tiistai 14. marraskuuta 2017

Prinsessa Pikkiriikin talvi ja ajatuksia pitemmistä, kuvitetuista lastenkirjoista

Kun esikoislapseni oli pieni, ajattelin kirjastokirjoista meille sopivia etsiessäni, että ehkä nuo pitkät kuvakirjat tulevat ajankohtaiseksi, kun lapseni on vanhempi. Nyt, kun kumpikin lapsistani alkaa hieman "irrottautua" kuvakirjoista pidempiin tarinoihin huomaan, ettei meille oikeastaan koskaan tullut sellaista vaihetta, että kuvakirjoissa suosisimme pitempiä tarinoita. Ikisuosikkeja ovat kohtuullisesti luettavat, hauskat, tunnelmaltaan rennot kuvakirjat, jotka eivät vaadi iltasatuaikaan lukijalta eikä kuulijalta liiallisia ponnistuksia.


Kuten ehkä muistatte, luemme esikoislapseni kanssa nykyään Pottereita, joka vie hyvin paljon lukuaikaamme ja jaksamistamme kirjojen äärellä. Nuorimmaisen kanssa saan nautiskella vielä täysin ihanista kuvakirjoista, jotka jännä kyllä antavat myös minulle aikuiselle paljon hyviä fiiliksiä arjen harmaudessa. Tämänkin viikon parhaita hetkiä oli upea lasten kuvakirjojen kirjastosaalis (ja lähes kaikki kotimaisia!!!)! Ehkä mukavien kuvakirjojen äärellä ei vaan jaksa mököttää? Kokeilkaapa!


Nuorimmaiseni tykkää kuitenkin kuunnella pidempiäkin tarinoita, joista tämän syksyn hitti on Heinähattu ja Vilttitossu ja jouluvintiö, joka on kuunneltu varmasti kohta sata kertaa. Joka ikinen ilta. Siihen on myös keksitty jatko-osaehdotuksia kirjailijoille, kuten Heinähattu ja Vilttitossu ja vauvapaketti. Myös vanhemmat sadut, kuten Marikki tuntuu olevan nuorimmaiseni mieleen. Olikin siis hauskaa, että saimme tänä syksynä jo aiemmasta tutun, Hannele Lampelan kirjoittaman ja Ninkan Reitun upeasti, värikkäästi, iloisesti ja vinkeästi kuvittaman Prinsessa Pikkiriikin talven (Otava, 2017, eittelykpl). Koska tartumme harvoin pitkiin tarinallisiin (kuva)kirjoihin, on kuvituksella älyttömän suuri merkitys. Sen pitää osua juuri kohdalleen ja Pikkiriikissä se todella tekee sen. Ninka Reittu on täysin ansainnut Finlandia-ehdokkuutensa kirjallaan Sinä olet Super-Rakas!
Mainittakoon, että tänä vuonna koin, että Finlandian lanu-kirjat olivat kaikki yllättävän kiinnostavia ja oli myös ihana nähdä, että lastenkirjojen grand old man, Mauri Kunnas, oli saanut jälleen kerran ansaitsemaansa huomiota.

Mutta pitkää kirjaa ei kyllä jaksa lukea, loistavasta kuvituksesta huolimatta, jos teksti ei kanna ja kolahda. Hannele Lampela onnistuukin poikkeuksellisen hyvin kertomaan reippaan pikkutytön Pikkiriikin tarinoita. Teksti on sujuvaa, helppolukuista, suuhun sopivaa ja hersyvän hauskaa luettavaa. Tekstin määrä on pikkiriikkisen liiallista, mutta sen jaksaa, koska tarina yllättää kivasti siinä määrin, että lukijakin repsahtaa nauruun! Vietimme Prinsessa Pikkiriikin talvi -kirjan kanssa monta mukavaa iltasatuhetkeä ja ne jatkuivat kuulijan pyynnöstä kirjasarjan ensimmäisen uusintaluvulla. Kiitos tekijöille ja lisää iloisia Pikkiriikkejä! Pikkiriikit pitäisi ehdottomasti saada myös äänikirjoiksi.


Pitemmistä tarinoista puheen ollen, myös Veera Salmen kirjat ovat olleet jo pienemmille lapsilleni toimivia pitempiä kirjoja. Mauri -kirjoista onkin tullut hauska kahden kirjan Mauri, Pasilan jäbä -yhteispainos (Otava, 2017, esittelykpl), jota suosittelen kokeilemaan kouluikäisten lastenkin kanssa. Kirjat löytyvät esiteltyinä täältä ja täältä. Salmelta on tullut tänä syksynä uusi Puluboikin, josta en valitettavasti saanut esittelykappaletta tänä vuonna. Myös Salmen Päiväkoti Heippakamusta (kuvakirja) on tullut jatkoa ja Otavan kevätkatalogia katsoessani, ilmeisesti keväälä tulee jo kolmaskin!



"Pikkiriikistä oli kyllä mukavaa ajatella tonttua heidän saunassaan syömässä herkkukeksejä, ROUSKIS ROUSKIS, ja siinä samassa hän keksi vielä toisen superhyvän väläyksen - he menisivät Makkaran kanssa lauteiden alle nukkumaan ja yllättäisivät tontun keskellä yötä!"

- Lampela, Reittu: Prinsessa Pikkiriikin talvi

4 kommenttia:

  1. Pitkästä aikaan kommentoin, mutta juuri eilen luimme Pikkiriikin ensimmäisen kirjan loppuun, uudempi odottaa vielä vuoroaan yöpöydällä. Ihana tarina, riemastuttava roolimalli ja mahtava kuvitus.

    Mutta. Tarina on just eikä melkein aihepiiriltään (ja Pikkiriikin kiukunpuuskiltaan) 4,5-vuotiaan makuun, mutta luvut ovat auttamattoman pitkiä. Olisi voinut olla kolmen tarinan sijaan jaettuna kuuteen tarinaan.

    Minkäköhän ikäisille tämä on tarkoitettu? 7-vuotias piti jo liian lapsellisena, mutta pituuden puolesta olisi mennyt.

    Tästä kritiikistä huolimatta suosittelen kaikille ja toivon, että kirjasarjalle saadaan vielä jatkoa!

    Joko olette lukeneet Tiltu ja Lettu-kirjan? Olen aivan haltioissani, kuten 4-vuotias tyttökin.

    Kivoja reippaita kirjoja, joissa keskiössä pienet tytöt. Myös Heinähatun ja Vilttitossun uusimman olemme lukeneet, tottakai. Melkeinpä toivoisin vähän vastaavia uutuuksia myös poika-päähenkilöillä. 7-vuotias kun on yhtäkkiä tästä aika tarkka.

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehdottomasti samaa mieltä pituudesta, taisin siitä mainita viime kirjan bloggauksessa. Onneksi kuitenkin tarinassa on sellaisia kappaleen sisäisiä merkkejä, joihin voi pysähtyä mutta se vaatii kuuntelijalta hyvää muistia, että muistaa seuraavana lukukertana mitä tapahtui- sekä malttia. Josta pääsemme kohdejoukkoon, joka minusta on ehdottomasti ns prinsessa ikäiset eli 4-5 -vuotiaat.
      Ja todella samaa mieltä että toivon sarjalle jatkoa ja kaikkea hyvää <3! Piristävä kirjasarja!

      Jokos Risto Räppääjät on tuttuja? Siinä ikään kuin vilttisten vastaava.

      Kiitos kiitos kiitos ilahduttavasta kommentistasi, sinua on ollut ikävä <3!

      Poista
  2. Oi, Prinsessa Pikkiriikin kuvitus on ihastuttava ja tarinakin kuulostaa lupaavalta. Joskus blogini aiemmassa historiassa minun oli tapana toisinaan lukea ja blogata kuvakirjoja (vaikka minulla ei olekaan omia lapsia ja ihan itselleni niitä luin). Se tapa on vähän jäänyt, kenties siksi, että aikaa bloggaamiseen ja lukemiseen on muutenkin vähemmän. Tämä postaus sai minulle taas kauhean kuvakirjakuumeen! 💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan sen ajan! Nyt sinun pitää kyllä tarttua kuumeen hoitoon ja käydä lastenkirjaosastolla, voi mitä kaikkea siellä sinua odottaakaan :)! Ja jospa vielä blogissasikin nähdään kuvakirjojen paluu- sitähän ei koskaan tiedä :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!