keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Pääsenkö minäkin mukaan?

Silloin kun minä olin lapsi, oli trendinä tehdä erilaisia kaverien kerhoja: oli lemmikkikerhoa ja jopa Madonna-kerho! Mutta pääsikö kaikki mukaan? No ei varmasti. Siinäpä sitten teit oman kerhosi. Pääsenkö minäkin mukaan? (John Kelly ja Steph Laberis, suomennos Terhi Leskinen, 2017, Kustannus-Mäkelä, esittlykpl) menee just näin.


Ankka haluaa milloin kenenkin eläimen kerhoon ja vaikka kuinka hän yrittää sopeutua vaatimuksiin pääsee lopulta suusta vain hänelle ominainen ...KVAAAK! Minkäs mahdat, kun olet syntynyt KVAAK suussasi? Mutta aika ilkeää on, kun ankka kuulee kerta toisensa jälkeen, ettei ole kerhoon soveltuva. Mutta onneksi ankan pokka pitää ja hän perustaa kerhon, johon kaikki ovat tervetulleita.



Kirja on kirjoitettu hyvällä temmolla, huumorilla ja siinä on hyvä opettavainen tarina. Suomennos on onnistunut loistavasti ja teksti juoksee kuin itsestään. Ja tokihan kirjasta löytyy sopiva määrä toistuvuutta. Kuvitus on ilmeikkään hauska ja toimii sujuvan tekstin kanssa täyteläisesti.


Oliko sinun lapsuudessasi kerhoja ja missä sinä olit (sait olla)?

Tänne Sinisen keskitien kerhoon kyllä sopii kaikki mukaan ja ilahduttavaa onkin huomata miten täällä käy päivittäin useita satoja lastenkirjojen vilkuilijoita. Harmi vain, että bloggaustahtini on vähän hidastunut, mutta toivottavasti löydätte silti mukavia kirja-aarteita kerhostamme ja sieltä irl-kirjahyllyistä :)!


"Sinä olet juuri sitä, mitä me haemme Meidän kerhoomme."

- Kelly ja Laberis: Pääsenkö minäkin mukaan?

4 kommenttia:

  1. Kiitti, tää on tärkeä aihe ja lähtee meillä lukuun! Nyt päiväkodin alkaessa nämä kaverisuhteiden kiemurat on käyneet meilläkin ajankohtaisiksi, ja kirjat on hyvä tapa käsitellä asiaa. Me myös leikitään legoilla välillä tilanteita jotka olleet lapsille hankalia ja että miten niissä voisi toimia, siitä ollut paljon hyötyä - vinkkinä muillekin vanhemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat on tosi hyviä tapoja monenlaisen käsittelyyn ja keskustelun avaukseksi. Kokeilkaa myös Kirkkopellon Pikiä jos haluatte, siinä myös samaa aihetta.
      Hyvä idea tuo legoilla leikkiminen- kiitos vinkistä :)!!!

      Poista
  2. Olinkin unohtanut, että meilläkin oli lapsena tapana perustaa kerhoja kahden kaverini kanssa. Kun nyt kerho-asiasta kirjoitit, muistui se mieleeni. Meitä asui kolme kaverusta samalla pihalla, ja kaikki me kyllä mahduimme mukaan, mutta yleensä kerho kokoontui vain kerran, minkä jälkeen perustimme uuden. Syynä kerhon hajoamiseen oli yleensä sisäiset ristiriidat. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kirjanpito ja kaikki. Mutta melko lyhyitä kerhoja olivat lopulta... :D

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!