekseen parhaan ystävänsä Ella Fridan, joka on tullut myös oman luokkansa kanssa eläintarhaan! Mikä sattuma! Mutta Ella Fridan leikki tuntuu jostakin syystä Dunnesta ikävältä. Meneekin hieman aikaa ennen kuin Ella Fridan kumma käytös saa selkeyttä ja tytöille tulee parempi mieli. Myös kotona isän uusi tyttöystävä närkästyttää varsinkin Dunnen mummon mieltä ja aiheuttaa keskustelua siitä, miten asiaan vois suhtautua, kun taustalla on se, että Dunnen äiti on kuollut ja mitä kaikkea tämä tilanne on siitä surullisesta näkökulmasta.

Sorrun taas hetkeksi kyyneliin tämän kirjan ääressä, näin käy aina Dunnen kanssa! Dunne on vaan niin hyvä! Kirjan tarina imaisi meidät kaikki täysin kiinni tarinaan ja janosimme lisää. Luimme kirjan kahdessa illassa. Ihan loistava kirjasarja! Hal-loo, hal-loo, kuuleeko kaikki tämän!

(pst. joku bloggari on saanut myös lähes fifteen words of famea tämän kirjan takakannessa, kun tätä on lainattu sinne! Kato, äiti on kirjoittanut tuon -huudahdukseni aiheutti myös keskustelun onko äiti siis kirjoittanut myös koko kirjan. No lähestulkoon XD)


"'Meillä syödään sitä mitä tarjotaan!' isä määräsi.
'Mutta Ella Frida ja minä...' yritti Dunne.
Isä kiivastui: 'Basta!'
Jälleen italiaa. Se tarkoittaa:
nyt riittää!
Dunne tunsi kuinka alahuuli alkoi väristä."

- Lagercrantz ja Eriksson (loistava suomennos on Raija Rintamäen käsialaa): Nähdään kun nähdään!

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Aurinko paistaa Apo Apponen

Juhani Känkäsen (Teos, 2018) Apo-kirjat ovat olleet meidän perheen suosikkeja hauskan huumorinsa vuoksi. Aurinko paistaa, Apo Apponen! ehti kuitenkin vain käydä kirjastosta kirjahyllyssämme, kun se jouduttiin palauttamaan varauksen vuoksi! Siispä joku muukin tykkää todistetusti Apoista! Aurinko paistaa, Apo Apponen! tulikin pyydettyä sitten myös esittelykappaleena, joten pääsimme lukemaan sitä ihan ilman kiireettä.

Kuva kustantajan sivuilta
Tässä kirjassa Apo ei jaksa odotella, kun perheen muu väki heräilee verkkaalleen ja niinpä Apo suuntaakin äidin luvalla, ja usealla ohjeella, ihan itte lähipuistoon leikkimään! Mutta onhan se aika jännitävääkin olla yksin isossa puistossa. Vaatetusmääränkin äiti on arvioinut (tapansa mukaan?) aivan ylimitoitetusti, koska keli on suorastaan vaihteleva. Apon seikkailut puistossa päättyykin onneksi Kiinan kautta onnellisesti, kun äiti on kömpinyt aamukahvilleen puiston penkille. Rento mutsi aamutakissaan, jes!

Hauska uusi Apo Apponen ja samalla: ei ehkä hirveästi mitään uutta auringon alla Apo Apponen.


"Kun työ on kiivaimmillaan, ei edes puhuta mitään. Lapiot vain huiskivat ja hiekka lentää. Ja Apon haalarikin lentää, sillä kaivuuhomma on hikistä hommaa."

- Juhani Känkänen: Aurinko paistaa, Apo Apponen!



sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Musiikin opiskelua lastenkirjoilla

En itse osaa opettaa musiikkia lapsilleni, joten Nemon uutuudet Matsän eläinten konsertti ja Nyt soitetaan rumpuja (esittelykpl) olivat todellakin kiinnostavia kirjoja syksyn uutuuksissa!



Metsän eläinten konsertissa eläimet pitävät illalla konsertin, johon jokainen eläin harjoittelee itsekseen oman soitimensa osuutta kokonaisuudesta. Nappia painamalla voi kuunnella kunkin instrumentin osuuden ja lopulta tietysti kuulet koko yhdessä soitetun biisin. Tosi hauska kirja ja opettaa hienosti kuuntelemaan eri soittimia musiikista!

Kuva otettu kustantajan sivuilta!


Nyt soitetaan rumpuja! (kirj. Taplin, suunnittelu Druber, musiikki Marks, suomennos Ari Jaatinen) kirjassa taas on oikeasti mukana viisiosaiset näppäimistörummut. Kirja opettaa soittamaan erilaisia rumpuosuuksia erilaisessa rytmissä. Rytmejä löytyy taas eri näppäimien takaa kuusi erilaista, joiden mukana pääsee soittamaan kirjan oppien kautta. Tämä oli jopa itsestä tosi hauska harjoitus! Kumpaakin musiikkikirjaa koristaa tosi kivat kuvitukset ja selkeät tarinat ja ohjeet. Oikein loistavia kirjoja sekä koteihin että varhaiskavastukseen! Tarkkaavaisempi huomasikin varmaan, että kumpikin kirja sai minulta nopeasti niin sanotun maalariteippivaiennuksen, eli kirjojen äänitaso oli omille korvilleni hieman liian kova (kuten lähes kaikissa ääniä tuottavissa kirjoissa), jonka saa helposti hoidettua teipin avulla!


"Kettu soittaa vajassaan viulua. Jousi liukuu kielten yli ja jala lyö tahtia."
- Metsän eläinten konsertti (suom. Mika Siimes)

maanantai 17. syyskuuta 2018

Lotta Levoton ja konnakohellus

Kyselin somessa, kuinka moni muistaa Lotta Levoton -kirjat ja kukaan ei muistanut. KAMALAA! Sillä näkisin, että Lotta Levottomissa on ihan hurjat mahdollisuudet tulla monen kasvavan lapsen (tytön) lempikirjoiksi, koska ne on toteutettu niin mahtavalla tavalla! Koska totuushan on ettei kaikki tytötkään tykkää lukemisesta. Lotta Levottomissa lukeminen on kuitenkin aika helpoa ja erilailla mukavaa.


Kirjojen ideana on Lotan pitämä päiväkirja, johon hän kirjoittaa ja varsinkin kuvittaa kokemiaan varsin runsaasti. Loppujen lopuksi lukemista jää siis per sivu kohtuullinen määrä, jonka hitaampikin lukija jaksaa lukea paremmin ja lisäksi runsas kuvitus tukee luetunymmärtämistä mahtavasti ja hauskasti. Lotta on viidenluokkalainen tyttö, joka himmailee mennä kaveriensa Pippurin ja Paulin kanssa. Lotta tuulettaa tunteitaan räväkästi päiväkirjassaan, varsinkin luokan suosituimpia tyttöjä kohtaan, joiden kanssa Lotta ja kaverit eivät ole ihan samalla aaltopituudella. Tässä kirjassa Lotan luokka tekee uhanalaisista eläimistä seinämaalauksia ja kaverukset tsuumaavat yökylässä Paulin puumajasta lepakoita.

Vaikka Lotta onkin jo vitosluokkalainen on tarinat sen verran hauskoja ja mukavia, että myös eskarilaiseni ihastui Lotta Levottomaan ja konnakohellukseen. Varsinkin sivuilla hiimaileva kilpikonna Heesters oli lapseni mieleen. Minun pitikin etsiä jo aiempi Lotta -kirja esille, jota näin tässä seesteisenä sunnuntaiaamuna rauhassa omassa seängyssä jo luettavan!!

Jos sinä olet unohtanut Lotta Levottomat, niin nappaapa tämä vinkki oikesti nyt mukaasi! Lähes sarjakuvamainen kirja on minusta neronleimaus lastenkirjallisuuden saralla ja toivoisin kovasti, että kotimaisetkin kirjailijat uskaltaisivat tehdä jotain vastaavaa. Puluboin uusimmassa oltiin jo vähän tämän tyylin syrjässä!

TÄÄLTÄ löydät lisää aiempia Lotta Levottomia ja näet paremmin kirjan kuvitusta (tällä kertaa Blogger antoi minun ladata tämän yhden kuvan postaukseen...).


"Pippuri nauroi niin paljon, että oli lirauttaa housuunsa. Hän ei enää mumissut mitään "EPÄONNENPERJANTAISTA".
Silloin kello soi välitunnin merkiksi ja äikäntunti oli ohi."

- Alice Pantermüller ja Daniela Kohl: Lotta Levoton ja konnakohellus (Lasten Keskus, 2018, suom. Myry Voipio ja Elina Zurhorst, esittelykpl)

perjantai 14. syyskuuta 2018

Ympyräiset jatkuu!

Ympyräiset -kirjasarja on saanut kaksi jatkokirjaa: Puspus Pusukala tahtoo leikkiin ja Koala Karhu haluaa olla paras (Kustannus-Mäkelä, 2018, esittelykpl). Nämä kirjat ovat lapseni lempikirjoja ja Ympyräiset pääsevät myös usein lapsen omaan lukuun. Saimme ihanan aarrelaatikon (tavallinen pahvilaatikko) täynnä Kustannus-Mäkelän uutuuksia ja olemmekin nyt iltaisin hakeneet aarrelaatikosta mukavia iltasatuja. Lemppareiksi on ehtinyt tulla jo useampia kirja mutta Ympyräisillä on oma paikkansa meidän kirjastossamme.


Puspus Pusukala tahtoo leikkiin käsittelee lapsille varsin tuttua tilannetta, että joku jää leikistä ulkopuolelle. Pusukalalla on leikkiin selkeä este: ei kala kuivalla maalla voi leikkiä ja tilanne ratkeaa niin, että leikki siirtyy veteen, vaikka se onkin haasteellinen olomuoto Pomppu Banskulle. Mutta tämäkin haaste ratkaistaan yhdessä. Kirjasarjan ideana on opettaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja sitä tukevat tarinan lisäksi välissä esitetyt kysymykset, missä lukijat voivat pohtia asiaa keskustellen.


Koala Karhu haluaa olla paras tarinassa ympyräiset muovaavat pilvihattaroista patsaita. Koala selvästikin tahtoo patsaansa olevan täydellinen mutta kun tämä ei onnistu ajaa kateus Koalan rikkomaan muidenkin työt. Onneksi ympyräiset saavat tilanteen selvitettyä ja Koala auttaa rakentamaan patsaat uudelleen. On erittäin tärkeä ja vaikea taito osata tunnustaa virheensä- myös meille aikuisille. Miten iso sana yksi anteeksi saattaakin joskus olla? Tai kiitos ja kannustus, myös sitä kirjassa on runsaasti. Miten maireasti hymyileekään kipakkaluonteinen Räyhä Rapu, kun Kiva Kirahvi kehuu hänen tysökentelyään. Milloin sinä olet kehunut kaveriasi tai työtoveriasi? Voisiko sitäkin tehdä enemmän?


"Räyhä Rapu ilahtuu kehuista ja jatkaa työtään entistä uutterammin."

- Anna-Maria Kuusela (teksti), Matias Teittinen (kuvitus) ja Maija Hytti (asiantuntija): Koala Karhu haluaa olla paras

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kuinka minusta tuli rohkea

Kuinka minusta tuli rohkea (Otava, 2018, esittelykpl) on Mervi Juusolan rohkeasti kirjoittama ja Anni Nykäsen upeasti kuvittama kirja, jossa opitaan tunnetaitoja tarinoiden ja tehtävien kautta.


Kirja opettaa muutoksista. Tildan ja Sisun vanhemmat eroavat ja lapset joutuvat muuttamaan tutusta, rakkaasta synnyinkodistaan kaupungin kerrostaloon. Ero tuo monenlaisia tunteita, kuten myös muutto uuteen paikkaan ja keskellä ei mitään tuttua. Juusola kuvaa lapsen maailmaa tarkasti ja samalla voimavarakeskeisesti. Tilda ja Sisu ei jää ilman kolhuja kohdatessaan uusia kavereita, mutta he selviävät niistä olemalla rohkea oma itsensä ja kaverien avulla.


Tarinapätkien välillä oli pieniä infoja esimerkiksi erilaisista tunteista, kiusaamisesta ja suosikistani: eri näkökulmista katsomisesta (vihdoinkin dialogisuuden perusaskeleita lapsille!). Infot olivat juuri sopivan mittaisia ja selkeästi kerrottuja. Luin kirjaa eskarilaisen kanssa ja viihdyimme kumpikin pienellä jännityksen omaisella innolla kirjan ääressä. Kirja myös kosketti ja antoi aitoa aihetta keskusteluihin. Kirjan mukana tulee tunnekortit, joita lapseni halusi välittömästi myös imitoida itse- tämä pantomiimileikki onkin muuten yksi mahdollisuus tunnetaitoharjoitteluun.


Olin tosi iloisesti yllättynyt tästä kirjasta ja suosittelen sen lukemista lämpimästi sekä kodeissa että lapsiryhmissä! Kirjaa kannattaa nimenomaan lukea rohkeasti lapsen kanssa yhdessä, sillä se voi aivan hyvin antaa myös aikuiselle aihetta miettimiseen ja työkaluja omaan elämään tai elämäntilanteeseen. Kirjaa voi mielestäni käyttää myös ilman tarinoita esim. keskustelun apuna. Olisikin ihan mahtava juttu, jos näin mahtavasti kuvitetusta opuksesta tulisi myös esimerkiksi postereita, joissa olisi näitä kaveruuden seinätauluja, joita voisi laittaa esimerkiksi luokan seinälle tai päiväkodin käytävään.


"Oletko huomannut, että ihmiset näkevät samat asiat eri lailla?
Ajatuksiin ja mielipiteisiin vaikuttavat monet seikat: Millaisessa perheessä ja asuinpaikassa olet kasvanut? Mitä olet kokenut? Millainen olet luonteeltasi? Kaikki tämä vaikuttaa siihen, millaisten silmälasien läpi katsot maailmaa."

- Mervi Juusola ja Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Tatupatua, Puluboita ja Harry Potteria

Ikivirsi on se, kuinka saada pienet lapset (ja varsinkin pojat) kirjojen äärelle ja lukemaan. Omalla kohdallani paras vastaus kysymykseen on ollut Harry Potter, joka on ollut meidän perheessä se selkein kirjamania, mitä koskaan koemme. Olemme nyt lukeneet yhdessä kaikki Harry Potterit. Siis minä olen, ääneen. Ehdottaisinkin, että painaisimme t-paitoja, joissa lukee, että: "Olen lukenut ääneen Harry Potterit", aivan kuten Volter Kilven Olen lukenut Alastalon salissa -paitoja myydään. Paidoille olisi varmasti myyntiä, koska ilokseni olen törmännyt useisiin vanhempiin (äiteihin), jotka ovat suoriutuneet tästä tuhansien sivujen kasvatustehtävästä. Ja mikä parasta: suurella ilolla.

Kuva Junibackenista, Tukholmasta
Kirjasarjojen kirous voi olla se, että kun hyvää formaattia toistetaan riittävän monta kertaa, siitä menee maku. Potterienkin kohdalla voisi näin lähes tulkoon sanoa käyneen, kun luin toista kertaa näytelmämuotoisen Harry Potter ja kirottu lapsi kirjan, joka oli ensimmäisellä lukukerralla pelkkää salvaa taian vähyydestä kuivuneelle iholleni, mutta toisella kerralla melkein näppylöitä aiheuttava latistus. Lapseni kyllä nautti kirjan niin, että luki kirjasta osan itsekseen, joten rasti seinään sen kohdalla, mutta silti.
Tuntuu raastavalta ajatella, ettemme ehkä koskaan saa enää Harry Potterien kaltaista kirjasarjaa luettavaksemme. Tätä juttua ei kukaan voi enää toistaa?


Harry Potter, Taikuuden historia (Tammi, 2018, suom. Jaana Kapari-Jatta ja Meri Kapari, esittelykpl) on hyvä esimerkki siitä, kuinka onnistunutta kirjaa voidaan tuotteellistaa jatkoon. Taikuuden historia on tietokirja Harry Potterin lumosta ja siitä löytää upeita kuvia ja kiinnostavaa nippelitietoa Potterien voittokulusta- tällaisesta tiedosta kiinnostuneelle. Itse huomaan olevani enemmän satumaailmasta nauttiva. Insinöörimäinen uppoutuminen tietoon tuntuu vaikeammalta- mutta tällainenkin on tyypillistä toisille lukijoille (varsinkin pojille?), joten kirjalle on varmasti lukijansa.



Aino Havukaisen ja Sami Toivasen Tatu ja Patu, elämä ja teot (Otava, 2018, esittelykpl) on Outolan veljesten kahdeskymmenes kirja. Aluksi pelkäsin hieman, lähdetäänkö kirjassa muistelemaan Tatua ja Patua vanhoin kuvin ja tarinoin mutta onneksi, voi kiitos onneksi, Havukainen ja Toivanen ei siihen alistu, vaan kirja on täyttä uutta ja hauskaa tarinaa aitoon Tatu ja Patumaiseen tyyliinsä. Luimme kirjan ilolla kummankin lapsen kanssa, eikä latteutta näkynyt vielä tässäkään juhlakirjassa!
Tässä kohtaa minun täytyy jakaa teille seuraava Tatupatu -tarina.
Olen kerran löytänyt outoa hiljaisuutta lastenhuoneesta. Kun kävelin huoneeseen päin, huomasin kirjahyllyjen ovien olevan raollaan ja mitä löysinkään: kolme kouluikäistä poikaa lukemassa Tatua ja Patua keskittyneesti ja välillä toisilleen kirjojen höpötyksiä jakaen. Kaikki Tatupatut oli pitänyt etsiä kirjakaappiemme hyllyiltä.
Tämä tarina on tosi.
Yritin pysyä coolina ja itkin ilosta pelkästään sisäisesti.
Sillä pian ne, jo melko isot, koululaisjalat juoksivatkin ulos jatkamaan vesisotaleikkejään.


Toinen kotimainen sensaatio, näin kai jo voi elokuvien ynnä muiden jälkeen sanoa, on ollut Veera Salmen Puluboi. Puluboi = agentti NollaBullaNolla ja kamukiemulat (Otava, 2018, esittelykpl) lähteekin tyylikkäästi muuttamaan Puluboikirjojen suuntaa Puluboin omalla kirjalla, joka on aiempiin verrattuna huomattavasti enemmän kuvitettu ja näin ollen tekstin määrä on vähäisempi (hei vihdoin joku uskaltaa tehdä näin!). Puluboi on kirjassaan kaveruuden äärellä ja tarinassa seikkailee myös ikivauva. Kirja höpertää ja pöpertää täysin huumorin saattelemana ja kirja on niin sanotusti täynnä ilosanomaa. Jo viime kirjan kohdalla huomasin, että meidän perheen Puluboiaika oli alkanut väistymään. NollaBullaNollan kohdalla koululainen ei enää kiinnostunut kirjasta lain ja esikoululainenkin on jo pyytänyt usein skippaamaan Puluboin iltasatujen joukosta. Valitettavasti täytyy myös myöntää, etten itsekään saa sitä innokasta buustia aikaan, jota aiemmin kirjojen kohdalla koin. Aika aikaansa kutakin, ja samalla aivan ihana juttu, miten taas uudet pienet lukijat ovat nauttineet uutta Puluboita- ainakin mitä somesta olen havainnut! Veera Salmi on lyönyt läpi lastenkirjasarjan, joka ei enää lisäesittelyä kaipaa, vaan Puluboi on jo useammalle lapsiperheelle tuttu juttu.


No mutta mitä me sitten olemme lukeneet koululaisen kanssa, kun Potterit on jo kertaalleen luettu? Tilanne on ollut vähintäänkin kinkkinen ja olen ollut välillä lähes hukassa. Koetimme aloittaa Taru sormusten herrasta, mutta lapseni koki kirjan hitaasti etenevänä (se muuten on sitä alussa! en muistanutkaan!). Onneksi muistin vanhat kunnon Roald Dahlit, joita olemme nyt sitten kahlailleet uudestaan läpi, mikä toimii ihan hyvin, koska lapsi ei enää niitä ensikierrokselta muista. Olemme pelänneet jo noitia, runoilleet "Kirahvi, Kaani ja minä!" ja nyt kauhistelen Nilviöiden ällöttävyyttä. Kirjat ovat edes vähän laiha lohtu Potterien jälkeen ja mahdollisuus säilyttää yhteisen satuhetken jo lähes äidin kenkäkokoon kasvaneen lapsen kanssa. Nämä yhteiset lukuillat voivat alkaa olla jo vähissä.
Tai sitten meidän tulee vielä lukaista Potterit uudestaan, kunhan tuo esikoululainen vielä hieman kasvaa. Koululaisen huoneessa Potter kyllä kaikuukin äänikirjana toistuvasti... Siispä myös Vesa Vierikko tietää mistä minä puhun. Jokohan hänellä on se t-paita?


"Jos sinua naulatti tässä kohdassa, voi olla, että olet alkanut peikkoontua. Tai sitten sinulla on omintakeinen huumolintaju. No, pelsoonallisuus on aina plussaa!"

- Veera Salmi: Puluboi = agentti NollaBullaNolla ja kamukiemulat

lauantai 18. elokuuta 2018

Syksyn kovimmat kirjat vauvoile ja taaperoille

Koska vauvat on tärkeitä ja heille tehdyt laadukkaat kirjat vielä tärkeämpiä niin tässäpä heti syksyn alkuun Suuri kirjakooste vauvoille ja taaperoille!
Pahoittelen kuvia, minulla on ollut koko tämän vuoden kuvien kanssa ongelmia ja pitää laittaa eetteriin sitä mitä saan aina läpi (ja nämä on Stories-pohjia...). Mutta jospa saatte tuntuman :)


Leslie Patricellin vaippahousun valloitukset jatkuvat, eli Nukkumaan on vauva-arkeen sijoittuvan pahvikirjasarjan uutuus. Patricellin sarja oli meidän lasten lemppareita pienenä ja näitä luettiin tosi paljon. Kuvitus on minun mielestäni juuri vauvan ja taaperon silmälle tehtyjä (selkeitä, ei liian runsaita, ilmeet selkeät, perusmuotoja ym.). Myös tarina on täydellisen lyhyt ja ytimekäs, ja mikä tärkeintä: hauska ja rentouttava. Tässä kirjassa vaippahousu kipittää unille ja kirja kertoo hauskasti mitä vaiheita unensaantiin liittyy. Spoilaus: se kun ei ala vasta sängystä.
(Lasten Keskus, 2018, suom. Rauna Sirola, esittelykpl)


Äkkää ja tökkää, Missä oranssi katti on? on toinen jo kirjasarjaksi villiintynyt sanakirjamainen, ja äkkäystökkäysmäinen, erittäin vauvalle sopivilla kuvituksilla varustettu kirjasarja. Äkkää ja tökkä mini-kirja on ihastuttavan pieni, pienen käteen sopivampi kirja josta puuttui vain nauha ja kiinnike vauvakärrin laitaan. Kärri-ikäisten paras kaveri, hauska, värikäs kuvitus ja pientä purtavaa pienille aivoille- johon saattaa isommatkin innostua!
(Lasten Keskus, 2018, suom. Kalle Nuuttila, kuv. Stephen Barker, esittelykpl)


Oivan laiva on itsenäinen jatko-osa Oivan pallolle, jossa kuvataan Oiva-taaperon arkea. Tässä kirjassa Oivalla onkin oikea oppimiskokonaisuuspäivä, kun pohditaan laivoja ja sen muotoa kaikissa tavallisissa arjen olomuodoissa: kotona, ulkona, vedessä ja hiekassa. Ja kaikin aistein! Mahtavan monimuotoinen kirja tavallisesta kotiarkipäivästä. Jos olisin vielä kotiäiti, hankkisin tämän kirjan taatusti omakseni!
(S&S, Katri Tapola (kirj.), Karoliina Pertamo (kuv.), 2018, kirjastolaina)


Pikkukaverit -kirjasarjassa (Aurinkokustannus, 2018, esittelykpl) on tullut paljon kulkuvälinekirjoja ja nämä uutuudet ovat hieman erilaisia, eivätkä ihan vauvalle sopivia- enemmän taaperolle, jopa sisarulukuun soveltuvia. Kirjat eivät ole edeltäjiensä mukaan enää pahvisivuisia vaan killtäviä ohutsivuisia kirjoja. Kuvistus on yhtä selkeä ja värikäs. Kirjan tarina on tehty osin kuvituksin, joiden alla lukee kuva myös sanoin. Kirjaa voisi siis myös lukea lapsen kanssa mutta käytännössä sanat jotka ovat kuvin ovat usein melko hankalia esim. purkujäte, purkukoura tai paineilmapora (näin yhden sivun otteella), joten sanan veikkaaminen saattaa olla melko vaikeaa ja jopa pienelle latistavaa puuhaa. Melkeinpä lukisin itse ensin koko kirjan ääneen useaan otteeseen ja sitten muisteltaisiin sanoja yhdessä kuvien avittamana. Kirjan lopussa kuvia muistellaan myös pienillä tehtävillä ja eskarin kanssa lukiessamme tämä kohta oli tosi kiva muistipeli mutta melko vaikeakin!


Syksyn mittaan on tulossa myös muitakin vauvoille ja taaperoille sopivia kuvakirjoja esittelyyn, että pysykäähän kuulolla. Ja näkevätkö minun keski-ikäiset bloggaajan silmäni oikein, että vaikka viime vuosina bloggaustahtini on hiipunut ja muuttunut kokoavammaksi, niin lukijoita on silti tupsahtanut uusia- olette erittäin tervetulleita ja on aina ilo nähdä, että lastenkirjat kiinnostaa ja aikuiset ovat innostuneita ja kiinnostuneita lastenkirjoista!! Lämpimästi tervetuloa!!

Pahoittelen tosiaan näitä kuvia, pitää harkita siirtymistä kustantajien kuviin.


"Sitten yöpuku päälle.
On iltasadun aika."

- Leslie Patricelli: Nukkumaan

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kaksi upeaa kotimaista ja yksi klassikkojatko

Tässäpä vielä heinäkuun vikat vinkit. Ja nyt ollaankin todella laadun äärellä!


Eppu Nuotion ja Saara Vallinevan Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä on ihastuttava pienoismallein luvitettu kirjasarjan alku! Tarinan on ihanan hyväntuulinen pikku seikkailu, taattuun Eppu Nuotio -tapaan. Kannattaa lukea! Minä olen ihan myyty näiden valokuvattujen pienoismallikuvitusten kanssa- kunnioitan suuresti Saara Vallinevan tekemään työtä lastenkirjallisuuden puolesta!
(Bazar, 2018, kirjastolöytö)


Inka Nousiaisen kauniisti, ah niiin kauniisti, kirjoittama ja Satu Kettusen hempeän kiehtovan kutkutavasti kuvittama Olematon Olga. Tämä kirja pitää vain kokea. Ihanan höperö, onneksi sopivan pituinen (tämän tyyliset taiteellisemmat kirjat menevät usein liian pitkäksi makuuni) ja niin koukuttava kirja. Lumouduin täysillä ja myös lapseni piti tästä kirjasta. Vaikea kuvailla muuten kuin että kokeile itse.
(Otava, 2018, kirjastolöytö).


Ja vielä Mörkylifaneille Urhea pikku Mörkyli (Kustannus-Mäkelä, 2004), jonka löysin sattumalta vasta nyt käsiini. Klassikko Mörkylin jatkon erityisen hienoksi tekee se, että sen on riimitellyt Hannele Huovi. Joten: talvikirja keskellä helteisintä kesää? Why not.
(Julia Donaldson ja Axel Scheffler)


"Mutta Olga ei ole kuka tahansa, aivan kuten sinäkään et ole."

- Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Olematon Olga

torstai 26. heinäkuuta 2018

Pikavinkit uusista lasten tietokirjoista

Ihana katsella, kun näillä helteillä moni on vetäytynyt varjoon rellottamaan- ja kirjan kanssa! Niinpä minäkin aion tehdä taas loppulomallani, joten nyt seuraavat postaukset ovat niukan ajan vuoksi tiiviitä kuvapostauksia. Näitä nimittäin ei voinut olla vinkkaamatta! Kirjastolöytöjä kaikki.
Samalla vetäydyn pohtimaan syksyn kirjablogien antia- kirjaelonkorjuuta katalogeista :)!
Pari lastenkuvakirjauutuutta onkin meillä jo luvun alla (mm. uusi Tatu ja Patu!).


Hauska luukullinen tietokirja hedelmistä ja vihanneksista. Nämä kasvikirjat sopivat loistavasti kesälukuun ja tulevan lukukauden ryhmille luettavaksi!
Iveta Pari ja Vera Matys: Tunne hedelmät ja vihannekset (Otava, 2018, suom. Iiris Kalliola, kirjastolaina)



Fiksut faktat -kirjasarjat jatko: Miten kasvit kasvavat? Luukkukirja jällleen kerran ja ihanilla kuvilla. Jos olisin vielä kotiäiti pienille lapsille, ostaisin tmän perusteokseksi kotiini.
Pym, Harrison, Daynes (suom. Kalle Nuuttila, Lasten Keskus, 2017, kirjastolaina).



Sitten S&S:ltä ilmestyneet Maapallon elämää -kirjasarjan kirjat (liekkö näitä enemmänkin?): Ihminen ja Avaruus (2018, suom. Anna Kokkoja sets). Luukkukirjoja, joista voi oman mielen mukaan lukea tietoja erilaisiin kysymyksiin, joiden vastaus löytyy luukun alta. Leikki-ikäisen ja vielä koululaisenkin tiedonjanoon sopivat kirjat. Mielestäni näitä oli mukava lukea yhdessä, koska ne sisältävät jotenkin kohtuullisesti tietoa, kun jotkut tietokirjat ovat ihan övereitä. Luimme näitä satujen rinnalla hieman kerrallaan per ilta- sillä rentoutumiseen meillä vaaditaan ihan kunnon kuva/satukirjoja :)!
Tietokirjat ovat myös mukavaa rinnakkaislukemismatskua lukemista harjoittelevan kanssa.

Oletteko te löytäneet uusia maininnan arvoisia lasten tietokirjoja?


"Miksi kasveilla on kukkia?
Kukissa valmistuu pölyä, jota kutsutaan siitepölyksi.
Kukka tarvitsee siitepölyä toisesta kukasta voidakseen valmistaa siemeniä."

- Miten kasvit kasvavat




lauantai 21. heinäkuuta 2018

Jos reissuun haluat mennä nyt... Eurooppaan!

Hellettä riittää kotomaassakin nyt vähintäänkin kiitettävästi. Oma kroppani ei niin välitä näistä hellekeleistä mutta uimaetunsa tässäkin. Ja bloggausetu, kun ulkona on niin kuuma, ettei siellä voi olla!
Kesälomalla useampi perhe reissaa ulkomailla tahi kotomaassa. Tänä kesänä tutustuin sekä Karttakeskuksen Atlas Eurooppa Tiekartastoon (2018, 2. painos, esittelykpl) että Tittamari Marttisen Lasten matkaopas Eurooppaan (2018, Avain, esittelykpl) oman kesälomamme intressien vuoksi.


Atlas Euroopan Tiekartasto on karttakirja, josta löytyy yleiskartat, tiekartat ja kaupunkikarttojakin (28 kpl, suhteessa 1:100 000). Aiemmin matkustaessani muistelen katsoneeni taitettavasta kartasta ja tokihan se meni aina vähän rikki sieltä täältä. Kirjamuotoisessa etuna on se, että kartat pysyvät paremmassa kunnossa, joskin se asettaa hahmottamiseen erilaista haastetta. Karttakirjat ovat mielestäni vielä nykyäänkin erinomaisia esimerkiksi matkojen suunnitteluun ja juurikin kokonaisuuden hahmottamiseen. Karttoja on kiva katsoa myös lasten kanssa!
Vaikka Atlas Eurooppa kulki koko matkamme Euroopan maissa reissatessamme (autolla), on kuitenkin tunnustettava, että kyllähän gps oli se ensisijainen apumme, joka neuvoi kädestä pitäen liittymien vaihdon Saksan motareilla jne. Tietysti gps:kin saattoi ohjata kadun mukaan (esim. hotellien sivuilla voi olla eri kadunnimi) eri paikkaan kuin oli oma ajatus, mutta sitten pitää ottaa oma järki käyttöön. Kaupungeissa parhaat kartat löytyvät parhaiten infoista/hotelleista, tästä kirjasta ei kävelykarttoja tokikaan löydy. Kirjassa oli myös lisätyn todellisuuden vinkkejä ympäri Eurooppaa High 5 Edition appin kautta, mutta valitettavasti tämä toiminto ei toiminut minulla kuin hetken kotikeittiössä ja matkan varrella ei sitäkään. Eikä tarvettakaan oikeastaan ollut tällä kertaa, kun matkasuunnitelmat oli kohtuullisen selkeät. Toki ajopäivien matkan varren pysähtymisien ja ruokailujen valikoinnissa olisi voinut sovelluksen avulla olla hyötyä. Olen aiemmmin esitellyt myös kotimaan kartastosa, jossa juuri nämä vinkit matkan varrella olivat minusta varsin ilahduttavia! Suomi kartastossa vinkit löytyvät itse paperisivuilta, joten ne toimii taatusti höperömmälläkin käyttäjällä! Tässä linkki myös kotimaan karttavinkkiin.




Tittamari Marttisen Lasten matkaopas Eurooppaan (Avain, piirrokset Anne Stolt, 2018, esittelykpl) esittelee 16 eri kaupunkia ympäri Eurooppaa. Kirjan äänenä toimii kuvitteellinen Lenni-poika, joka kertoo omia vinkkejään matkustamiseen ja kertoo kokemuksiaan eri kaupungeissa. Vinkit ovat mukavan lyhyitä ja napakoita. Kirjaa kyydittää sekä piirroskuvitus että valokuvat. Kirjankansi ansaitsee mielestäni erityiskiitosta kiinnostuksellaan. Luimme kirjaa niiden kaupunkien kohdalta, joissa kävimme. Harmituksekseni esim. Tukholma puuttuu kirjasta, ja minusta myös Helsinki olisi voinut olla aivan hyvin mukana. Kokonaisuutena kirja on toki jokaisen matkustelevan perheen pakko-ostos ja mukava kotimainen motivoija Eurooppamatkojen suunnitteluvaiheessa. Tarinat olivat mukavasti lapsen mukaisia ja hyvän tuulisia. Myös varoituksiakin jaettiin, esimerkiksi Legolandian kummitustalosta. En ole ihan varma olisiko esimerkiksi sivun kokoisen kartat olleet vielä mukava lisä. Kartoissa on toisille lapsille oma viehätyksensä ja apunsa kokonaisuuden hahmottamisessa.

Mikä olisi sinun matkakohdevinkkisi Euroopassa?


"Hei! 
Näin kerran lehdessä kuvan kaupungista, jossa oli kapeita värikkäitä taloja, kanaaleja pikku laivoineen, siltoja, tuulimyllyjä ja valtavia tulppaanitarhoja. Se oli ihan kuin jostain sadusta. Minulle tuli taas matkakuume. Niin käy usein silloin, kun katselen kuvia jostain paikasta, jossa en ole koskaan ollut."

- Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Eurooppaan