perjantai 15. syyskuuta 2017

Hurja vieterilohikäärme + Älä avaa tätä kirjaa

Jonathan Emmettin ja Elys Dolanin Hurja vieterilohikäärme on poikkeuksellisen kiinnostava lasten kuvakirja (Kustannus-Mäkelä, 2017, suomennos Raija Rintamäki, esittelykpl). Kun on lukenut tuhansia ja vielä kerran tuhansia lastenkirjoja, on melkein harvinaista, että kuvakirja pääsisi yllättämään mielenkiinnollaan. Luemme paljon kuvakirjoja varsinkin kirjastosta lainattuna ja suurin osa kirjoista kestää yhden lukukerran. Noissa kirjoissa on joko melko arvattavissa oleva keskinkertainen tarina tai meille ei-sopiva kuvitus. Tai huonoimmassa tapauksessa molemmat. Myös liian taiteelliset ja aikuismaiset kirjat jäävät usein one hit wondereiksi, eikä niitä jaksa oikeasti arjessa paljon kuluttaa.



Mikä Hurjassa vieterilohikäärmeessä sai sitten minunkin iltaväsyneet aivoni pysymään vireänä sivuta toiselle? Kuvituksessa on mukava ote ja sarjakuvamaisuus mutta en yhtään välittänyt kuvituksessa käytetystä varjostuksesta. Se teki mielestäni kuvituksen tummaksi. Teksti fonttikin oli harvinaisen himmeä ja vaikealukuinen, varsinkin tummalta alustalta. Entä tarina? Eihän sekään nyt mikään kovin erikoinen ollut? Niin ikään perinteinen satu lohikäärmettä vastaan, joskin pelastusjoukoissa oli niin "prinssi" kuin "prinsessakin". Ehkä kirjan salaisuus minulle oli sekä kuvituksen että tarinan reipas ote. Siinä ei haaveiltu liikaa yhdessä kohtauksessa, vaan tarina eteni alusta loppuun lähes räväkästi. Siinä oli myös hipunen huumoria ja paljon tunteita, ja myös niitä jänniä ja vähän vihastuneitakin. Kuvissakin lapsilla oli ilmeikkäät, elävät kasvot.


Niinpä niin, koskaan ei siis tiedä mikä kirjoista jotenkin pysäyttää ja mistä syystä. Voi olla ettei tämä siltikään suosikiksi päässyt mutta pysäyttipä edes kerraksi.


Samaan syssyynpä vinkkaan sitten taas todella suosioon päässeestä kirjasta Andy Leen ja Heat McKenzien Älä avaa tätä kirjaa, joka on hyvin lastenohjelmantyyppisesti kirjoitettu huumoripainotteinen kirja siitä, että ethän nyt hitsi vie vaan avaa seuraavaa sivua. Kirjan tyyppi yrittää tehdä kaik-ken-sa, ettet oikeesti lukisi enää enempää! Ja sehän on kuin yllytys ja nyt nuorimmainen lapsistani haluaa lukea tämän joka ilta! Oikein hauska ja onnistunut kirja kaiken kaikkiaan mutta toki noin kymmenen luvun jälkeen jo itsekin sanon, että eihän tänään avata tätä kirjaa, pliis? Luetaan jotain muuta? Oikeasti: selvää klassikkoainesta. Mutta silti: älkää nyt vaan missään nimessä kuitenkaan menkö lukemaan tätä kirjaa, sillä oikeasti olisi kiva tietää, että edes joku säästyisi siltä!


"ÄITI!! ISÄ!! Lapsesi availee sivuja ja häntä TÄYTYY RANGAISTA!
Lähettäkää hänet huoneeseensa!
EI ILTAPALAA viikkoon.
TAKAVARIKOIKAA kaikki kirjat, myös tämä.
NO NIIN! Katsotaan, vieläkö sivu kääntyy."

- Andy Lee ja Heath McKenzie: Älä avaa tätä kirjaa (Tactic, 2017, suom. Elina Vuori, kirjastolaina)

2 kommenttia:

  1. Oli hauska sattuma löytää tänne blogiisi, kun juuri tänään tulin ostaneeksi yhden satukirjan. Minulla ei ole edes lapsia, mutta kirja vaikutti mielenkiintoiselta, joten päätin tehdä tällaisen hypyn uudenlaiseen kategoriaan ja tutustua siihen :) Olen viimeksi lukenut lastenkirjoja, kuinka yllättävää, lapsena. Siitä onkin jo sitten kummasti aikaa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta nyt kiinnostaa kovasti mikä satukirja sai sinut tekemään näin? Ja olikohan kirja hyvä? Toivittavasti :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!