perjantai 17. helmikuuta 2017

Piilomaan Pikku Aasi

Lea Pennasen kirjoittama ja Maija Karman kuvittama Piilomaan pikku aasi (vai Pikku Aasi, vai pikkuaasi kuten tektissä?) lienee monelle kanssavanhemmalleni tuttu kirja. Se on ilmestynyt vuonna 1968 ja siitä on tehty Pikku Kakkosessa 1970-luvulla myös lastensarja. Minä muistelen nähneeni noita televisio-ohjelmia mutta itse kirjaa en ollut aiemmin lukenut. Toiveeni kotimaista klassikkokirjaa kohtaan olivat kovat!


Piilomaan pikkuaasi asuu Piilomaassa. Piilomaan rauha rikkoontuu, kun velho Mukkelis Muuli valloittaa maan ja antaa kaikille sen eläinasukkailleen ruokaa ja juomaa, joka tekee heistä laiskoja ja välinpitämättömiä. Piilomaan entisen hallitsijan, Aasiruhtinaan, Mukkelis Muuli on vanginnut Salasaareen ja kirja kertookin siitä, miten pikkuaasi saa tietää olevansa pikkuaasiprinssi ja kuinka hän ja hänen ystävänsä Korppu-koira ja pikimusta kissa lähtevät pelastamaan Aasiruhtinaan.


Pikkuaasin satu on hyvän ja pahan taistelua, kasvutarinaa ja seikkailua. Kirjassa on valtavasti viehättäviä asioita, kuten viattoman oloinen aasi, joka vain sinnikkyydellään voittaa kohtaamansa jos minkäkinlaiset vaikeudet ja höperön hurjat tilanteet. Kirjassa on myös ihastuttavaa toistoa, varsikin nerokkaan lyhyiden kappaleiden lopussa lähes samanlaisena toistuva sanonta: "Ja mitä sitten tapahtui, siitä kerrotaan seuraavassa luvussa.".

Maija Karman kuvitus on mustavalkokuvitusta ja kuvan ja tekstin suhde on kirjassa mielestäni mainio. Vaikka kuvitus on toki vanhentunut, se kuitenkin jaksoi kiinnostaa sekä minua että lapsiani, vaikkei se lumonnutkaan sellaisella "lapsen tasoisella söpöllä tavalla". Kuvitus kuitenkin auttoi myös tarinan mukana pysymisessä, sillä valitettavasti minun täytyy myöntää, etten oikein lumoutunut tälle tarinalle täysin! Tämä ihmetyttää minua itseänikin- sillä tarinassahan niin ikään tapahtuu koko ajan jotain, ja se on kirjoitettu lyhyin kappalein, joten sadun kaikki pohjat ovat kuin minua varten. Silti koin tarinan lähes kyllästyttävänä!


Lasteni mielipiteet kirjasta jakautuivat. Koululainen viihtyi seikkailun mukana hyvin mutta nuorimmainen tuntui myös tylsistyvän tarinasta. Tarinassa tapahtuu paljon ja siinä vilisee myös runsaasti nimiä (hyvin loistavasti keksittyjä sellaisia!), joka ehkä osaltaan vaikeutti tällaisen huononimimuistisen lukijan ja kuulijan seuraamista.


Piilomaan pikkuaasi on kotimainen klassikko, joka kannattaa lukea. Pikkuaasin seikkailut lumoavat varmasti vielä tänäkin päivänä uusia lapsia ja perheitä kohti uusia taisteluja kettujen armeijaa vastaan.

Ja kyllä, Sininen keskitie jatkaa klassikkokirjojen esittelyä myös tänä vuonna. Vaikka Pottermania on nyt meillä villimmillään (seuraavassa kirjassa saan lukea lähes 800 sivua ääneen!!!) niin samalla koetetaan lukea myös muita ja vanhempia klassikoita, joista yksi, lapsuudessani rakkaana animaationa muistamani kirja jo odottaa lukuaan...!


"Ja ennen kuin ketut ehtivät kääntyäkään, Lasse Lämppä pani käyntiin keksintönsä Vihuri Puhurin. Puuuhhh, puhalsi Vihuri Puhuri hirmuisesti ja se puhalsi niin kovaa, että ketut ja hännät ja roskat lensivät kieppuen portaita alas aina Hotelli Huiputuksen portille asti."

- Lea Pennanen ja Maija Karma: Piilomaan Pikku Aasi (Otava, 2016, 8. painos, esittelykpl)

6 kommenttia:

  1. Oi! Tämä on juuri se kirja, johon minulla kiteytyy ihanat lapsuusmuistot siitä kun äiti luki päiväunisatuja. Itse en enää nukkunut, vaan hiivin pois sängystä kun hoitolapset olivat nukahtaneet ja sain olla hetken ihan rauhassa. Omille lapsille tämä on vaan kirja muiden joukossa, mutta itselle yksi tärkeimmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon, että tämä on nostalginen kirja hyvin monelle. Minulle ei niinkään, joten en saanut siitä sitä puolta kokea... Harmillista mutta mukava tähän oli nytkin tutustua :)

      Kiitos kommentistasi <3! Joku lukee näitä mun höpinöitä!

      Poista
  2. Kuuntelin tämän äänikirjana jokunen vuosi sitten, ja oli ihana. Tykkäsin Piilomaasta jo lapsena, kirja tuntui silloin tosi jännältä, hyvä kun uskalsi lukea... ja nuo lukujen lopetukset kuuluivat olennaisesti Piilomaan tunnelmaan. Kiva, että tätä luetaan vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon, että äänikirjana tämä voisi toimia paremmin meilläkin. Minä en jostakin ihmeen syystä saanut tähän ollenkaan hyvää otetta ääneeni. Tämän jälkeen jatkoin aina Potterilla ja kerrankin huomasin lähes näytteleväni tosi jännää kohtausta täysin uppoutuneena, kun huomasin että lapset oli muuten jo nukahtaneet... :D

      Kiitos että kommentoit :)!!

      Poista
  3. Meilläkin on otettu tämä kirja jälleen esille, sekä äänikirjana kirjastosta että omana rakkaana 90-luvun printtipainoksenanikin (jossa on omistuskirjoitus mammaltani, <3) Tämä on ollut mulle aikoinaan niin tärkeä kirja, että olen sen lumoissa yhä, enkä jotenkin yhtään seuraa sitä kriittisen aikuisen silmin (tai korvin) vaan astun suoraan lapsuuteen tämän mukana. ja kuvituskin on musta yhä ihana, koska se oli lapsena niin ihana!
    Mun on pitänyt osallistua Kian klassikkohaasteeseen tämän kirjan ja KOlmen iloisen rosvon kanssa, mutta mulla on nyt vapaa-ajan kirjoittamisajat tiukoilla, enkä millään meinaa saada aikaan postauksia. Enkä myöskään laitettua teille muille kommentteja, joten kerralla sitten aina tulee multa kommentteja useisiin postauksiinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun tulee kommentteja, suurkiitos siitä! Työn, perhearjen, harrastusten ja bloggaamisen yhdistelmä on kyllä välillä lähes mahdoton tehtävä ja kyllä tämän kirjoittelun järkevyyttä painottelee koko ajan... :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!