lauantai 8. lokakuuta 2016

Aurinkolinnut

Mila Teräksen kirjoittama ja Ilona Partasen kuvittama Aurinkolinnut voisi upean värikkäällä kannellaan kilpailla vuoden kauniimpien lastenkirjojen paikasta. Vain hipaus kultaa lisäksi ja kansi olisi minulle täydellinen (Karisto, 2016, saatu kustantajalta).


Aurinkolintujen sisältö on kuitenkin hieman vaikeaselkoisempi. On vanhempi nainen, Natalia Nokkonen, joka vihaa kadulta kantatuvia lastenääniä. Kuitenkin teekupin rikkoutuessa hän tulee katumapäälle (?) ja lahjoittaa rikkinäisen teekannun lasten leikkiin. Näin hän pääsee itsekin osalliseksi leikin salaiseen karnevaalimaiseen maailmaan, jossa teekannun linnut lennähtävät tanssiin mukaan.


Ilona Partasen kuvitus on upean värikäs, värien käyttö ilahduttaa silmiäni. Kuvituksessa on myös aimo annos persoonallisuutta ja mistä lienee, että olen tuntevani siinä hieman itämäistä kosketustakin.  Myös hahmot ovat monikulttuurillisia. Kuvitus ja tarina on loistavassa yhteistyössä pyörivässä, kuplivassa tarinassaan, jota en oikein ymmärrä mutta lopulta ymmärrän lopettaa yrittämästä ymmärtää. Vai ymmärränkö sittenkään.


Partanen käyttää värejä hauskalla tavalla myös puhekuplien kautta kuplivina tunteiden symboleina. Tämä lähes hallusinaatiomainen kuvaustapa ilahdutti varsinkin nuorempaa lastani, joka rakastaa värejä, ja on varmasti avoimessa iässä ottamaan vastaan erilaista kuvitusta. Ja siksipä sitä on hyvä nyt tarjota.


Raikas, uusi lastenkirja, jonka voisi hyvinkin löytää palkintoraatien suosikeista. Minua kirja hieman hämmensi, mutta miksipä kaikkien kirjojen tulisikaan olla sitä samaa kauraa, jossa nallekarhulle sattuu tapaus a ja sitten kaikki taas on hyvin?


"Lasten nauru välkkyy auringossa
keltaisena,
vihreänä,
turkoosina, kaikenvärisenä."

- Mila Teräs ja Ilona Partanen: Aurinkolinnut

2 kommenttia:

  1. Vau, todella hieno ja värikäs kuvitus. Kyllä tuollaista kelpaa katsella :)

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!