sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Mörköreitti

Tuutikki Tolosen kirjoittama ja Pasi Pitkäsen lois-ta-vas-ti kuvittama Mörkövahti oli ehdottomasti viime vuonna kirjasadon mielenkiintoisempia ja menestyksellisempiä kirjoja. Tänä vuonna Grah -mörkö sai jatkoa kirjalla Mörköreitti (2016, Tammi, saatu kustantajalta) ja nyt kirja on meilläkin luettu!



Ensimmäisessä osassa möröt tulivat lastenvahdeiksi, surkuhupaisalla tuloksella, ja kirjan lopussa möröt lähtivät takaisin maan alle. Kirja jäi jännittävään kohtaan, kun myös perheen pippurinen pikkutyttö Maikki lähti yllättäin mörköjen matkaan, jättäen muun perheen maan pinnalle. Mörköreitti lähteekin ilahduttavasti suoraan tuosta kohdasta ja tutustuttaa Maikin heti Portinvartijaan "Se näytti ystävälliseltä jättilästoukalta, joka oli pukeutunut omiin hiuksiinsa kuin pitkään viittaan.", joka kulkeekin Maikin ja sittemmin myös Hillan kanssa koko kirjan seikkailun ajan, yhtenä päähenkilönä. Maikin matka maan alla on mielestäni ensimmäistä kirjaa mielikuvituksellisempi, ja hyvä näin. Maan alla on ihastuttavia ja jännittäviä öttiäisiä ja Mörköjen maailma avautuu laajemmin. Myös ensimmäisen kirjan legendaarinen kirjailija, Runar Kalli, näyttäytyy kirjassa hauskalla tavalla.



Mörköreitti oli Mörkövahdin pituinen, sangen työteliäästi luettava kirja. Sen tarina oli edeltäjäänsä kiitollisesti ajoittain napakammin etenevä ja tarinassa oli enemmän mielenkiintoisia käänteitä. Siitäkin huolimatta välillä kirjaa olisi mielestäni voinut napakoittaa ja saada seikkailuun lisälumoa. Ensimmäisen kirjan lailla meinasin useaan otteeseen nukahtaa kirjaa lukiessani. Tolosen kauniisti kulkeva satutarina tuuditti minua lämpöiseen, turvalliseen olotilaan, jossa voisin torkahtaa. Myös lapseni olisi toivonut ajoittain hieman napakampaa etenemistä (ja äidiltä pidempiä lukuhetkiä) mutta tarina piti koululaiseni kivasti otteessaan ja välillä Mörköreitin mukavat höpsötykset naurattivat ja ihastuttivat meitä kumpaakin yhtä aikaa- se kertoo satuseikkailun onnistuneesta taiasta.


"Missä mörkö oli? Oliko se eksynyt pimeään?
Grah, ah, ah, h, h, kaiku henkäili.
Äkkiä Maikki kuuli pienen uikutuksen.
"Grah, missä sinä olet?" Maikki kysyi pelästyneenä.
Olet, let, let let, kaiku huokasi."

- Tuutikki Tolonen ja Pasi Pitkänen: Mörköreitti (ote lempparikohdistani)

4 kommenttia:

  1. Kuuntelimme kesälomareissulla Mörkövahdin äänikirjana ja heti kun bongasin blogistasi, että jatko-osa on ilmestynyt, hain sen kirjastosta. Ekan luvun 3 ja 7-vuotiaat kuuntelivat hipihiljaa, niin innoissaan olivat. Luimme kirjaa noin kaksi lukua illassa ja ekan illan jälkeen pienempi ei enää oikein jaksanut kuunnella, mutta ekaluokkalaisen mielestä tämä oli paras kirja ikinä. Olisi halunnut heti lukea loppuun, muttei kuitenkaan olisi halunnut, että kirja loppuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävi samoin, että 4-vuotias ei jaksanut kuunnella tätä ja hieman kapinoikin, kun alkoi pidemmän kirjan vuoro, mutta tyytyi kohtaloonsa, kun kummallekin luetaan jotain joka ilta.
      Koululainen piti enemmän ja olisi toivonut, että lukisin kaksi lukua kerrallaan. Valitettavasti jotkut luvut olivat niin pitkiä, etten yksinkertaisesti jaksanut tehdä näin joka ilta! Tämä on varmaan jo äänikirjana olemassa, voisikin lainata sen joskus sellaisena lapsille :)

      Ja kiva, että löysit vinkin blogistani :)!

      Poista
  2. Ihana kuulla, että lapset nauttivat. Meillä töissä tehtiin tämä äänikirjana (siis kirjastoille, joista voi lainata CD:nä) ja suunnittelinkin jo lainaavani tämän seuraavalle pitemmälle automatkalle. Olen kuullut samaa, että hetkittäin tarina junnaa, mutta kokonaisuus kuitenkin toimii. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli todellakin äänikirja jo löytyy! Jes. PIdemmälle automatkalle tämä olisi varmasti tosi kiva ja toimisi taas paremmin, kun voisi sytkyttää menemään yhtä rataa pidemmän pätkän.
      Kyllä, minustakin tarina junnaa välillä paikallaan, tai siinä takerrutaan asioihin, joita ilman eläisi oikein hyvin ja lukukokemus olisi lennokkaampi ja minulle miellyttävämpi mutta näinhän meitä lukjoita on aikuisissakin erilaisia ja junnaavuus toimii toisille ikään kuin ponnahduslautana tuleville tapahtumille.
      Meillä on Potterien kakkoskirja nyt menossa ja on taas vähän epistä vertailla näitä toisiinsa mutta pakko todeta, että Potterissa on kyllä todella loistava etenemistahti ja mielenkiinnon ylläpidosta huolehditaan jatkuvasti. Ihan uskomaton sarja, eikä yhtään ihme että on ollut mieletön myyntimenestys ja koukutti aikoinaan, ja vielä nykyäänkin, pikkulapsia pitkien kirjojen äärelle <3!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!