perjantai 17. kesäkuuta 2016

Roald Dahl: IKJ ja Kuka pelkää noitia

Olemme lukeneet tässä kesän alussa kaksi Roald Dahlin kirjaa, koska lapseni halusi niin, suorastaan vaati. Kuka pelkää noitia ja Iso kiltti jätti ovat ilmestyneet nyt myös uusintapainoksina Art Houselta. Kuka pelkää noitia olikin kustantajalta saatu kirja, IKJ:n taisin ostaa kirjamessuilta syksyllä.


Tänä vuonna Roald Dahlin syntymästä tulee 100 vuotta. Brittiläisen kirjalijan sukujuuret ovat Norjassa, joka näkyy monissa kirjoissakin. Kirjailija on ollut toisen maailman sodan aikana hävittäjälentäjänä. Mikä lie mitäkin, on sanomattakin selvää, että Dahlin koko maailmalla rakastetuissa kirjoissa on jotakin mikä lapsiperheisiin kolahtaa yhä uudelleen. Vaikka kuka oikeasti uskaltaisi ehdottaa, että ajattelinpa kirjoittaa lastenkirjan karseista noidista, jotka inhoaa ja tappaa pikkulapsia tai että hei, minulla on idea, kerronpa kamalista jättiläisistä, jotka syövät pikkulapsia joka yö!



Kuka pelkää noitia -kirja (Art House, 2017, suomennos Sami Parkkinen, kuvitus Quentin Blake) alkaa Dahlimaisen räväkästi, jossa ei lukijaa säästellä: 7-vuotias poika menettää kummatkin vanhempansa ja muuttaa Norjaan sikareita nautiskelevan mummonsa luokse. Alkutöikseen mummo alkaa kertoa, että maailmassamme elää muuten noitia, joita todellakin kannattaa pelätä sillä he tappavat pikkulapsia tai useimmiten muuttavat ne joksikin, vaikkapa maalauksen osaksi. Eikä mene kauankaan kun poika tapaa jo ensimmäisen noitansa, joka muuten on aina valeasussa mutta tiettyjä merkkejä on olemassa... Tarina on uskomaton! Se imaisee sisäänsä kuin pyörremyrsky ja sen haluaa ahmaista. Eikä kirjailija todellakaan päästä tarinan henkilöitä helpolla, pahaakin tapahtuu mutta neuvokkaan, rauhallisen isoäidin avulla tarinaan saadaan hyvä loppu, tai no niin hyvä kuin se nyt elämässä voi ollakaan. Minä hurahdin tähän kirjaan ihan täysillä. Olen lukenut monelta kokemuksen, että tämä kirja oli pelottava lapsena, joten herkimmille en suosittele. Minä ja koulaispoikani tykättiin tästä tosi, tosi paljon. Dahl on täynnä anarkiaa ja mustaa huumoria, tosi rohkealla tavalla ja se joko uppoaa tai sitten ei. Ilmeisesti maailman laajuisesti uppoaa aika paljonkin.


IKJ, eli Iso kiltti jätti kertoo taas pikkutytöstä Sohvista, joka sattuu vahingossa näkemään IKJ:n puhaltamassa torvellaan unia lapsille talon ikkunasta. IKJ:n on pakko kidnapata Sohvi mukaansa, sillä kukaan ei saa nähdä jättiläisiä, koska muuten ne laitettaisiin eläintarhaan töllisteltäviksi. Niinpä IKJ, tuo tosiaankin kiltti ja aivan höperösti puhuva jättiläinen, vie Sohvin jättiläisten maahan, jossa Sohvi oppii, että on olemassa yhdeksän jättiläistä, jotka elävät pieniä lapsia syömällä. Sillä vaihtoehtona olisi kamalan makuiset perskurkkanat, joiden kuvottavaa makua on mahdoton kuvata. Ja nuo raakalaiset, idiootit, ne siis napsii lapsia ympäri maapalloamme joka ilta. Ja se on lopetettava. Sohvi ja IKJ tekevät suunnitelman.



IKJ:n suomennos on Tuomas Nevanlinnan nerokas näyttö, miten käännöstyö voi olla laadukasta. On älytöntä, miten Dahl on aikoinaan keksinyt huomattavasta nimeämisen vaikeudesta kärsivän IKJ:n ja osannut kirjoittaa tämän puhetta. Moni kirjailija olisi tehnyt puhevaikeuden selväksi tietyin osin, aluksi asiaa vahventamalla, mutta Dahl jatkaa sinnikkäästi epäselvän, monimutkaisen ja kielellä ilotulittelevan IKJ:n puhetta runsaana koko yli 200 sivuisen kirjan läpi. Vasta lopuksi, kun IKJ pääsee kouluun, hänen puheensa selkeytyy. Pariksi onnettomaksi loppulauseeksi kirjan lopussa. Kirjan tarina ei ollut minulle Dahlin kirjoista vetävin, kirja keskittyi enemmän tähän kielelliseen hulluuteen, jossa todella räjäytellään lasten kielikeskuksia isolla tykillä. Varmasti suurin osa meni ainakin omilla lapsillani ohitse mutta kyllä parhaat palat tajuttiin ja perskurkkanat aiheuttivat asiaan kuuluvat huutonaurut. Ihan älytönhän tämä Dahl on ollut, oksat pois.

IKJ:sta on tulossa heinäkuussa teattereihin Senjor Spielbergon (Steven Spielberg) lastenleffa. Katsoin sen enkunkielisen trailerin ja vaikutti aika voimakkaalta kuvaukselta. Elokuvan ikäsuositus on K-7. Kirjana elämystä voi aikuisena aina säädellä aivan eri tavoin (äänenpainot, välijuttelut, yhteisihmettelyt...)  kuin valmiiksi tykitettyä, ehkä tehokeinoin vahvistettua liikkuvaa kuvaa. Trailerin perusteella en suositustenkaan mukaan veisi pieniä lapsiani tähän leffaan, se olisi äänimaailmoineen liian pelottava. Katsotaan tulevassa halutaanko katsoa se joskus sitten kotisohvalta. Sillä meidän kotisohvalla katsotaan nykyään runsaasti erilaisia lastenleffoja, mutta se olisikin sitten ihan kokonaisen toisen blogin paikka...

Ai niin, pst, myös äänikirjana IKJ on kuulemma myös to-si hyvä.


"Se ei ollut mikään pelkkä lohdutusyritys. Olin täysin rehellinen kun kerroin miltä minusta tuntui. Sinun mielestäsi on ehkä outoa etten säälinyt itseäni. Se oli outoa. En kerta kaikkiaan osaa selittää sitä.
' Tietysti minä huolehdin sinusta', isoäiti mutisi. 'Kuka tuo toinen on?'
' Se oli poika nimeltä Pauno Jenkanen', vastasin isoäidille. 'Henappasivat hänet ensin.' "

- Roald Dahl: Kuka pelkää noitia

14 kommenttia:

  1. Voi, Dahl. <3 Minä olen tutustunut Dahliin vasta nyt aikuisiällä (kai?), en ainakaan muista että minulle olisi lapsena Dahlia luettu. Kuka pelkää noitia oli kyllä oikeasti tosi jännä, seuraavana varmaankin luen IKJ:n. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma ja toimii superisti! Meillä on taas yks Dahl luvussa :D!!!

      Poista
  2. Minä olen lukenut vain pari Dahlia, mutta tänä kesänä olisi tarkoitus paikata se aukko sivistyksessä (saa nähdä, ehdinkö). Rakastan Matilda-kirjaa, joten saapi nähdä, aloitanko siitä vanhasta suosikistani, vai tuosta Kuka pelkää noitia. Suosituksesi siitä on niin hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matilda on vielä lukematta... :))! Onneksi näitä on paljon! Ja semmoisia, että kestävät todella useita lukukertoja. Noita -kirja jakaa varmasti mielipiteitä :)
      Mukavaa Dahl -matkaa!

      Poista
  3. Noidat taitavat pysyä lasten kestosuosikkeina ikuisesti. Täyttävätköhän noidat ja lapsia syövät jättiläiset jonkin samanlaisen tarpeen lasten elämässä kuin rikosromaanit murhineen aikuisten elämässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös lasten elämään kuuluu pelot ja satujen kautta näitä hyvä-paha -asetelmia on tosi hyvä käsitellä :)! Että kyllä, olen samaa mieltä, myös lapset tarvii omat jännärinsä :)

      Poista
  4. Ihanan värikäs tuo Kuka pelkää noitia -kirjan uusi kansi. Meillä on vain joku kulahtanut kirjaston poistokirja :D

    Kuka pelkää noitia oli mun lasten mielestä tosi jännä. Itse en muista sitä kouluaikoinakaan pelänneeni, ainakaan mitenkään erikoisen paljon. Tykkäsin vielä nyt aikuisenakin siitä, ettei Dahl päästä lapsiakaan liian helpolla: melkein mitä tahansa voi käydä.

    IKJ taas on sellainen kirja, etten ainakaan vielä ymmärrä, mikä siinä viehättää. Minusta se jättiläisen puhe oli tosi kankeaa ja raskasta, eikä viehättänyt yhtään :/ Mutta enköhän senkin lue vielä joskus uudestaan.

    Tälle vuodelle mulla on tavoitteena lukea noita Dahlin aikuisten kirjoja, ne kun on melkein kaikki vielä lukematta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dahlin aikuistenkirjoja!!! Sellaisiakin, huh :))!
      Minusta tuo uusi Noita -kansi oli melko kasaridiscobermudahousu, että laitoin asiaan kuuluvat jumppapöksyt taustalle :D. Pahimpia kansia on kyllä elokuvakannet, niitä en voi lainata. Kulahtaneetkin menee paremmin. Mutta nämä uudet kannet on kyllä luokseen kutsuvia iloisine väreineen, joten toivottavasti lapset ja nuoret löytää nämä nyt paremmin.
      IKJ ei minullekaan ollut missään nimessä mitenkään parasta Dahlia. Parempiakin on. Nyt aloitettiin taas yksi ja heti ensi sivulla todetaan, että äiti on kuollut. Että kyllä Dahl käsittelee näissä kirjoissa lähes uskomattoman rohkeasti alueita, jotka ovat lapsille niitä suurimpia pelkoja...

      Poista
  5. Kuka pelkää noitia on niin hyvä! Se muuten vähän pelotti lapsiani, mikä on sinänsä hauskakin juttu, koska oman lapsuuteni suurin pelko olivat noidat.

    Iso kiltti jätti on minulla lukematta, molemmat lapset ovat lukeneet sen koulussa. Dahlin kirjoista Matilda on ollut esikoiseni suursuosikki.

    Hieno kirjailija! Minä muuten olen lukenut joitakin Dahlin aikuisille kirjoittamia novelleja ja nekin ovat - tietysti - todella hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että KPN kolahti teilläkin. Se on superhyvä. IKJ löytyy muuten myös äänikirjana, kun te niitäkin luette... Ainakin lapseni on tykännyt siitä!
      Vai että aikuistennovelleja, tämä tuli minulle uutena. Jos huomenna pääsen kirjastoon niin käyn kyllä etsimässä :)! Kiitos vinkistä!

      Ja tuhat kiitosta kaikille kommentoijille! Jippii miten paljon lastenkirjatkin saa välillä kommentteja!

      Poista
  6. Niin no ei siinä anarkiassa ja mustassa huumorissa mitään vikaa olekaan. Mutta kun Dahl ei ole vain sitä.

    VastaaPoista
  7. Oi, Dahl. Poikani saa tämän Kuka pelkää noitia -kirjan huomenna syntymäpäivälahjaksi kummitädiltään. Jouduin heittämään omani pois, koska siitä puuttui yksinkertaisesti liian monta sivua. Luin sen monen monta kertaa ala-asteikäisenä. Myös Matildan luin kymmeniä kertoja. Molemmista on myös elokuvaversiot, kuten monesta Dahlin kirjoista.

    Lasten huoneissa on Dahlin kirjoista tehtyjä julisteita, niin rakas tämä kirjailija on minulle. Edelleen nyt aikuisena nämä kirjat uppoavat, mutta toki lukukokemus on eri. Toistaiseksi esikoiselle on luettu vasta Jaakko ja jättipersikka sekä Sulo ja suklaatehdas. Ehkä tartumme seuraavaksi noitiin. (Oli muuten lapsena pelottava, varsinkin se leffa!)

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on Matilda ja Sulo lukematta vielä :). Varmasti hauska lukea näitä uudestaan nyt aikuisena! Ja melko kivan kirjan saa lapsesi lahjaksikin. Minä tilasin eilen omaksi Annok Iplikin, että saadaan lukea uudestaan jo osaa :D!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!