tiistai 24. toukokuuta 2016

Onnen kuplia

Huomasin jo viime vuonna erittäin kauniin lasten lorukirjan, joka ilmestyi ruotsiksi. Maija Hurmeen kuvitus hivelee silmiäni mutta valitettavasti Hanna Lundströmin ruotsinkieliset runot olivat itselleni haasteellisia (vajaavaisen kielitaitoni vuoksi). Ilahduinkin kovasti, kun huomasin, että Tittamari Marttiselta oli tullut tästä söpöstä helmestä suomennos (S&S, 2016, ap 2015, saatu kustantajalta).


Kirja on alaotsikoitu Runoja aloittelijoille, jolla varmaankin viitataan siihen, että runot tuntuvat kuvautuvan ensimmäistä kertaa maailmaansa kaikin aistein tutustuvan taaperon näkökulmasta ja on mahdollisesti tarkoitettu ns. ensirunokirjaksi. Runojen lähteet ovat vauvaperheille tutun arkisia, kuten: sanomalehti, pölynimuri, metsä, kallio, saippuakuplat ja sauna. Runojen pituus on oikein mainio. Tämän pidempiä niiden ei tarvitse alle kouluikäiselle ollakaan, joskin vauvalle tai vuosikkaallekin nämä ovat mielestäni ymmärryksen tasolla liian haasteellisia. Mutta lapsihan nauttii ja hyötyy monimuotoisesta kielestä iässä kuin iässä. Ja samalla, toisten kohdalla monimutkaisempi kieli saattaa olla haaste vauvan ja taaperon tarkkaavuudelle.



Runot ovat mielestäni hempeitä ja söpöjä. Suomennos tuntuu mukavalta. Useissa loruissa on lopussa jotain maailmaa kuvaavaa mietettä. Runot riimittelevät. Kirjan kokonaisuutta kaunistaa minulle Maija Hurmeen suloinen kuvitus, joka lähes hihityttää joillakin osuvilla kuvillaan. Värit ovat mukavan pehmeitä. Kirjan näppituntuma ja peruspuitteet ovat täydellisiä: kannen tuntuma on ihanan karhea ja lasten runokirjaksi sivuja on maltillinen määrä ja kirja on puikulamaisuudessaan ihanan kevyt ja suloinen.


Meillä onkin ollut tässä kevään aikana runorupeama, joka lähti siitä, että löysin yhden ekstrasuperhyperklassikon kirjastosta ja sen lisäksi olemme tutustuneet kahteen kevään runokirjauutuuteen lasteni kanssa. Lundströmin ja Hurmeen kirja oli niistä toinen ja toisen esittelen pikimmiten. Superhyperistä kirjoittamiseen kerään vielä rohkeutta. Mutta ilokseni olen huomannut, että lapseni ovat jopa kyselleet nyt iltaisten lorujen perään. Ymmärtääkseni kummankin lapseni hoitopaikassa/esikoulussa luetaan aika ajoin runoja ja mielestäni se on nostanut runojen kuuntelua kotonakin (ja muokannut sitä- siitä myöhemmin) taas asteen paremmaksi. Joten muistakaa lukea runoja niin kotona kuin hoidossakin!


"Vanha sauna sihisee,
vanha kiuas kihisee
kun tulee pikku kylpijä
ja viihtyy pitkään löylyssä."

- Hanna Lundström, Maija Hurme (suom. Tittamari Marttinen): Onnen kuplia

2 kommenttia:

  1. Meillä on nyt jotenkin runojen lukeminen vähissä, kun lapset ovat niin vauhdikkaassa iässä, mutta tämä kirja luettiin meilläkin. Mä tykkäsin tästä ennen kaikkea lapsen arjen kuvauksena ja maailman ihmettelynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen juuri. Ihan söpö kirja :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!