tiistai 9. elokuuta 2016

Maija Poppanen

P.L. Traversin Maija Poppanen oli kesälomani pisin kirja, klassikkojen klassikko. Muistan kun näin pienenä Maija Poppasen elokuvana ja lumoonnuin. Kevään aikana katsoin myös leffan, joka kertoi P.L. Traversista ja tuon elokuvan luomisesta.
Mietin paljon sitä, haluanko tämän kirjan alkuperäisellä kuvituksella, jollaisena se jo piipahti kirjastolainana meillä, vai tänä uutena versiona (jonka siis lopulta ostin), jossa on todella kaunis ja upeasti viimeistety Marika Maijalan kuvitus. Myös suomennos on uusittu Jaana Kapari-Jattan johdosta (WSOY, 2010).


Maija Poppanen lentää Itätuulen mukana Kirsikkakujalle, Lippaan perheen luo, ja aloittaa Anjan, Veikon ja kaksosvauvojen lastenhoitajana. Lapset huomaavat, että vaikak Maija Poppanen on varsin tiukka täti kasvattajana, hänessä on myös jotain hyvin kiehtovaa. Poppasen kanssa liikkuessa tapahtuu nimittäin monenlaista ihmeellistä: kuvat alkavat elää, eläimet puhua, vauvat kommunikoida ja mitä kaikkea. Jokainen kirjan luku on merkillinen, hieman hassunkurinen ja sangen mielikuvituksellinen pieni satu. Sadut saattaa aikuisena järjestää symbolisoivan ihmiselämää laajemminkin. Ja satujen kautta voi pohtia erilaisia maailman asioita, kuten eläinten oikeuksia ja vaikkapa niitä vauvoja, entä jos ihminen oikeasti kasvaessaan menettää kyvyn ymmärtää tuulen kieltä?



Poppanen on klassikko ja kaunis sellainen. Jostakin ihmeen syystä tunsin Poppasta lukiessani itseni aina aivan tuhottoman väsyneeksi ja silmäni lupsuivat ja meinasin nukahtaa välillä jokaisen pisteen kohdalla! Tarinan kerronnassa on jotain rahallisuutta, hiljalleen kehittyvää kummallisuutta. Myös lapseni kommentoi, että ehkä kirjassa pitäisi tapahtua jotain enemmän. Ja loppujen lopuksi, kirjassahan tapahtuu vaikka mitä höperöä mutta ehkä sen kuvailu on sangen moninaisesti ja pitkällisesti kerrottu. Tähän kirjaan haluan kuitenkin joskus palata ja olenkin varsin tyytyväinen, että ostin Poppasen (arvaa monesti sanoin umpiväsyneenä, että Pappanen, ja mikä naurunrämäkkä siitä lapsille syntyi...) omaan hyllyyni.


Olettekos te lukeneet Maija Poppasen? Entä toimiiko elokuva vielä?


"Maija Poppanen otti koristaan jotain hohtavaa ja kiinnitti sen liimaan. Kun hän siirsi kätensä pois tieltä, Anja ja Veikko näkivät, että hän liimasi piparkakkutähtiä taivaaseen. Kun tähti oli asetettu paikoilleen, se alkoi vimmatusti tuikkia ja säteillä kipinäivää kultaista valoa."

- P.L. Travers: Maija Poppanen

12 kommenttia:

  1. Mulla odottaa tämä Maijalan kuvittama laitos hyllyssä sitä, että lapset vähän kasvaisivat. Itse luin Poppaset hetki sitten taas jälleen kerran, englanniksi tosin kun mulla sellaisetkin ovat hyllyssä nuoruusvuosieni jäljiltä. Minä rakastan Maija Poppasta aivan äärettömästi! Siihen kun vielä yhdistää yhden suurimmista suosikkikuvittajistani, niin sormet oikeasti syyhyävät päästä esittelemään tämä lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englanniksi tämä voisi olla kans mukava lukea. Onhan Poppasessa jotain mielikuvituksen lentoa, jota ei löydy kaikilta.
      Ja kuvitus on tosi hyvä ja arvostettavan huolella tehty, tykkään!

      Poista
  2. Meillä on tämä sama kirja juuri työn alla! Ollaan tosin vasta päästy kolmanteen lukuun mutta alku on lupaava. Ja kuvitus todella hieno! Eikös tänään ole muuten myös Traversin syntymäpäivä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tekin "työstätte" just tätä :)!
      Ja olipa hauska sattuma! Hyvä kun huomasit! 9.8.1899 on ollut hänen syntymäpäivänsä...!

      Poista
  3. Minulla on tismalleen sama kokemus kirjan unettavasta vaikutuksesta! Vaikka tarinassa periaatteessa tapahtuu vaikka mitä kummallisuuksia, niin lukiessa tuntuu kuin tarina junnaisi paikallaan ja tempo on todella r-a-u-h-a-l-l-i-n-e-n. Meillä kirja onkin jäänyt jo kahdesti tästä syystä kesken, vaikka periaatteessa tarina on myös 6-vuotiaan mielestä kiehtova ja Maijalan kuvituksesta on lapsikin tykännyt. Ehkä nykyihmisille kirja on vaan liian… hidastempoinen? Sääli, todella. Koska itse tarina on loistava!

    Muistelen lukeneeni, ettei Travers pitänyt Disneyn versiota kirjalleen uskollisena? Jos näin, niin ei ihme että muistikuvani Maija Poppasen tarinasta on vauhdikkaampi ja värikkäämpi - elokuvaversion perusteella. Olen nähnyt tämän myös musikaalina, jossa tarina todella toimi.

    Ei sillä, kyllä me tämän vielä joku kerta luemme loppuun asti. Toimisikohan paremmin alakoululaisilla? Itse luin tämän aikoinaan koululaisena. Myös jatko-osasta muistan silloin pitäneeni.

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä on todellinen superkirja ILTAsaduksi :D!
      Ja just näin, että loistava ja jollakin tapaa nykyaikaan hyvin rauhallinen. Tähän on tultu.

      Parasta lukukohdetta veikkaisin minäkin alakoululaiset, mutta ehkä melko alkuopetusikään...? En tiedä.

      Muistan siitä leffasta vieläkin jotain musiikkipätkiä "kun katolle nouset pidä hatusta kii!". Pitääpä kyllä katsoa :)

      Ja kyllä te sen joskus selätätte.

      Poista
  4. Pikaisesti töistä (moi!): Elokuva toimii edelleen mainiosti! Meillä koko perhe pitää siitä suuresti. Ja mitä kirjaan tulee, niin on tässä huikea kuvitus ja hieno käännös. Minuakin hetkittäin unetti, kun tätä jokunen vuosi sitten luimme, mutta mainio klassikkohan tämä on.

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio klassikko, kyllä. Ja ihana, etten ollut ainoa lurppasia kirjan äärellä :D!
      Mistähän tuon leffan löytäisi... Kyllähän se pitää katsoa!

      Poista
  5. Voi tuo elokuva on ihana!

    Kaunis tuo Maijalan kuvitus, ja se tietysti mukavasti, hyvällä tavalla uudistaa tätä klassikkoa. Minullekin tuli halu omistaa tämä kirja. :) Harmi, jos tarina etenee turhan verkkaan, eikä jaksa pitää lukijaansa hereillä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uni on tärkeää joten kirja on hyvällä asialla :D. Mutta oikeasti tämä on hyvä kirja! Ja kuvitus tosi kaunis, vaikka arvostan myös alkuperäistä ja haluaisin lukea ap muodossa joskus, krooooh-pyyyyyh...

      Poista
  6. Olen itse saanut sen vanhan Maija Poppasen joskus 60-luvun lopussa ja ihastunut jo silloin! Omat lapseni saivat kuulla sen minun lukemana ja myös äänikirjana. Se kuunneltiin monta kertaa. Pisteenä iin päällä oli elokuva - aivan ihana! Mutta totta on se, että kerronta on verkkaista ja nykylapselle varmaankin vaikeaa kuultavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :)! Hauska miten jotkut tarinat pyörivät vuosikymmeniä, vaikka tyyli vähän olisi vaikeampikin aikakaudelle. Hieno asia.
      Tuo elokuva pitää nyt jostain löytää meillekin elokuvaillan leffaksi :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!