lauantai 4. maaliskuuta 2017

Harry Potter ja Azkabanin vanki

Harry Potter ja Azkabaninvanki on J.K. Rowlingsin kolmas Potter -kirja ja tätä aloittaessani mietin, että hui hui, tässä oli niitä kamalia ankeuttajia, että mitähän tästä vielä tuleekaan. Itkua ja painajaisia? Ja pöh. Ei tullut, vaan koululaiseni Potter-into vaan sai sitä hurjempia kierroksia! Nyt Pottereita kuunnellaan äänikirjoina, leffat on katsottu kolmen ensimmäisen osalta ja jos kannan kirjastosta Potter -aiheisia "tieto"kirjoja, ne selataan ja osin luetaan ahnaasti...


Azkabanin vanki -kirjassa Potterin elämään astuu uusi ihminen, Sirius Musta. Pääasiallisesti Sirius Musta näyttäytyy kirjassa hulluna tappajana, joka onnistuu pakenemaan Azkabanin kauheasta vankilasta ja jonka vuoksi Tylypahkaankin otetaan ankeuttajia, noita kamalia kasvottomia huppupäitä, jotka voivat suudella sielusi ikuiseen ilottomaan tyhjyyteen...  Potter koettaa opiskella ja harjoitella huispausta mutta samalla kielletyt retken Tylyahoon salaisen kartan ja näkymättömyysviitan kanssa ovat hyvin houkuttelevia vaihtoehtoja. Entä miten Hermione voi opiskella monta ainetta yhtä aikaa? Voiko osa velhoista ja noidista muuttua myös eläimiksi? Miksi professori Lupin sairastelee täydenkuun aikaan? Miten käy Hagridin rakastamalle Hiinokalle? Ja monta muuta tarinaa ja kysymystä, tässä kirjassa niitä riittää. Ja siksi me luimme kuin hullut tätä joka ilta ja (minun) suu vaahdossa.

Harry Potterit ovat vieläkin loistavia kirjoja. Lapseni päästi suustaan, että elokuvat ovat vielä parempia kuin kirjat. EIIIIIII! Minä en hyväksy kuulemaan tuota korvillani. Kuulemma myös äänikirjoja voisi lainata jo kirjasarjaa eteenpäin. EIIIIIIII! Minä en lainaa, sillä aion lukea jokaisen ääneen. Vaikka olenkin kuulemma melko hidas, eikä ääneni ole veikeä äänisen Vesa Vierikon (ääni kuuluu minusta ikuisesti vain Puluboille!), mutta minä sentään lausun (nykyään) Hermionen nimen oikein, joten pidätän oikeuden lukea nämä kaikki kirjat lapselleni ääneen.

Neljäs on menossa!


"Kukaan ei oikeastaan pitänyt taikaeläinten hoidosta, josta oli ensimmäisen hurjan oppitunnin jälkeen tullut suunnattoman pitkäveteistä. Hagrid näytti menettäneen kaiken itseluottamuksensa. Oppitunti toisensa jälkeen kului nyt opetellessa, miten hoidetaan fletkumatoja, joita tylsempiä otuksia ei taatusti paljon ollut olemassa."

- J.K. Rowlings: Harry Potter ja Azkabaninvanki (19. painos, 2007, suom. Jaana Kapari, Tammi, oma hylly)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!