torstai 11. elokuuta 2016

Olen ystäväsi aina

Syksyn kirjasato on alkanut tuottaa monipuolista antiaan varsin runsaasti heti elokuun alussa. Meillä lukupino on nyt vähintäänkin kohtalainen ja mukaan mahtuu sekä suomennettua että kotimaista tuotantoa. Ja varsin monta pitempää kirjaakin on odottelemassa. Tällä hetkellä luemme uutta Risto Räppääjää, mikä onkin hyvin mielenkiintoista, kun aloitimme Räppääjien lukemisen tuotannon alkupäästä, joka tuntui hieman vanhentuneelta... Mutta kylläpä kuvakirjoistakin löytyy varsin erilaisia, rohkeita ja tuoreita näkökulmia, joista tässä yksi.



Jessica Waltonin kirjoittama ja Dougal MaPhersonin Olen ystäväsi aina kiinnitti huomioni kauniilla kannellaan (Otava, 2016, suomennos Emma Alftan). Kirjaa lukiessani huomasin, että kirjassa olikin rohkeampi tarina kuin tiesinkään. Ja taas lasteni näkökulmasta: tarina taisi olla aika perus, lähes tylsähkö! Tarina kertoo tytön ja pojan kaverista Erkki-nallesta, joka vaipuu yhtäkkisesti alakuloiseksi. Se haluaa olla rehellinen, mutta pelkää että ystävät eivät enää pidä siitä jos se kertoo totuuden. Totuus on, että Erkki- nalle toivoisi, että hänen nimensä olisi Elli, ei Erkki.



Siinäpä tarina lyhkäisyydessään on. Ja tokihan kaverit pysyvät Ellin kavereina, sillä miksipä kaveruus olisi tuosta muuttunut. Ihmismaailmassa tuo tilanne lienee valitettavasti kompleksisempi.
Hieno, rauhallinen kirja. Kyselin lapsiltani kirjan tarinasta, ja ilmeisesti juttu ei ollut oikein saavuttanut ymmärryksen tasoa, eikä sadun avaaminenkaan aiheuttanut sen suurempaa keskustelua.


Lapset ottavat elämän niin paljon avoimemmin kuin me aikuiset.

Kirjan teemaan liittyen vinkkaan myös toisen kirjablogini puolelle Siri Kolun nuortenkirjaan Kesän jälkeen kaikki on toisin.


"'Siksikö olet ollut niin surullinen?' kysyi Tuomas.
'En minä välitä siitä oletko tyttönalle vai poikanalle! Tärkeintä on, että olet minun ystäväni.'"

- Walton, MacPherson: Olen ystäväsi aina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!