keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Sydämeni hyppii ilosta

Joulun aikaan moni lapsi hyppii ilosta, tai kiukuttelee, tai kärsii kuumeesta. No kuitenkin, niin se vain on jouluviikko edessä. Työläisenä viikonloppuun osuva joulu tuottaa vähän asennoitumisvaikeutta joulufiiliksen saamiseen. Kiireestä ja sykkeestä joulunrauhaan tasoittuminen ei suju ihan käden käänteessä. Mutta onneksi mukavat lastenkirjat rauhoittavat ja laittavat ajatukset oikeille raiteille. Tällä viikolla meillä on luettu paljon joulukirjoja!


Mutta viime viikolla luimme Rose Lagercrantzin ja Eva Erikssonin Dunne -kirjasarjan toisen osan Sydämeni hyppii ilosta suurin toivein, sillä ensimmäinen Dunne -kirja oli minulle suoranainen jytky. Oikeastaan parempaa kirjaa saa äkkiseltään hakea, sillä Erikssonin kuvitus on jollakin tapaa klassisen kaunista ja eläväistä ja Lagercrantzin tarina sujui kuin tanssi. Sydämeni hyppii ilosta alkoikin hieman rauhallisemmin kuin ensimmäinen kirja, mikä sai minut huolestumaan. Joko sarja lässähti toiseen osaansa? Mutta ei, onneksi tarina kulkeekin pian niin syville vesille, että olen taas tyytyväinen.


Tällä kertaa Dunne kokee yksinäisyyttä ja kiusaamista toisten tyttöjen osalta. Dunnen paras ystävä Ella Frida muutti edellisessä kirjassa toiselle paikkakunnalle ja Dunne jäi sitten kaveritta. Dunne viihtyy koulussa muistellen viimekertaista tapaamistaan Ella Fridan kanssa ja kuinka hauskaa heillä olikaan. Opettaja huomaa Dunnen yksinäisyyden ja ohjaa Dunnen istumaan muiden tyttöjen kanssa. Tytöt kiusaavat Dunnea sanallisesti ja sitten jopa nipistelemällä niin, että Dunneen tulee jälkiä. Dunne karkaa koulusta kotiin mutta isä saa selville mitä on tapahtunut ja vetää pultit...


Onneksi kirjan lopuksi Dunne saa taas kaveritankkausta ja voi paljon mukavammin. Toiset tytöt pyytävät anteeksi hieman pitkin hampain. Ja juuri tällaistahan se on. Riitoja on ja kaiken lisäksi niiden sopiminenkaan ei aina suju ihan tanssin lailla.


Ekaluokkalainen Dunne valloittaa taas sydämeni, enkä yhtään ihmettele, että kirja on käännetty 20 kielelle. Kirjasarjassa on jotakin niin osuvaa ja arkista mutta hyväntuulisella ja elämänmyönteisellä tavalla. Kuvituksen ja tekstin suhde on loistava siihen verrattuna, että kirjan voi sanoa jo olevan pidempi lukukirja. Kuvitusta on vielä paljon mukana (taisipa olla vain joku kappaleen aloitus aukeama jossa ei kuvitusta ollut, muuten sitä on joka aukeamalla) ja se tukee aloittavankin lukijan ymmärrystä ja uskallanpa veikata, että myös kiinnostusta ja motivaatiota, jatkamaan pidempää kirjaa.


Vaikka Sydämeni hyppii ilosta ei saanut minua hyppimään niin paljon ilosta kuin ensimmäinen osa, jolloin lukuyllätys oli suurin, niin silti kirja on aivan loistava. Suosittelen sitä alkuopetuksen lapsille ja jos olisin alkuopetuksen opettaja ottaisin tämän kirjasarjan myös herkästi luokkalukuun, sillä niin osuvia asioita tässä koululaisen maailmasta käsitellään ja lähes ainutlaatuisen osuvalla lapsen tasoisella otteella.

Mukavaa joulunaikaa kaikille, ollaan mieluummin kiltisti ja ihmisiksi kuin ilkeitä toisillemme!


"Dunne ei saanut sanaa suustaan.
Tämä oli kuin unta.
Lopulta hän havahtui ja ryntäsi Ella Fridan luokse.
Ella Frida kiljaisi iloista.
"Siinähän sinä olet!"

- Lagercrantz ja Eriksson: Sydämeni hyppii ilosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!