maanantai 12. syyskuuta 2016

Vauhdikkaat ötökät

Tony Mittonin ja Guy Parker-Rees ovat tehneet Vauhdikkaat ötökät -kuvakirjan (Kustannus Mäkelä, 2016, suomeksi riimitellyt Raija Rintamäki), joka toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein mukavana peruslastenkirjana. Siis sellaisena, joka ei herätä suuria tunteita mutta antaa pienimmille hyvää mieltä ja mukavaa höpölöpötystä ja turvallista toistoa.
Näitä kirjoja luetaan meillä varmasti määrällisesti eniten.


Vauhdikkaat ötökät pistävät bailut päälle ja yksi meinaa myöhästyä joukosta. Mutta eiköhän kaikki pääse joraamaan. Henkilökohtaisesti Mittonin kuvitus ei minun päätä huimaa, eikä tarinakaan sykähdytä aikuismieltäni, mutta silti huomaan, että pienimmäiseni sydän sykähtää, kun kirja polkee rytmikkäästi ja loruillen. Vaikka saatan hehkuttaa blogissani suuren suuria kirjoja, niin lasten näkökulmasta monesti ne hieman tylsät ja pienellä sykkeellä käyvät kirjat voivat olla arjessa kaikkein mukavimpia. Kun siinä perusarjessakin on usein ihan riittävää kuormitusta, niin silloin tasaisempi ja turvallinen kirja tuo mukavaa rentoutusta päivän kiireisiin.



Lapseni nykyään hihkaisevat kuorossa heti kun huomaavat, että kirja on tehty lorumuotoon. Heistä se selvästikin on mukava juttu.

"Svengi lennokas ilmoille kajahtaa,
tanssiin ötökät villisti singahtaa."

Mitton ja Parker-Rees: Vahdikkaat ötökät

2 kommenttia:

  1. Meillä taas esikoisella on ollut menossa kausi, jolloin häns anoo plääh, ei taas runoja! Mutta nyt kyllä näissä syksyn uutuuksissa olleet runomuotoiset kirjat ovatkin sitten pudonneet yllättäen ihan hyvin. Niin se vaihtelee! Ja riippuu varmaan kirjastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runot runoina on melko vaativa alue (myös lapsille). Siksipä lorutellut sadut on loistoratkaisu :)!
      Suurkiitos kommentistasi <3!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!