torstai 31. elokuuta 2017

Terveysmetsä

Vietimme vasta Suomen luonnonpäivää ja oikein liehuvin lipuin. Siinäpä hieno asia! Luonto ja metsä on usealle meille varsin rakas ja tärkeä asia mutta aina näin ei ole. Joskus luonto voi tuntua vieraalta ja metsä lähes pelottavalta asialta. Viime vuosina metsä on jotenkin noussut mielestäni enemmän lapsiperheiden vapaa-ajanviettokohteeksi ja ainakin itse olen huomannut lähimetsässä olevan paljon enemmän kuhinaa kuin vaikkapa seitsemän vuotta sitten. Lapsiperheitä poluilla ja retkillä, sepä kivan näköistä puuhaa!


Pyysin Gummerukselta Marko Leppäsen ja Adela Pajusen Terveysmetsän vähän hetken mielijohteesta blogilukuuni. Aikaisemmin Sinisessä keskitiellä taisi olla vähän tapana nostaa luontoa, metsää ja retkeilyä keväisin esille kesäloman alkaessa ja ihmisten virkistyessä talvikoloistaan. Terveysmetsä näytti mielestäni kirjalta, joka voisi kiinnostaa myös lapsiperheitä. Odotin kirjan olevan myös kuvallisesti runsas, hieman tietoiskumainen, visuaalisesti voimakas kokonaisuus (kahvipöytäkirja) mutta kirja onkin ihan täyttä tekstiä. Kirjasta löytyy jopa 31:een jaoteltua kappaletta, joiden tiedot pohjautuvat ymmärtääkseni kirjailijoiden toimintaan Terveysmetsä-ministeriöhankkeen vetäjinä ja oppaina, jonka aikana kirjoittajat ovat pitäneet terveysmetsäryhmiä Sipoonkorvessa.

Kirja on melko runsas (kuten luontokin). Kirjassa esitellään paljon asioita, joita ollaan tieteellisestikin tutkimalla havaittu metsän terveyshyödyiksi. Useat tiedot olivat sellaisia, mitkä ainakin itsestä tuntuivat hyvin järkeenkäyviltä ja sellaisilta mitä itsekin on arjessaan havainnut. Metsä rentouttaa, avartaa ja syleilee. Kirjassa oli myös tarinoita metsäretkiltä ja jopa pieniä vinkkejä mitä metsässä voi retkillään puuhata. Esimerkiksi metsässä kuntosaleilu kuulostaisikin varsin paljon mielekkäämmältä kuin hikisillä, hekkohappisilla saleilla hönkiminen. Kuka keksii painolliset kykyt ja mavet metsän siimeksissä oleville treenipisteille, se ansaitsee kunniamerkin.


Kaiken kaikkiaan Terveysmetsä oli kunnianosoitus suomalaiselle metsälle ja mukava koonti aiheeseen liittyvästä tiedosta. Näin maalaistollolle ei kirja suuria älynväläyksiä tuonut, lähinnä hauskoja, lämpimiä hymähdyksiä ja nyökkäyksiä. Uskoisin, että kirja saattaisi madaltaa kynnystä metsään tutustumiseen sellaiselle, jolle se vieraampaa on. Lisäksi tieto tässä suhteessa ei lisänne tuskaa vaan iloa mitä me voimma ympäröivästä runsaasta luonnosta saada.

Milloin sinä kävit viimeksi metsässä? Ja mikä siellä oli mukavaa? Miksi?


"Melussa on vaikea keskittyä ja oppia. Myös lähimuisti heikkenee. Se vaikeuttaa lasten kykyä oppia lukemaan, kielen kehitystä, luetun ymmärtämistä ja selviytymistä monimutkaisista tehtävistä. (...)
Hiljaisuus vähentää aggressiivisuutta ja päästää esiin myönteisiä tuntemuksia. (...) Hiljaisuus auttaa keskittymään. (...) Hiljaisuus edistää luovuutta ja mielikuvitusta."

- Leppänen ja Pajunen: Terveysmetsä

tiistai 29. elokuuta 2017

Niilo ja villit kepparit

Niilo -kirjat ovat jo arkisarjaksi muotoutunut hitti. Aira Savisaaren kirjoittama ja Hannamari Ruohosen kuvittama Niilo ja villit kepparit kertoo keppihevostelusta (Karisto, 2017, esittelykpl).



Kaikki lähtee siitä, että nokkela Niilo lukee kirjasta hevosista ja saa päähänsä haluavansa yhden. (Kirjoista saa joskus vaarallisen voimakkaita vaikutteita ja lukeminen saattaa johtaa ideoihin.) Sukkasyöpön pyykkikoneen äärellä äiti keksiikin ratkaisun: keppihevosen. Myös Niilon kaveri Hilla saa omansa ja askartelun jälkeen lapset pääsevät keppihevosleikkeihin. Ja ottaapa äitikin oman osansa ilosta- ehkä myös paikalle sattuva isä. 


Niilo ja villit kepparit on mukava kirja leikkiville lapsille. Ruohosen kuvitus on tasalaatuista ja hauskaa ja antaa lyhytlauseiselle tarinalle mukavaa vivahdetta ja lisälämpöä. Selkolauseinen tarina toistoineen sopii myös pienemmän taaperon kuultavaksi, jota rauhallinen kuvitus tukee. Niilo -kirjoissa on turvaisan tasainen arkiote, jonka arvoisia kaikki lapset ovat. 
Lisäksi kirjassa on ohje oman keppihevosen tekemiseen.

Jos teilläkin tykätään keppihevosleikeistä, tässä myös toinen kirjavinkki viime syksyltä!


"- Hyvä Hirni! Niilo sanoo.
- Paras Alma! Hilla kuiskaa.
Hevoset nyökyttelevät tyytyväisenä."

- Savisaari ja Ruohonen: Niilo ja villit kepparit

tiistai 22. elokuuta 2017

Kukkuluuruu Kuckeliku

Äitiyspakkauksista tuttu Kukkuluuruu kirja on oikein laadukas ensikirja, jonka on lorutellut ja kirjoittanut Elina Pulli ja kuvittanut Karoliina Pertamo (Lasten Keskus, 2016, saatu kustantajalta). Kirjan lorut ovat juuri täydellisen pituisia ja paikoitellen oikein mainioita omaan makuuni vauvoille esiteltäväksi. Kuvitus on tietysti ihastuttavan kaunista Pertamon uniikkia jälkeä, jota katsellessa myös aikuisen silmä viihtyy.





Kirjassa melkein parhaimmaksi- joskin todella pidin myös loruista ja kuvituksista- nousi kirjan pienet vinkin vauvan "käsittelyyn". Vinkeissä on tosi kivoja pikkujuttuja arkeen ja vähän vauvajumppaankin, jotka tukevat vauvan mukavaa ja turvallista oloa ja auttavat häntä oman kehonsa kasvussa. Tänä vuonna tätä kirjaa ei näköjään enää löydy äitiys(onkotermivanhemmuus)pakkauksesta, joten halukkaiden on se ostettava itse tai lainattava kirjastosta- suosittelen lämpimästi! Runot ja vinkit ovat kirjassa myös ruotsiksi!

Tästähän tulikin ihan vauvakirjojen esittelyviikko! Seuraavaksi jatketaan kuvakirjojen parissa :)!


"Vauvan varpaat vauvan sormet,
vauvan pullea massu.
Vauvan kasvot, vauvan kyljet,
vauvani tahmatassu
ottaa pallon pom pom pom,
pallo kaverimme on."

- Elina Pulli ja Karoliina Pertamo: Kukkuluuruu!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kurkkauskirjoja vauvoille ja taaperoille

Lasten Keskus on julkaissut Minimaailma kirjoja, jotka taisivat olla markkinoituina jopa tietokirjoina taaperoille :). Kyseessä on siis perinteisiä pahvikirjoja, kivoilla kuvilla mutta samalla Leppäkertusta ja Muurahaisesta kerrotaan lorutellen tarinaa, kuinka ötökät kasvavat munista aikuisiksi. Kirjat on suomeksi loruillut Maisa Tonteri.





Kirjojen kuvitus (Magali Attiogbé?) on värimaailmaltaa minusta ihanan rauhallista. Kuvat ovat selkeitä ja pyöreäsilmäiset öttiäiset suloisia- vauvoille sopivia. Kirjojen rauhallisuus kutsuu rauhoittumaan kirjan ääreen ja tutustumaan yhdessä ötököiden ihmeelliseen maailmaan. Sen maailman tutkimista on kiva jatkaa myös ulkona...! Löytyisiköhän ulkona samanlaista muurahaista? Muurahainen, muurahainen, moi- moi!


"Hiio-hop, no niin!
Pesään saavuttiin!"

- Muurahainen (kirjat pyydetty kustantajalta blogiesittelyyn)

perjantai 18. elokuuta 2017

Kylvyssäkin voi lukea

Joskus lapsen kylpeminen tai saunominen (tai kaikki) sujuu leppoisammin, kun saa leikkiä samalla! Aina ei vesi tunnukaan kivalta, tai se on pikkiriikkisen kuumaa tai kylmää, mutta puhdistautua pitäisi ja veteen on hyvä totutella... Meillä oli ilo saada aikoinaan vauva-aikaan pari muovista kylpykirjaa kaveriperheeltä, ja totuus on, ettei niitä ole raskittu pistää vielä eteenpäin, kun vieläkin nuorimmainen välillä leikkii lukevansa noita kirjoja saunassa. Ja aina sieltä tulee sama tarina- ja sama huippuhetki, jossa kaikki nauraa.



Oppi ja ilo laittoi meille pahvikirjojen lisäksi tällaisen Kasperi kylpee kylpylelulaukun. Muovilaukussa (jonka vetoketju meni heti rikki) oli pieni ankka ja kylpykirja. Sigrid Martinezin kuvat ovat suloisia ja tarinakin kannustaa lasta, tai Kasper-ankkaa, kylpemään ja polskimaan hauskasti. Oikein hellyyttävä kuvakirja ja loistava ensikirja vauvaperheille!


"Vihdoinkin hän uskalsi!
Hienosti tehty Kasperi!"

- Kasperi kylpee

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Äänteleviä kirjoja vauvoille ja taaperoille

Olen monesti sanonut, että minusta kaikkein tärkein kirjallisuudenlaji on vauvakirjallisuus. Ja tarkoitan siis ensikirjoja vauvoille JA vauvaperheille. Niiden avulla avautuu parhaimmillaan koko kirjamaailma. Esikoiseni aikaan olin hihkua ilosta, kun löysin joitakin pahvikirjoja, joissa oli sopivan kumma huumoritwist. Siis sellainen, että sitä jaksoi lukea sen miljoona kertaa, kuten vauvoille pitää kaikkea toistaman. Muuten ei opi.



Oppi & ilo lähetti minulle 0-3 -vuotiaille suunnattuja kirjoja kokeiluun ja vaikka ensin ajattelin, että varmaan lapseni olisivat voineet innostua kustantajan uusista eskarikirjoista enemmän, olikin hauska nähdä, että jo taaperovuodet taakse jättäneet lapsenikin viihtyivät mukavan hetken näiden hauskojen kirjojen ääressä. Mutta tokihan kohderyhmä on yllämainittu.


Mikä sanoo tööt? ja Mikä sanoo muu? ovat äänteleviä kirjoja, joissa lapsi saa katsella mukavia, selkeitä, kiinnostavia ja ensisanoiksi mukavia kuvia (kuvitus Nathalie Choux). Kirjoissa on myös touhutaaperoille sopivaa tekemistä, sillä kirjoissa voi liikutella paksuja, töppösormile sopivia kuvia ja löytää niiden alta sormen kokoisia palloja, joita painamalla kuuluu kuvaan kuuluva ääni. Siis voi vain kuvitella vauvojen ensi-ilmeet näiden kirjojen äärellä! Löytämisen ja oppimisen riemua monin tavoin.


Nämä pahvikirjat ilmestyivät kauppoihin muistaakseni tässä syyskuun korvilla. Mukavia lukuhetkiä vauvaperheille! Vaikka se yhdessä lukeminen tuntuisikin vauva-aikana vähän hassulle, on oikeasti kirjan ääreen pysähtyminen ja yhteisen huomion jakaminen monin tavoin opettavaista (ja usein sangen mukavaa!) lapselle, eikä vain kielellisellä tavalla, vaan se opettaa myös ensi askeleita keskittymisen haastavalle tielle.

Eli just do it! Tai, read it!


"Entä mitä sanovat pulut?
DUH-DUU!"

- Mikä sanoo tööt? 

lauantai 12. elokuuta 2017

Kesällä luettuja

Syksyn uutuuspino kasvaa hiljalleen, eli polkaistaanpa blogikausi käyntiin kevyesti koontipostauksella. Kuvissa näkyy kirjoja, joita kannattaa kyllä kokeilla. Monenlaisia, hienoja kuvituksia, rohkeita kokeiluita. Ja arkisempaa parhautta.


Heti kärkeen kirja, jota en ole itse lukenut, eli Pate aarresaarella (Timo Parvela, kuv. Pasi Pitkänen, Tammi, 2017, kirjastolaina) mutta jonka halusin heti, kun se ilmestyi luettavaksi. Kirjan kuitenkin on lukenut vain nyt koululaislapseni, joka kertoi minulle, että kirjassa Pate lähtee enonsa kanssa Japaniin etsimään jotain miekkaa. Kertoi loppuratkaisunkin mutta jätetään se paljastamatta. Kuulemma mikään kirjassa ei ollut huonoa, joskaan suurta intoa ei lukija osoittanut, summaan siis että todnäk melko hyvä kirja, jonka haluaisin itsekin joskus lukea, kun vaan ehtisin.
Myös uusi Ella -kirja ja Risto Räppääjä on ilmestynyt, jotka kiinnostaisivat myös mutta aika. Rajallinen. Harry Potter -luku. Ikuinen.


Jenni Erkintalon ja Réka Királyn Talo kulman takana -kirjassa (Etana editions, 2016, kirjastolaina) Eppu muuttaa taloon, missä hänen mummunsa asustaa ja käy tutustumassa sen kaikenkarvaisiin asukkeihin. Ihan hauska idea ja tätä luki mielenkiinnolla. Vaikka lapset totesivat lopuksi, että eihän tässä tapahtunut mitään. Tämä kommentti on nyt tullut monesta kirjasta. Lienee joku kausi.


Parku-Pöllön oma PUM! (Paul Friester, kuv. Philippe Goossens, suom. Tanja Poskela, Lasten Keskus, 2016, kirjastolaina) kertoi pikkupöllöstä, joka vinkuu ilmapallon perään. Huhhuh, jotenkin aika tutun kuuloinen konsepti. Toimi siis hyvin ja lapset sanoivat, että tämä oli kyllä hyvä, voisi olla omanakin. Totta. On niillä hyvä maku.


Satu hammaspeikoista -kirjaa (WSOY, suom. Eeva-Liisa Manner, 1990, kirjastolaina) vähän jännitti lukea noin niinkuin iltasaduksi mutta osoittautuikin, että Thorbjorn Egner oli aikoinaan kirjoittanut tästäkin aiheesta hauskan sadun, jonka äärellä naurettiin kaikki monta kertaa. Peikkojen nimetkin oli hauskoja: Paa ja Möö. Ostaisin omaksi jos sattuis kirpaarilla vastaan. Lapset haluaisi, että lukisimme uudestaan, mutta on vähän pidempi niin ei olla vielä ehditty. Tai jaksettu.


Jos joskus kirjankansi voi olla kutsuva niin se on Pasi Pitkäsen upeasti kuvittamassa ja kirjoittamassa Kadonneiden eläinten saaressa (WSOY, 2017, kirjastolaina). Kuvitustyyli alkaa olla jo meille kaikille tuttu ja sitähän olikin ilo katsella 65 sivun verran. Myös konsepti oli hauska. Tekstiä per sivu oli tosi vähän, mikä teki tekstistä hieman toteavaa mutta oli samalla mahtavaa, kun sai edetä niin paljon kuvan viemänä. Kuitenkin kirja on kokonaisuutena melko pitkä. Tarina on hyvin seikkailullinen ja tapahtumiakin riittää. Sanomakin hyvä. Kyllä me tästä tykättiin, vaikka ehkä hienosäätöä kaipasinkin.


Vihdoin sain minäkin luettua tämän kehutun Inka Nousiaisen ja Satu Konttisen Yökirjan (Tammi, 2015). Kirja on kokonaisuudessaan todella kaunis. Kuvitus hieman erilainen, jotenkin hauras. Nousiaisen teksti kulki suussa kuin huokaus. Tarina oli lapsista taas sellainen, ettei tapahtunut mitään. Ehkä kirja oli enemmänkin sellainen fiilistelevä, hieman melankolinenkin, herkkä. Lähes runollinen.
Unelmoiva. Hirveä ikävä tuli Nousiaisen kirjoitustyyliä, tulisipa pian uusi aikuistenkirja...


Toinen talokirja, talonasukkeihin tutustuen, mutta tarina eteni hauskan loruttelun kautta Sanna Manderin Avain hukassa -kirjassa (S&S, 2017, kirjastolaina). Tämä pitääkin lukea vielä toistamiseen ennen palautusta. On talokirjoista suosikimpini.


Nelli Hietalan ihanan simppeli ja arkinen tarina tytön ja kärpäsen ystävystymisestä. Sari Airolan kuvitus on aivan upea, kuten aina. Sen myönsivät lapsetkin ihan ilman kyselyjä. Lopussa pieni, mielenkiintoinen info kärpäsestä. Ihan loistava kirja, jonka ehdottomasti haluaisin hyllyyni. Ehdotonta arkilukukamaa, josta tulee kaikin puolin hyvä mieli. Kerttu ja kärpänen (Karisto, 2017).


Mulla on tämä Janosch jumittuma. Joku vaan on niissä sellaista, että hykerryttää. Soittajasirkka ja maamyyrä (WSOY, suom. Riitta Mäyrälä, 1985, kirjastolaina) oli taas yksi osoitus tästä mahtavasta huumorintajusta. Sirkka vaan soittelee koko kesän ja syksyn, eikä valmistaudu talveen ollenkaan. Syksyn tullen kaverit ei alakaan kestittää huoletonta elukkaa, mutta lopulta maamyyrä ottaa sirkan kaverikseen ja saa kivan kaverin taloonsa. Kaikki ovat tyytyväisiä. Tarina oli jotenkin niin passeli lomallani, kun mietin tekemisen ja lököttelyn suhdetta. Ihan mahtava.
Lapsistani tässä kirjassa ei tapahtunut yhtään mitään. Kukapa olisi arvannut.


Multakutri ja suon salaisuus -kirjan (WSOY, 2017, kirjastolaina) luimme jo alkulomasta ja siitä syystä en muista ihan tarkasti miten kirjan tarina meni. Muistan kuitenkin ilahtuneeni kirjasta, sen Elina Warstan upeasta kuvituksesta (vähän sarjakuvamainenkin!) ja tyytyneeni Jukka Laajarinteen mukaeltuun tarinaan. Tässä oli vähän jännittävä örkkimönkelö, mutta onneksi se ei ole sitä kuitenkaan.

Olettekos lukeneet näitä kirjoja ja mitä tykkäsitte? Millaisia kirjoja luitte kesällä ja olisiko teillä minulle hyviä suosituksia? 
Syksyn uutuuksien pino on pikkuhiljaa kasvamassa ja kohta päästään niiden kimppuun. Mukana on kirjoja vauvaperheille, runoja, tietokirjoja ja toki tavallisia, huippuja kuvakirjoja. Toivottavasti saatte vinkeistä apua alkavaan syysarkeen! Mukavia lukuhetkiä!


" - Ilmaiseksi! tammikainen huusi.
- Ei asuntoa! Ilmaiseksi! Kaikkea sitä kuulee. Ei Maariaiseni, en pysty auttamaan sinua. Koko kesä pelkkää viulunvingutusta, ja sitten on otsaa tulla pyrkimään toisen siivelle..."

- Janosch: Soittajasirkka ja maamyyrä