torstai 3. maaliskuuta 2016

Gansterimummi

David Walliams on varmasti tämän päivän seuratuimpia lastenkirjailijoita. Me olemme lukeneet loistavan Poika ja mekko -kirjan, ja itse asiassa Herra Löyhkää olemme aloittaneet mutta se jäi vielä kesken (ja palautui jo kirjastoon). Walliamsin kirjoissa on jotain seesteisyyttä, varsinkin alussa joka tekee minulle tämän, etten ole ihan varma koukuttaako kirja minua tarpeeksi. Sama on myös tässä Gansterimummissa, joka kuitenkin kehkeytyy oikein hienoksi lastenkirjaksi.


Kasvavalle lapselle aikuiset ja isovanhemmat voivat muuttua pikkuhiljaa hyvin tylsiksi tapauksiksi. Gangsterimummissa 11-vuotias Ben huomaa, että hänen jatkuvasti vuotava (piereskelevä), kaalifani mumminsa ei olekaan pelkästään Scrabblea ihannoiva vanha rouva vaan oikeastaan huippuluokan jalokivivaras! Tämä tarina saa Benin ja mummin lähentymään toisiinsa uudestaan, aivan kuten aikoinaan, kun mummi kertoi Benille kiehtovia satuja ja tarinoita. Benin mummi on himojännärilukija, kun taas Ben ei niin kirjoista piittaa. Ben lukee mieluiten vain Putkisanomia, sillä hänestä tulee isona putkimies.

Kuvitus: Tony Ross


Benin vanhemmat ovat taas intohimoisia Tanssii tähtien lailla -shown seuraajia ja toivoisivat kaikista eniten Benistä tanssijaa. Mikä toteutuukin! Vai toteutuuko? Voiko harjoittelematta tulla tähtitanssijaksi? Kirjassa käsitellään hauskasti näitä sukupolvien välisiä "kuiluja" ja ennakkoluuloja. Jos etäännymme toisistamme, todennäköisesti me myös oletamme toisistamme vääriä asioita ja ymmärrämme toisiamme vielä enemmän väärin kuin että säilyttäisimme keskusteluyhteyden ja mielenkiinnon toisiamme kohtaan. Gansterimummissa mummi lähentää lopulta Benin perheen. Tarinaan mahtuu paljon hauskoja kohtia, toistuvuutta, pikkuisen jännäriä ja myös surua.
Kirjassa on hauskoja jippoja myös aikuislukijalle. Kirjan sivuhenkilönä on Raj, joka oli tuttu höperö kauppias kirjasta Poika ja mekko (onko myös Herra Lemussa?) ja tanssii tähtien lailla- aihepiiri lienee kirjailijalle itselle läheinen asia, koska löytynee ymmärtääkseni jonkin talenttikisan tuomaristosta itsekin. Liekkö Flavio Flavioli Walliamsin huvittelema alter ego, hehe.


Walliamsin kirja on oikein mukava kirja. Sen kieli on vaivatonta lukea. Se on hassuudessaankin jotenkin hyvin tavallinen. Olisin itse hieman tiivistänyt kirjaa mutta toisaalta tuo seesteisyys saattaa olla Walliamsin tyylistä tärkein ja korostaa sitten höperömpiä kohtia. Myös huumoria olisi puolestani voinut olla kirjassa enemmänkin mutta näinkin oli ihan jees. Tony Rossin kuvitus toimi kirjan tarinassa hyvin vahvasti ja se oli hyvä lisä kirjan kokonaisuuteen. Vietimme Gansterimummin äärellä lähes kaksi viikkoa, joten mitähän pitkää kirjaa sitä sitten seuraavaksi lukisimmekaan?

Okei, äänikirjana Walliamsin lukemana voisi toimia parhaiten :D (you tube -linkki)!

Ps. harmillisen monta kirjoitusvirhettä, vaikka itse suomennos oli loistava


"RRRRRRRRRRRIIIIIIIIIIINNNNNNNGGGGGGGGGGGG!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Benin sydän pomppasi. Ovikello se vain oli, mutta jos he laskivat herra Parkerin sisälle, tämä näkisi todisteet, joiden nojalla poliisi lähettäisi Benin ja mummin suorinta tietä vankilaan."

-David Walliams: Gansterimummi (Tammi, 2016, 271 sivua, suom. Jaana Kapari-Jatta, esittelykpl)

8 kommenttia:

  1. Juuri eilen keskustelin tästä töissä. En tietenkään työkirjana, mutta yhden lastenkirjoista paljon krittiikkejä kirjoittavan ihmisen kanssa. Pohdimme yhtä kirjan teemaa ja mietin, että miten tämä menisi omille lapsilleni. Aiemmista Walliamsin kirjoista (paitsi siitä norsusta) olemme pitäneet paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että tykkäisitte jos aiemmistakin. Toki en tiedä mikä se aihe on ja miksi se mietityttää. Mutta minusta tässä oli kaikki asiat taas korrektisti ja mukavasti käsitelty. Itseä lähinnä tökkii näissä se tempo, joka voisi olla tiiviimpikin. Pitää se Lemu kuitenkin vielä lukea, siinä myös alku tuntui niin hitaalta...
      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Tämä on yksi niitä ainoita Walliamseja, joita en ole lukenut. Pitääkin lukea!

    Herra Lemu on musta hyvä ja siinä on kiva sanomakin, kannattaa lainata uudestaan! Eniten odotan, että suosikkini Billionaire Boy suomennettaisiin oikein pian.

    Raj on seikkaillut kaikissa niissä Walliamseissa, jotka olen lukenut. Se kummallinen mutta turvallinen aikuinen, jonka puoleen lapset voivat kääntyä.

    Luin viimeksi Grandpa's Great Escapen, joka jatkaa tätä isovanhempiteemaa kivasti ja oikein rakastavasti.

    Tänä keväänä on muuten tulossa Walliamsilta myös pienemmille suunnattu kuvakirja virtahevosta kuussa, nyt en muista sen nimeä. Luin sen viime vuonna englanniksi ja se oli minusta ainoastaan rasittava ja sekava. Lapset eivät halunneet kuunnella sitä läpi edes ensimmäisellä kerralla, vaan hakivat muita kirjoja selattavaksi samalla. No ehkä simultaanitulkkauksenikin oli huono. Mutta oli pettymys, varsinkin näin fanin näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi jos toinenkin kuvakirja on yhtä ärsyttävä kuin ensimmäinen :D. Mutta tällä kertaa aion lukea sen hieman erilailla, ottaen oppia itse kirjailijasta!
      Billionaire boy kuulostaa jo otsikoltaan loistavalta. Ja ukki-kirja myös :). Mukavahan näitä kirjoja on seurailla :). Kiitos kommentistasi!

      Poista
  3. Oho, multa jäi kirjoitusvirheet tyystin huomaamatta!
    On totta, ettei näissä kirjoissa mitenkään isolla vaihteella lähdetä liikkeelle, mutta minua tai meidän lapsia se ei ole häirinnyt. Tykkään siitä, että lähtötilanne ehtii tulla tutuksi, ennen kuin sekoitetaan pakkaa. Raj on mainio hahmo! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä luin niin hitaasti että huomasin jopa kirjoitusvirheet :D (en ehkä ole se huomaavin näissä asioissa).
      Mekin tykättiin muttei ehkä ihan hullaannuttu kuten joskus, melko harvoin, käy. Tai että pitäis lukea äkkiä uudestaan, kuten Puluboiden kanssa aina käy.
      Kiitos :)!

      Poista
  4. Tämä on jo tovin odottanut, että ehdin kunnolla lukea tämän. Jännä nähdä, onnistuuko tämä miellyttämään yhtä paljon kuin "Poika ja mekko". Odotukset ovat ainakin korkealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, ehkä näin vähän kirjaan välimatkaa jo ottaneena voisin sanoa, että minulle Poika ja mekko taisi olla parempi kirja näistä. Mutta kyllä tämäkin kannattaa suhnuineen lukea!
      Kiitos :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!