lauantai 19. marraskuuta 2016

Mansikkahaltijatar: Salaisuus Marjametsässä

Stefanie Dahlen Mansikkahaltijatar -kirjat ovat kauniita ja hempeitä kirjoja niistä pitäville. Meillä talossa asustaa yksi, joka kävelee kirjastossa päättäväisesti prinsessakirjaosastolle ja hihkuu kaulassani, kun tuon kirjastosta useamman keiju- tai muun ihanaaaan kirjan. Ja samalla päiväkodin lelupäivälle viedään pikkuautoja.


Salaisuus Mansikkametsässä (Aurinko Kustannus, 2016, suomennnos Maarit Varpu) on kuvakirjan muodossa (yllä olevasta linkistä näet muita kirjoja, joita olemme lukeneet- tsekkaa varsinkin isoin kirjaimin ja kuvin kirjoitettu!) oleva tarina. Kannessa olevat mansikatkin ovat ihanasti kimaltein koristeltuja- se kutsuu siis heti luokseen. Ja mansikat ovatkin pääroolissa nimittäin Mansikkametsän mansikat ovat muutuneet sinisiksi ja Mansikkahaltijattaren taikasauvakin on kadonnut! Siis OMG, kuten lapseni nykyään niin tyylikkäästi toteavat.


No spoilataan vähän, että kyllä Mansikkahaltijatar löytää tilanteeseen selityksen, sillä taikasauva on tainnut joutua vääriin käsiin mutta täysin epäonnisesta tapahtumasta. Kaiken takana oleva Puurotta, jota kaikki ovat pelänneet, osoittautuukin onneksi mukavaksi tyypiksi. Ennakkoluulot saavat siis taas tuta.


Oikein kauniisti kuvitettu kirja, hempeällä ja lämpimällä tarinalla, jossa on toki ituakin sadun muodossa. Lyhyet loitsulorut eivät ihan osu suussani kohdalleen, mutta ei sen väliä. Näitä kirjoja luetaan meillä aika ajoin, kunnes lempparit taas muuttuvat.


"VAIN puurotta? Minä olen hillopuurotta, saako huomauttaa?"

- Stefanie Dahle: Mansikkahaltijatar: Salaisuus Marjametsässä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!