sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Mörkövahti

Mörkövahdista oli kantautunut korviini menestystarinan kaikuja. Tuutikki Tolosen kirjoittama ja Pasi Pitkäsen kuvittama Mörkövahti -kirjan kansi on todella onnistunut ja kutsui lopulta myös minut luokseen, vaikka kirjan pituus (303 sivua) on meille iltastukirjaksi aivan liian pitkä (Tammi, 2015, kirjakauppaostos).


Kirjan tarinapohja on ihastuttava. Hilla (11 v.), Kaapo (9 v.) ja Maikki (6 v.) jäävät yksin kotiin, kun äiti saa salaperäisen voiton rentoutuslomalle. Ja isä, tuo Näkymätön ääni, on jälleen kerran työmatkalla. Tai ei yksin, sillä arvonnan järjestäjä lupaa lähettää luotettavan lapsenvahdin paikalle. Mörön. Mörkö, Grah, on iso, todellakin mörkömäinen, puhumaton ja pölyinen tapaus. Mörköön tutustumiseen lapset ja varsinkin nokkela Kaapo käyttää apunaan kirjastosta löytämäänsä Runar Kallin kirjoittamaa vanhaa tietokirjaa: Möröt. Lajipiirteet ja ominaisuudet kokemusteni valossa. Pikku hiljaa lapsille käy ilmi, että kulmakunnan muutkin lapset ovat saaneet omat mörkövahtinsa.

Tarina on, kuten huomaatte, poikkeuksellisen mielikuvituksellinen ja kiehtova! Mutta se pituus. Luimme tätä varmaan kolme-neljä viikkoa iltasaduksi, joten välillä lukeminen puudutti. Kirjan piiloagendat, kuten kirjojen lukemisen kannustus, kirjaston käyttäminen ja tiedonhankinta, olivat nerokkaita. Myös lasten ikäkuvaukset olivat osuvia ja laajensivat kuulijakunnan samaistumispintaa mukavasti. Meillä kumpikin lapsistani halusi kuunnella tätä humoristista seikkailukirjaa, vaikka olin ajatellut kirjaa lähinnä eskaria kiinnostavaksi. Kirjaa olisi kuitenkin mielestäni voinut tiivistää ja tehdä näin hieman helppolukuisemmaksi. Väillä tarina jäi hieman junnaamaan, vaikka ainesosia olisi ollut selvästikin reippaampaankin tahtiin, sillä loppu osoitti, ettei tämä todellakaan ole Mörkövahdin ainoa kirja.


Kirjan kuvitus on loistava. Kuvituksella on todella iso merkitys monelle meistä lukijoista mutta varsinkin nuoremmille. Pasi Pitkäsen möröt ovat ilmeettömyydessään hurjan hauskoja ja niin sympaattisia, etteivät möröt jännitä lähes lainkaan! Koko kuvituksen suloisuus, vauhdikkuus ja humoristisuus tekee Tolosen mielikuvituksellisesta ja hilpeästä tekstistä vieläkin loistavamman. Yhteistyö toimii ja näin sen pitää ollakin.

Valitettavasti tähänkin kirjaan oli päässyt yllättävän paljon kirjoitus-, tai sanotaanko huolimattomuusvirheitä. Olipa mielestäni kerran Kaapon nimikin jopa aivan eri. Tällainen toimittamisen lipsahtelu jätti muuten näin laadukkaassa kirjassa hieman nolon jälkimaun. Lastenkirjallisuus on tärkeässä kasvatusasemassa ja sitä työtä tulee arvostaa. Mörkövahdin käännösoikeuksia on myyty myös muualle Eurooppaan.


Hienoa, että näin hienoa ja laadukasta lastenkirjallisuutta löytyy kotimaisena. Pienellä tiivistyksellä (sinne 200 sivun puolelle) kirja napakoituisi ja yltäisi mielessäni jo aivan David Walliamsin tasolle!
Tulemme taatusti jatkamaan Mörkövahdin parissa myöhemminkin. Kirja löytyy myös äänikirjana, lasteni (ja minun) iloksi!


"Hän käveli kirja kainalossaan lastenhuoneeseen ja heittäytyi säkkituoliin. Kylpyhuoneesta kuului Maikin ääni. Siellä pikkusisko taas keskusteli kylpytakkinsa kanssa."

- Tuutikki Tolonen ja Pasi Pitkänen: Mörkövahti

11 kommenttia:

  1. Minulla on tämä kirja kirjastosta lainassa ja odotan, että saamme edellisen iltasatukirjan (Noitapeili) loppuun, jotta pääsemme aloittamaan tätä. Itsellä on jo aika isot lapset (10 v ja 12 v) ja he tykkäävät pitkistä kirjoista. Harry Pottereitakin on luettu ja niiden pisimpien kirjojen lukeminen vasta kestääkin illasta ja viikosta toiseen. Meillä on myös tykätty paljon David Williamsin kirjoista. Juuri ennen Noitapeiliä luin pojille Gangsterimummin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Nyt melkein voisin Luvata, että tämän kirjan äärellä viihdytte!!! Kirja pääsee varmasti vielä paremmin oikeuksiinsa jos sitä saa lukea joku kolme neljä kappaletta kerralla. Luin itse ääni käheänä kaksi kappaletta noin per ilta. Parashan olisi ollut saada ahmia tämä kertalukemalta :D! Mutta oikeastihan kirja yllättää vasta lopussa niin että uskonpa, että jatkikset tulee olemaan ilotulitusta- tämä on alkusoittoa <3! Poikkeuksellisen hyvä kirja, jonka moni on jo löytänyt :)!
      Lukuiloa teille!

      Poista
  2. Kiitos vinkistä, laitoin tämän tilaukseen pojan 6v-lahjaksi (kuvitetun Potterin lisäksi). On sitten koko syksy aikaa kahlata näitä läpi. :)

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, arvaapas löytyykö meilläkin se kuvitettu jo hyllystä...!!! <3

      Poista
  3. Tämä on kiinnostava, pitää tutustua. Upean rohkea kuvituskin, tuo koko aukeaman kokoinen on vaikuttava! Laadukas lastenkirjallisuus on meillä kotona ollut puheissa sattuneista syistä aika paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitus on tosi hauska! Se ei ehkä niin hyvin välittynyt näistä kuvista mutta on hyvässä tasapainossa tekstin kanssa ja jotenkin tuo mörköjen ilmeettömyys on musta älyttömän hauskaa :D.
      Mukavia lukuhetkiä ja laatukirjallisuuden etsimisiloa!

      Poista
  4. Vaikuttaa jännältä kirjalta! Tuo pituus on oikeasti sellainen asia, että nuorille lukijoille/ kuulijoille tarkoitetuissa kirjoissa sen kanssa pitää oikeasti olla tarkkana. On paljon lapsia, joita mukaansatempaava tarina kiehtoo, mutta joiden kärsivällisyys ei tahdo riittää pitkiin teksteihin. Kaikkia ei tietysti voi miellyttää, mutta kirjoittamasi perusteella tämä voisi olla sellainen "kaikkien helmi". Luin hiljattain erään uuden nuortenkirjan, (pitäisi ehtiä kirjoittaa siitä!) jossa jäi vaivaamaan juuri tuo pikkaisen liiallinen pituus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, olen tismalleen samaa mieltä. Tässä kohderyhmä on varmastikin alakouluikäiset ja uskonpa, että monelle se 200 sivua on aika maksimi (kamoon, paljon vähempikin!), että sinnikkyys kantaa. Lukuaikojen määrä jakautuu jo niin monelle kerralle, että innostus saattaa hiipua muiden menojen alle. Tämä on nykypäivää, jos ei saavuta Potteri-ilmiötä. Jos jo minulle aikuisena oli pituus koitos, voin vain kuvitella perus 2-5 -luokkalaista. Valitettavasti näin se on. Tämäkin kirja olisi melko helposti saatu tiivistettyä lyhemmäksi tai jaettua kahteen. Kuitenkin seuraava kirja on jo syksyllä tulossa ja sivumäärä on 350. Odotan innolla jatkoa ja samalla vedän kuukauden iltasadut lukkoon :D.

      Tämä on tosiaan sellainen kaikkien helmi, joka sopii tytöile ja pojille ym.

      Minäkin olen muuten sonnustautunut nyt nuortenkirjojen äärelle, mutta niistä tarinointi on minulla Kirjapolkuni -blogin puolella :) En vaan selkeästi saa niistä sellaisia kiksejä, että jaksaisin lukea paria kirjaa enempää / kausi.

      Poista
  5. Tämä oli huikea satukirja ja koukutuin. Onneksi luin tämän ensimmäisen kirjan, joten voin sitten siirtyä seuraavaan sarjan kirjaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin jo odotellut milloin postiluukku kolahtaa tämän kohdalta. Raikas kotimainen kirjasarja! :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!