lauantai 26. marraskuuta 2016

Kisupekka ja Kisulisu pormestareina

Ville Hytösen lyyrisen kauniit ja suuhuni maistuvat tekstit ovat mielenkiintoni kohteena. Kisupekka ja Kisulisu pormestareina kävi jo silmissäni jossakin esittelyssä ja olinkin hyvin iloinen, kun bongasin tämän Hytösen oman kustantamon, Savukeidas kustannuksen, kirjan kirjastomme uutuuksista! Mikä tuuri!


Kisupekka ja Kisulisu ovat leppoisan Kisukaupungin asukkaita, Kisuaatamin pentuja, tarinan sankareita, kuten kirjan alussa todetaan. Sillä eräänä päivänä kisut saavat postia, jossa: "Teidät on valittu pormestareiksi...". Kisut ovat ihmeissään saamastaan kunniasta, varsinkin kun heillä ole ole aavistustakaan mitähän se moinen pormestarin pesti sitten onkaan. Kisut tutustuvat kaupungin muiden kissojen ammatteihin: kisukadunlakaisijaan, kisupoliisiin, kisukylpymestariin, kisutaiteilijoihin ja kisupapparaiseen (aiheutti huutonaurun lapsessani!), jota Kisumaajussiksikin kutsuttiin. Ja kisupapparainenpa sen tajusi: ehkä juuri kisupormestarin tehtävänä on pitää huolta kisuista kuulumisia kyselemällä ja auttamalla niitä.


Kuten aiemmin sanottu, olen tässä saanut nauttia kausiflunssasta pitkän kaavan kautta, joka on aiheuttanut minulle iltasatulukukieltäytymisen. Kieltäytyminen ei ole ollut nautinnollista. Tällä viikolla olen kuitenkin uhmannut yskääni ja lukenut yhden kirjan ja se oli Hytösen Kisukirja. Enkä usko, että ihastumiseni johtuu pelkästä lastenkirjapuutteesta, vaan oikeasti Hytösen taito luoda tarinaa (siis tarinankertojamaisella tavalla, jonka vain harva meistä osaa!) ja luoda kieltä, joka heläjää ja luoda satuja, jotka nappaavat nenun ja vievät hännänpäänkin, on ainutlaatuista. Kirja on mahtava ja haluan sen ikiomaksi, miu!


Kivi Larmolan kuvitus on minulle hieman ihmetys. Se ei ole nykyajan kansainvälistä söpökuvitusta (jota näköjään suosin), vaan melko perusvärejä viljelevää, osin tarkempaa (rakennukset) osin naivistisempaa piirrosta (kissat- osasta pidän, osa lähes pelottaa!). Lapseni oli kuitenkin kuvitukselle paljon sallivampi: hän ihmetteli, naureskeli ja valitsi kissoista sen, jonka haluaisi olla (hänellä on kissavaihe menossa). Mutta varsinkin tarinalle sekä kissalapseni että minä olimme erittäin vastaanottavaisia, sillä se sekä koukuttaa, että on kaikin puolin hyväntuulinen ja jopa varsin hauska. Ja silti hyvin tavallisen poikkeuksellinen.

Etsikääpä tämä kisukirja käsiinne, jotta voitte tulla kertomaan tänne kokemuksenne kirjasta! Ja kylläpä tämä kannattaa laittaa myös pukinkontiin- käy muuten kaikille lapsille ja villiveikkausajattelisin, että 3-6 v. voisivat olla juuri oikeaa ikäryhmää.


"En mä tiedä, mikä pormestari on, miu!
En mä tiedä mikä pormestari on, miu!"

- Hytönen ja Larmola: Kisupekka ja Kisulisu pormestareina (2016)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!