perjantai 24. helmikuuta 2017

Siilin laulu

Huomaan, että otan yleensä kirjastosta kirjoja, joiden ajattelen olevan hyväntuulisia, melko nopeasti luettavia ja arki-iltojemme mukavia lämmittäjiä. Siilin laulu kuulosti hieman tästä genrestä poikkeavalta, koska tiesin sen käsittelevän isovanhemman menetystä. Kuitenkin lukukokemukseni olikin niin upea, että olin suorastaan mykistynyt.


Siilin laulussa pieni lapsi on menettänyt isoäitinsä. Isoäidin kodissa tuoksuu muistot. Kuvat, asiat, ne tulvivat mieleen. Miten ihania muistoja mummoon liittyykään. Sitten pihasta löytyy siili, joka ei liiku. Lapselle tulee hätä, se täytyy pelastaa! Arvi-lapsi jopa käy siilin luona keskellä pimeintä yötä, jotta siili varmasti toipuisi, pelostaan huolimatta. Ja niin siili tervehtyy- ja lähtee omille teilleen. Ja Arvi itkee. Hän itkee siilin nappisilmiä siinä missä isoäidin ääntä, jota ei muista enää kunnolla.



Marika Maijalan laadukas, varma kuvitus on saanut tässä kirjassa uskomattoman aisaparin uudesta lastenkirjailijasta Sanna Karlströmistä. Karlströmin kieli heläjää suussani ja tarinaa on uskomattoman hyvä lukea ääneen. Karlström on runoilija ja tämä proosallisuus, uskomaton kuvausten voima välittyy todella taidokkaasti ja silti lapsen mukaisella tavalla Siilin laulussa. Kieli muistuttaa minulle Katri Tapolan rohkeaa tapaa kuvailla maailmaan lapsen silmin, pienin yksityiskohdin ja koko maailmaa syleillen. Karlströmin kuvailu sanoittaa upeasti erilaisia tunteita rakkaudesta, pelkoon ja suruun saakka.


Tämän kirjan lukemisen jälkeen huokaisin ääneen: Olipa kaunis kirja! En siis mykistynyt, vaan hurmaannuin.


"Olkoon pimeä piha. Ei pimeässä ole mitään pelättävää, Arvi tuntee tämän pihan jokaista pikkukiveä myöten. Pian on aamu ja värit palaavat."

- Sanna Karlsröm ja Marika Maijala: Siilin laulu (S&S, 2016, kirjastolaina)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!