maanantai 24. lokakuuta 2016

Lilia, pieni keijukaisprinsessa

Stephanie Dahlen lastenkirjoissa on kauniita kuvakirjoja, joista varsinkin tyttäreni tykkää kovasti. Minun täytyy tunnustaa, että olen melko huono prinsessakeijuponikirjojen lukija, koska pää räjähtää, mutta näitä Dahleja saatan aina silloin tällöin lukea.



Lilia, pieni keijukaisprinsessa (Aurinko Kustannus, 2016, suom. Maarit Varpu, kirja saatu kustantajalta) on juuri tällainen hempeä satukirja mistä sellaisista tykkäävät kovasti pitävät. Lummelammen lumpeet eivät aukea ja Lilia alkaa pienien söpöjen ötökkäkaveriensa kanssa selvittämään miten saisi autettua nymfi-Feaa avaamaan lumpeenkukat, jotta Feakin pääsisi metsänväen juhlaan tanssimaan. Ja onnistuuhan se.



Stefanie Dahlen kuvitus on herttaista ja herkkää. Sitä on mukava katsella ja siinä on paljon pieniä yksityiskohtia. Dahlen kirjoja saatan katsella kirjamessuiltakin mukaani tyttärelleni tuliaiseksi.


"Fea ravisti päätään. 'Eivät lumpeet. Ne avautuvat vain, un minä soitan minä soitan tuon puun alla huilua.' "

- Stephanie Dahle: Lilia, pieni keijukaisprinsessa

6 kommenttia:

  1. Onko tämä sama kirjailija, joka on tehnyt Mansikkahaltijan (vai mikä se nyt on)? Muistelen lukeneeni siitä täältä, ja se vaikutti yhtä suloiselta kirjalta kuin tämäkin. Voi hyvin kuvitella, että keijuprinsessaponifanit tykkäävät näistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mansikkahaltijatar, kyllä, on Dahlen kirjoja myös. Yksi sellainen tulossa vielä esittelyyn tälle syksylle...!
      Nämä kirjat on kyllä just semmosia söpösiä :D!

      Poista
  2. Repesin kun kerroit että prinsessakeijuponikirjat saavat pään räjähtämään :D

    Söpöltä ja kivalta vaikuttaa, erityisesti nuo lumpeet, ja sana "metsänväki" saa minussa aina aikaan miellyttäviä väristyksiä 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun saa :D

      Harmi kun en saanut kunnon kuvaa tässä lentelevistä norsun näköisistä ampiaisista, lemppareistani, jotka varmaan saisi sinutkin hihittämään :))!

      Poista
  3. Minulla on hieman samanlaiset tuntemukset "prinsessakeijuponikirjoista" kuten myös kaikista vaaleanpunaisista tutuballerina-kirjoista. Jokin niissä tökkii ja pahasti, mutta 3,5-vuotias tyttö kyllä niistä pitää. No, jälkimmäiset kannustavat ainakin liikuntaan ja tanssimiseen. :)

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kanssa tykättäisiin kuunnella ballerinajuttuja ja liikkuminen toki aina hyvästä mutta... Miksi ne juonet on jotenkin niin paljon yksinkertaisempia ja vitsien taso muuttuu radikaalisti hymistelytasolle :D. No joo, olen vajaavainen lukija, enkä kaikkiruokainen, sen tiedän, mutta pitää yrittää lukea aina välillä erilaisiakin ja "pitää päästä kiinni".

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!