sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Alas Taikavirtaa

Eduard Uspenskin Alas Taikavirtaa (Otava, 2005, ap 1971, suomennos Martti Anhava, 133 s.) osui silmiini kirjastosta ja lähti lainaan heti! Olin nimittäin saanut luotettavan vinkin tästä kirjasta Luettua elämää -blogin Elinan tyttäreltä Annalta ja kirja oli ollut jo kauan etsinnässä. Ja nyt tämä odotus palkittiin!


Myös esikoiseni innostui heti, kun kerroin löytäneeni Uspenskin, jota emme vielä ole lukeneet. Alas Taikavirtaa -kirja ottaa lukijansa heti alkumetreillä matkaansa niin tiukasti, ettei siitä tee mieli tippua pois. Kirjan päähenkilönä on pieni poika nimeltään Mitja, jonka mummo on kertonut hänelle tarinoita Vasilisa Viisaasta, prinsseistä, Satakieli-ryöväristä ja Aa-aa -kissasta. Eräänä päivänä mummo lähettää Mitjan käymään Emilia-mummon luo ja lähettää samalla myös hieman eväitä vietäväksi. Lähtiessään mummo tuumaa: "Katsokin vain ettei hän olisi jo muuttunut jo noita-akaksi."


Ja kylläpä siinä niin käy, Mitja välttää suden matkallaan ja saapuu eukon, tuon noidan luo ja huomaa pian, että mökissä on taikaa. Mökki ensinnäkin omaa kananjalat ja osaa näin kävellä! Ja mökin sisällä on Omena Vadilla Vaeltava, josta voi nähdä mitä keisarikunnassa tapahtuu...


Keisarikunnassa tapahtuukin melko kauheita. Keisari haluaa lopettaa työnsä ja muuttaa maalle isoäidin luo, jossa voi onkia ja kyntää kuten kaikki muutkin ihmiset. Niinpä keisari syöstään vallasta ja tarina pääsee vauhtiinsa. Ja kaikki Mitjan mummon kertomat taruolennot heräävät henkiin. Kirja on uskomaton. Luettua elämää Anna tiivisti kirjaa hyvin, kertoessaan, että kirjassa on ikään kuin monta satua puristettuna yhteen kirjaan. Tarinassa leikitellään klassikkosaduilla ja samalla siinä on oma hieno satunsa, jonka juonessa ja henkilöhahmoissa on karismaa. Kirjaa lukiessaan saattaa vain äimistellä miten uskomattoman mahtava mielikuvitus Uspenskilla on! Hän on kyllä todella, todella upea lastenkirjailija, jolle on vaikea löytää nykyajasta vertaistaan.


Alas Taikavirtaa kaltaisten kirjojen luku asettaa kaikille muille lastenkirjoille epäreilun aseman. Hyvin nopeasti klassikoiden jälkeen moni lastenkirja tuntuu sangen haparasti kyhätyltä ja kirjoista puuttuu kaikki se syvyys ja lumoavuus mitä Uspenskin kaltainen kirjailija osaa lapselle, ja aikuiselle, tarjota. On siis sanomattakin selvää, että ihastuin tähän Viktor Tsizikovin kuvitettuun kirjaan, vaikka kuvitus oli selkeästi vanhentunut. En tiedä toisiko uusi kuvitus kirjan äärelle uusia lukijoita mutta minusta täm alkuperäinenkin on kiinnostava, eivätkä lapsenikaan sitä yllätyksekseni kaihtaneet. On äärimmäisen mukavaa tarjota lapsille erilaista kirjallisuutta ja kuvitusta, kuten tässä: venäläistä klassikkoa. Klassikot eivät kuole koskaan, se tuli taas todistettua.


"... Mutta navetan takana kuivuneen lammen rannalla istuivat prinsessa Nauruton ja hänen palvelijattarensa ja itkeä vollottivat niin kuin ennenkin.
Ja vähä vähältä veden pinta lammessa kohosi."

- Eduard Uspenski: Alas Taikavirtaa

4 kommenttia:

  1. Oi! <3 Tämän muistan omasta lapsuudestani, mutten ole aikuisena koskaan lukenut. Nyt tekisi kyllä mieli tarttua tähän uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä lukea lasten kanssa tai houkutella lapset lukemaan. Oli tosi vauhdikas kirja ja tykättiin kovasti :)!

      Poista
  2. Tämän toivoisin löytäväni minäkin.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!