perjantai 25. marraskuuta 2016

Lastenkirjoista, niiden arvostuksesta, lukemisesta ja vähän bloggauksestakin

Väitän, että kirjat ovat vieläkin tuiki tärkeitä. Luin juuri Colson Whiteheadin kirjan Underground Railroad, joka kuvasi fiktiivisen osuvalla historian kuvauksellaan 1800 -luvun maanalaista taistelua orjuutta vastaan. Pysähdyttävää minulle oli myös tajuta se, kuinka paon jälkeen Cora -niminen kirjanhenkilö alkoi hahmottaa ympäröivää maailmaansa kirjaston kirjojen kautta. Nykymaailmassa klikattaisiin tietokone päälle ja tiedon määrä olisi valtava. Tiedon oikeellisuus taas olisi leikitellen up yours.

Tekstin kuvat kuuluvat ElinaVepsille, älä kopio ilman lupaa!
Aikuistenkirjat ovat mielestäni siis vieläkin tärkeitä. Ne avartavat mielekkäällä ja koosteisella tavalla maailmankuvaani, vaikka tuo nettikin tuossa olisi. Myös nuortenkirjat ovat tärkeitä, kyllä! Teini-ikä on yhtä päänhuimausta ja jos siihen saa jotain vakautta, toivoa, tunnetta siitä, että tämä ei ole vain minun osani ja joku muukin on joskus kokenut näin... 
Mutta entäpä lastenkirjat? Kaikki vastaavat tähän asiaan kuuluvasti tietysti kyllä, koska kyllähän niin pitää vastata. Mutta mikä on nykyajan totuus?
Finlandia Junior vaihtui nimeltään Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnoksi ja voiton vei toista peräkkäistä kertaa nuorten- ja aikuistenkirja. Juuli Niemelle tästä suuronnittelut! 
Lastenkuvakirjaenthustiastina jäin taas nuolemaan näppejäni.



Kirjakausien loppuun kuuluu perinteisesti päänsisäiset spekuloinnit bloggaamisen järkevyydestä ja kannattavuudesta. Omaa elämäänsä suunnitellessaan vaakakuppeja on useita. Suurin osa kirjablogeista tekee bloggausta täysin omalla ajalla ja kustannuksella ja Valeäidin loistavat ohjeet tonni per yhteistyöstä aiheuttavat lähinnä yskänkohtauksen, pitkittyneen sesongin mukaisesti. Kirjoistuspalkkanani on usein kustantajalta itse pyytämäni esittelykappale. Kertaalleen olen saanut myös joulukortin, pari kertaa hieman alennusta kirjaostoksista ja tänä syksynä sain ensimmäistä kertaa tulevan kauden kirjakatalogin, ilman sitä pyytämättä! Tämä palkkioiden määrä täytynee todeta välillä julkisesti, jotta kullekaan ei väritettyä kuvaa lastenkirjabloggauksen gloriasta.


Lastenkirjojen esittely on viime vuosina hieman mielestäni lisääntynyt, amatöörikollegojakin löytyy, kuten Luetaanko tämä?-blogin Kia ja pseudonymikollegani Kirjaäiti Lastenkirjapinosta. Hienoja ja ajankohtaisia blogeja kumpainenkin! Ammattilaisblogeista Lastenkirjahylly on jo useimmalle klassikko. Oma suosikkini on tällä hetkellä ehdottomasti Kai Vaijärven napakka ja minun huumoriini kolahtava, iskevää kritiikkiäkin kylvävä Lastenkulttuurin vinkkari -blogi.


Lastenkirjoja, ja varsinkin uusia, kyllä riittää. Kirjoja on laidasta laitaan, mistähän löytäisi juuri omansa? Lastenkirjoja kustannetaan minusta melko runsaasti ja myös pienkustantamot ja omakustannukset ovat yleistyneet (täysin mutu -tietolähde). Lähes viikottain sähköpostiini tulee kysely lastenkirjan esittelystä. Tätä tapahtuu sekä esikoiskirjailijoiden, kuten myös ansaitusti huomiota saaneiden kirjailijoiden kautta. Itse asiassa harvemmin kustantamoista. Lastenkirjailijan työ on selvästikin mitä monipuolisinta hommaa. Liittolaisuuteen lupautuminen on aina yhtä mukavaa mutta yhtä usein joudun myös toteamaan, ettei aikani nyt millään tähän yhteistyöhön riitä. Kirjoja on vain niin paljon. Ja taas vaakakupissa x: kun ne kirjat ovat niin tärkeitä.

Olen katsellut kahden kirjakustantamon kevättarjontaa. Mukana on ihania tekijöitä, joiden teoksia seuraan ilolla. Luin katalogien esittelyjä myös nuorimmaiselleni, nelivuotiaalle lapselleni (saman aikaa olen myös kirjoitellut aktiivisemmin lastenkirjoista!). Hänellä oli selvä mielipide mitä kirjoja tahtoo keväällä lukea, ja minkä kirjoista valitsisi ensimmäiseksi: Hannamari Ruohosen Kadonnut äitini (Sets, 2017). Mietin nolona, onkohan äiti kadonnut kirjabloggaukseen? 
Huomaan, että vieressäni istuu siis tuleva lukija ja jo nykyään yksi maailman tärkeimmistä kirjakriitikoistani. Henkilö, jolle lastenkirjat ovat päivittäin tärkeitä, kuten tulevassa toivottavasti myös nuortenkirjat ja sittemmin maailman ihanuutta ja kamaluutta avartavat aikuisten kirjat. Ja totean jo liikaa heikkoa sloganiani toistaen, että kirjat ovat tärkeitä. Ja hitsi vie, eikö silloin myös kirjabloggaus ole tärkeää?!


"Tuollainen ammattikaan ei voi olla kisupormestarin työtä. Kisukylpymestarin työ vaikuttaa aivan liian vastuulliselta ja tärkeältä."

- Ville Hytönen ja Kivi Larola: Kisupekka ja Kisulisu pormestareina (kirja josta minun piti blogata mutta hairahduin)

6 kommenttia:

  1. Mä en nyt ihan saa kiinni, että mitä tällä haet? En nimittäin osaa lähteä siihen Parantaisen logiikkaan, jossa markkinat kyllä määrittelevät, mikä on tärkeää - maksamalla siitä. Tai siis itse en koe esim. kirjabloggaavani omalla kustannuksellani, koska sellasia harrastukset yleensä on. Ne tapahtuu omalla kustannuksella. Jos jostain haluaa ammatin, sitten pitää löytää keinot, joiden avulla joku on valmis siitä maksamaan.

    Sivumietteenä: kuten alussa kirjoitat, kirjat toden totta ovat merkittäviä ja tärkeitä, ja ne auttavat ihmisiä hahmottamaan maailmaa, mutta niin voi nettikin auttaa. Lukemisesta tykkäävät ihmiset tykkäävät kirjoista, joissa kehutaan lukemista, eikä se nyt välttämättä itsessään ole todiste kirjojen merkityksellisyyden puolesta. Se vain kertoo, että kirjailijat ovat vihdoinkin hiffanneet, mikä puree. Ja se, mikä lukijaan puree, ei enimmäkseen ole ei-lukijasta kertominen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta turiset, sillä en oikein itsekään tiedä mitä tällä hain. Nyt joudun vähän miettimään uudestaan, kiitos siitä :) Purin vain ehkä päänsisäistä tuumailua ilmoille? Ehkä mietin sitä ristiriitaa itselläni, että koen olevani melko mainostelija (tätä olen alusta lähtien vähän potenut) mutta teen sitä täysin omasta valinnastani (joten marttyyrina en tarkoittanut kirjoittaa- vain faktat kehiin tyylisesti), koska haluaisin, että lastenkirjat pysyisivät tärkeinä arjessamme. Netin rinnalla. Saan suorastaan hyväntuulisia sydämentykytyksiä, kun joku kertoo löytäneensä blogini kautta jonkun hyvän kirjan perheelleen tai jopa, että on laajentanut lukemistoaan nostojeni takia!
      Ja harrastushan tämä täysin on ja ehkä siinä haen myös ajoittain rajaa (mikä on minusta tervettä), että pohdin ääneen missä määrin mihinkin harrastukseen kannattaa panostaa elämän kokonaisajasta ja missä määrin johonkin muuhun. Ehkäpä halusin sitäkin pohtia taas kerran ääneen, koska uskon, että monella harrastus voi täyttää liikaa elämää. En oikeasti haluaisi olla kadonnut äiti kirjabloggailuun (siinä suhteessa olen ottanut pientä muutosta tänä syksynä ja ollut asiaan tyytyväinen- näkynee kirjoitustason tai tarkoitusten tason alenemisena :D?). Avasinkohan ajatuksiani yhtään enemmän? Ja hei, pitääkö harrastusbloginkirjoituksilla olla aina jokin suurempi hakeminen? Nih! Ja sitten niillä taitaa kuitenkin olla...

      Alussa, keskellä ja lopussa. Nettikin auttaa monessa kohtaa, se on totta. Tuo on muuten nykyään tosiaan melko varma myyntivaltti kirjanörteille, että kirjoittaa kirjoista jossa kehutaan lukemista ja kirjoja. Vastarannankiiskinä niitä usein aluksi karsastan. Outo kun olen. Mutta yleensähän ihminen haluaa kuulua johonkin isompaan joukkoon, siitä saa kiksit. Ehkäpä se, että ollaan kirjaihmisiä on yksi sellainen joukko mitä usean on mukava ääneenkin kailottaa kuuluvansa ja vähän yrittää muiluttaa Sanaa toisillekin?

      Mutta nyt kun sait minut tuumailemaan, niin ehkä tämän kirjoituksen taustalla on myös pieni syyllisyys siitä, että minulla on hyllyssä jokunen kirja, joita en ole ehtinyt lukea ja olen ne saanut kustantajalta tai kirjailijalta. Jokunen, jota en halua edes ehkä nyt lukea. Olen pulassa niiden kanssa ja joku minussa sanoo, että teepäs työsi, kun itse olet niihin lähtenyt. Ja samalla toinen ääni sanoo: että pläh, blogini tarkoitus oli nostaa hyviä kirjoja, ei niitä joista en tykännyt- arviointini meni väärin ja on ok, etten niistä kirjoita. Joo, tämä dilemma minua myös vaivaa. Hmh.

      Kiitos Liina aidosta kommentistasi! Aluksi iski vähän hiki päälle, että mitähän sitä tulikaan kirjoitettua, mutta lopulta se oli hyvä hiki se.

      Poista
  2. Kiitos, että jaksat kirjoittaa! Blogistasi on ainakin minulle (ja lapsilleni) hurjasti iloa. En usko, että ilman tätä onnistuisin bongaamaan kirjastosta/kaupasta kaikkia näitä ihanuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muurahainen, tuhat kiitosta sinulle <3! Nämä kommentit laittaa hymyn huulille ja nostattaa motivaatiota kirjoittamiseen välittömästi!!
      Ja ihana, että olette löytäneet ihanuuksia kirjameren keskeltä :). Kaikilla meillä on omat makumieltymykset ja just hyvä löytää oman perheen suosikit. Mukavampihan se on hyviä kirjoja lukea kuin huonoja :D!
      Kiiiiiiitos :)))))!

      Poista
  3. Hei minulle ulkomailla asuvana blogisi arviot ja esittelyt ovat olleet todella tärkeitä - ei olisi muuten mitään hajua miten valita nettikaupoista muitakin kuin perusmaurikunnaksia työkavereiden ja muiden vieraiden mukaan! Kiitos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kommentistasi :)! Minua muistutettiinkin ystävällisesti siitä, että logit ovat mukavia keinoja pysyä lastenkirjallisuuden tarjonnassa mukana. Usein ajattelen bloggaamisen usein juuri vertaisryhmän vinkkauksena mutta oli mukava kuulla, että blogia luetaan myös lastenkirjakulttuurin mukana pysymisen vuoksi.
      Ja ihana, että nykyään on mahdollista tilailla myös ulkomailta ja ulkomaille erilaista tarjontaa.
      Nautinnollisia lukuhetkiä ja kannattaa tsekata vielä loppuvuoden vinkit, tänään kirjoitin yhdestä kotimaisesta timantista nimeltä Mur, eli karhu :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!