torstai 21. huhtikuuta 2016

Tämä päivä, yksi elämä

Jens Andersenin Astrdi Lindgrenista kertova Tämä päivä, yksi elämä -kirja on kevään kiinnostavimpia elämänkertakirjoja (WSOY, 2015, suomennos Kari Koski, saatu kustantajalta). Luin sitä aika pitkän ajan sisällä, sillä kirjassa tosiaan riittää luettavaa. Kirjassa esitellään varsin yksityiskohtaisellakin tasolla kirjailijan elämää: esikoispojan sijaisperheessä oloa, taloudellista ahdinkoa ja pulmia aviomiehen kanssa. Samalla kirjassa kuvataan kirjailijan runsasta tuotantoa ja työtä naisena kirjojen maailmassa. Asioita, joista voi vain olla lukijana syvästi kiitollinen.


Luin kirjaa aluksi varsin suurella ruokahalulla. Varsinkin Lindgrenin lainaukset olivat mienusta kauniita ja sai minut pohtimaan lapsia ja lapsuutta- ja elämää ennen kaikkea. Lindgren on puolustanut lapsia ja kokenut heidät selvästikin hyvin ajattelevina ja itse toimivina yksilöinä. Sen myös me voimme todeta, kun luemme Lindgrenin kirjoja. Kirjojen tarinat eivät suojele lasten korvia elämän kurjuudelta, köyhyydeltä tai kuolemaltakaan. Selkään voi saada tottelemattomuudesta, kuten tuohon aikaan vielä kuvaan kuului.


Meillä kuunnellaa paljon Lindgreniä äänisatuina ja ne tuntuvatkin olevan lasten suosikkeja. Koskaan en ole joutunut selittelemään ajan kuvaa sen koommin. Ilmeisesti pääkuuntelija, esikoululainen, jo ymmärtää sen suhteellisuutta. Varsinkin Melukylän tarinoita saatan jäädä itsekin kuuntelemaan hetkeksi, sillä Lindgrenin kirjoissa on jotain niin kaunista. Astrid Lindgren onkin ollut poikkeuksellisen taitava lapsen äänen kuvaaja ja maailman hahmottaja. Voi kunpa me aikuisetkin muistaisimme iloita arjen pienistä asioista ja pysähtyä pikkuiruisten muutosten äärelle. Ei tiedä miten hyvä ryppyjenpoistaja tuo taito olisikaan.

Lindgrenin kirjaa on luettu blogeissa myös mm. näissä Kirjojen keskellä,  Luetut, lukemattomat , joista löydätte parempaa kuvausta kirjan kokonaisuudesta. Kirja tuntui minusta hieman raskaalta varsinkin loppuaan kohden. Mutta luin sen kuitenkin hyvällä mielenkiinnolla jo siitä syystä, etten ole Astrid Lindgrenista aiemmin lukenut. Välillä kirja sai minut ihan liikuttumaan ja kirjailijan herkkä ja samalla niin vahva persoona tuntui minusta hyvin koskettavalta. Ja voi voi, vielä on meillä edessä niin monta upeaa Astrid Lindgrenin kirjaa, joiden äärellä saan taatusti liikuttua ja nauraa. Oltua pieni lapsi hetken itsekin.



"Ei ole helppoa olla lapsi, ei! Se on hyvin vaikeaa, hyvin vaikeaa. Mitä se edes tarkoittaa - olla lapsi? Se tarkoittaa, että täytyy mennä sänkyyn, nousta ylös  pukautua, syödä, harjata hampaat ja niistää nenänsä silloin kun aikuisille sopii, ei silloin kun itselle sopii. (...)
Olen usein pohtinut, miten mahtaisi käydä, jos rupeaisi kohtelemaan aikuisia samalla tavoin."

- Astrid Lindgren, kirjassa Jens Andersen: Tämä päivä, yksi elämä

2 kommenttia:

  1. Kiinnostuin tästä kirjasta, kun sitä pohdittiin joskus aiemmin keväällä jossain Hesarin jutussa ja kerrottiin, miksi Lindgrenin kirjoissa on niin paljon yksinäisiä lapsia - koska kirjailija joutui jättämään oman lapsensa taakseen. Mulla tämä on kirjastossa varauksessa, ollut jo ikuisuuden, mutta yhä jonosijalla ehkä 300. Ei se mitään, olen niin väsynyt ja kiireinen, että tämä saattaa kirjoittamasi perusteella olla vähän raskastempoinen tähän kohtaan elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämän luki suurella mielenkiinnolla :) Ja nuo lapsipohdinnat olivat minulle suurin anti. Kirja taisi olla nyt kirjakaupoissakin ihan kohtuu hinnalla jos alkaa jonottelu väsyttämään :)
      Kiitos kommentistasi :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!