sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Harry Potter ja viisasten kivi

Turhaan jännitin onko legendaarinen Harry Potter vielä meille liian jännä, sillä J.K Rowlingsin Harry Potter ja viisasten kivi oli juuri sopiva minulle ja hiemaan nuorempaa sisartaan pidempään valvovalle koululaiselleni. Ostin Jim Kayn kuvitetun kirjan kivijalkakaupasta, vähän heräteostoksena, sillä löytyyhän aiempikin versio hyllystäni mutta ajattelin, että ehkä kuvitus antaa lisäkestävyyttä pienemmälle kuulijalle. Mutta höpöhöpö, ei sitä olisi tarvinnut, sillä itse olin se joka ahmi kuvia, kun lapseni ahmi pelkkää tarinaa katse katossa!


Harry Potterien ensimmäinen osahan alkaa niin, että Harry saa tietää päässeensä velhojen kouluun Tylypahkaan. Tämä nostaa Potterin elämäntason hurjasti, sillä aiemmin hän on asunut portaiden alla olevassa komerossa ilkeiden Dursleyn pariskunnan ja heidän hemmotellun poikansa kanssa. Samalla Harry saa kuulla olevansa lähes taruhahmo velhopiirissä, koska on jäänyt henkiin vauvana pahuudenilmentymän Voldemortin iskusta, joka tappoi hänen vanhempansa. Harry Potter ja viisasten kivi kertoo Harryn ensimmäisestä kouluvuodesta Tylypahkassa, ja mikä sen sopivampaa ekaluokkalaiselle kuulijalle!



Olen lukenut Potterit aikoinaan, jopa loppukirjat englanniksi kärsimättömästi ahmien. Olikin suorastaan ihastuttavaa palata jälleen Tylypahkan maisemiin ja Harryn, Hermionen ja Ronin seuraan. Ja voi ihana, peikkomainen Hagrid, kaikessa kömpelössä isoudessaan. Ja mikä onni, kun huomasin, ettei tarina ollut vanhentunut ollenkaan ja se lumosi myös seuraavan sukupolven, siinä silmieni alla. Ahmimme melko nopeasti hyvin, ei vaan täydellisesti, etenevää ja otteessaan pitävää hauskaa ja seikkailun täytteistä kirjaa usein pari lukua illassa, ja silti jäi kutkuttamaan niin hurjasti että!


Ei siis ollut mikään kysymys ostanko myös seuraavan kuvitetun Potterin hyllyyni (hmm, olisiko sekin löytynyt kirjahyllystäni jo?!), vaan kirja odottaa jo innokkaasti lukuun pääsyään. Mutta yllätys yllätys, lapseni toiveesta, ensiksi lukuumme kiilasi uusi Mörkövahti eli Mörköreitti -kirja, joka vaikuttaa itse asiassa nyt keskenollessaan hieman paremmalta ja menevämmältä kuin oikein hyvä ensimmäinen osansa... Että stay tuned!

***

Terveisiä myös Helsingin kirjamessuilta, jossa kävin kuulemassa lastenkirjailijoista Ingrid Flygarea ja Linn Hallbergia (heppakirjailijoita, jotka kuulemma ovat lastenkirjailijoiden "oi voi" surkuttelussa vielä asteen matalammalla oi voi -tasolla!) mutta muuten lähinnä kuuntelin aikuiskirjakeskusteluja ja muita ajankohtaisia aiheita, kuten keskustelua sananvapaudesta. Yksi lastenkirjallinen asia kuitenkin tarttui matkaani Pohjoismaisten kirjailijoiden paneelissa ja se oli Sirpa Kähkösen vastaus kysymykseen mitä yhteistä ja erilaista pohjoismaisilla kirjailijoilla on. Ja Kähkönen vastasi: "Me kaikki olemme Astrid Lindgrenin lapsia.". Miten kauniisti kuvattu ja mikä vaikutus lastenkirjallisuudella oikeasti on, kuten tuostakin viisaan kirjailijan vastauksesta saatamme päätellä.


"Veturin pölläyttelemä savu leijui rupattelevan väkijoukon päiden päällä ja siellä täällä kuljeksi kaiken värisiä kissoja ihmisten jalkojen juuressa. Pöllöt huhusivat toisilleen nyrpeään sävyyn puheensorinan ja raskaiden matka-arkkujen kirskeen yli."

- J.K Rowlings: Harry Potter ja viisasten kivi (Tammi, 2015, suom. Jaana Kapari)

8 kommenttia:

  1. Salaisuuksien kammio Jim Kayn kuvituksella on ihana, alkoi tekemään mieli lukea tämäkin Jim Kayn kuvituksella, vaikka keväällä tuli Viisasten kivi jo luettua ilman kuvitusta. :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta en voi sanoa muuta kuin kannattaa. Minähän epäröin aluksi tämän kuvituksen kanssa mutta lopulta olin mennyttä kamaa. Ihania yksityiskohtia ja jotain tunnelmaa loistavasti tavoitettuna!!!

      Poista
  2. Tuo kuvitettu versio on ihan todella hurmaava. Ja Sirpa kähkönen samaten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perus vastarannankiiskenä minä tunnustan, etten ole aiemmin ollenkaan ottautunut Sirpa Kähköselle. Mutta nyt minut on valaistu. Ehkäpä joskus jopa luen häntä. Ainakin kuuntelen aina kun kynnelle kykenen. Onneksi sain tehdä sen vielä lauantaina- <3!

      Poista
  3. Me luimme tämän nyt esikoulun aloittaneelle kevään aikana, mutta jostain ihmeen syystä Harryn seikkailut ovat yksi niistä (onneksi harvoista) asioista, jotka kesän sairastelut hänen muististaan veivät. Nyt olemme viime päivinä päässeet takaisin Tylypahkaan asti ja joulupukilta on tilattu jo seuraava osa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kertoa, että jollakin tapaa ajattelin teitä hyvin usein tämän kirjan avatessani. Voisin itse kuvitella, että kivussa ja luonnollisessa shokissa ei kaikki mene ihan perille, vaikka se siinä näennäisessä hetkessä olisikin kuin pelastusrengas, ankkuri, johonkin sellaiseen jossa on toivoa, maaperää johon tartttua! Olen äärimmäisen iloinen, että olette voineet tarttua tähän uudestaan ja toivottavasti ilolla, jota kirjan tulisi tuottaa kaikille! Ja voipa voi, eipä pukki tiedäkään mitä pussistaan tänä jouluna löytää XD! Mahtavaa! Luemme siis melko samaa tahtia näitä, se on tosi kivaa, ikään kuin virtuaalinen lukupiiri <3!
      Harmi ettei törmätty messuilla mutta ehkä ensi vuonna :)!

      Poista
    2. Leikkauksen jälkeen luettiin niitä kaikkein jännimpiä lukuja, kunnes huomasimme, ettei kolli muista juonesta ja hahmoista yhtään mitään. Muutamaan otteeseen seuraavien viikkojen aikana yritettiin jatkaa siitä, mihin jäätiin, mutta eipä se onnistunut. Onneksi kuitenkin näin kävi vain tällaisen pikkujutun kohdalla eikä vaikka kävelykyvyn tai puheen ymmärtämisen. :D

      Virtuaaliset lukupiirit kunniaan! :) Ja sääli, kun ei törmätty, mutta ensi vuonna uusi yritys. Sovitaan vaikka erikseen tärskyt paikkaan X aikaan Y!

      Poista
    3. X Y! Ja ei tiedä vaikka lukeminen olisi muistamattomuudesta huolimatta pitänyt monia tärkeitä aivoalueita aktiivisena, joten...! Lukeminen kannattaa XO!!!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!