tiistai 16. helmikuuta 2016

Mestaritontun seikkailut

Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut on kotimainen klassikko, jota minä en ollut aiemmin lukenut Sen kansi on vähän jännittävän näköinen kaikessa mustuudessaan, myrkynvärisen noitansa kanssa mutta rohkeninpa sen ottamaan lähinnä Kirjanaisen kirjoituksen vuoksi.


Vautsi vau, tiesin heti ensi lukujen jälkeen, että nyt kuulkaas pääsi tämä perhe aivan uuden kirjallisuuden sivuille! Sillä meidän perheessä uskalletaan jo lukea vähän jännittävä juttuja, ja jopa sitä jännää janoten! Jihuu! Mestaritonttu lähtee Satumaasta lipettiin, kun pahastuttaa mielensä työnantajan sanoista. Vaikka Mestaritonttu on palvellut Satumaassa pitkään, suivaantuu hän siinä määrin, että lähtee pois. Pitkäpartainen tonttu tapaakin hyvin nopeasti metsässä noidan nimeltä Sammaleinen ja lähtee hänen mukanaan Kyöpelin lähetttyville Sammaleisen omaan saareen. Saaressa paljastuu kamalia asioita, joita Mestaritonttu alkaa ratkomaan ja saa myös apua prinssi Yönsilmältä.


Somersalon tarina sijoittuu sellaiseen maailmaan, joka avaa sadun ulottuvuudet joka suuntaan. Mestaritonttu todellakin seikkailee kirjassa ja kokee aina klassisen oloisia vastoinkäymisiä ja ratkaisuita. Kirja etenee hyvään tahtiin. Tarina eteneekin välillä naivistisen "sopivasti", eli kirjassa ei paljon odotella tai tuumailla turhia, vaan "kun sattuman kaupalla" tilanteet sattuvat aina juuri niin, että tarina voi jatkua eteenpäin.


Ja onhan tällainen pitkä satu kiehtova, varsinkin kiellellisen ilotulittelun avustamana. On toki, esikoiseni tykkäsi siitä kovasti. Kuopukseni kommentoi, että kuvat eivät olleet hänen makuunsa mutta tarina oli. Se tarkoitti sitä, että tarina on oikeastaan niin kaunista kaunokirjallisuutta, että tainnutti lapseni jo ensi sivuilla prinsessamaiseen uneen... Sillä aikaa minä ja esikoiseni paahdettiin jännittävää tarinaa eteenpäin. Kappaleet olivat välillä niin pitkiä, että kurkkua kuivasi!


Kirja on selvästi klassikkomaineensa veroinen. Se ei kuitenkaan kolahtanut minuun ihan täysillä, koska tarinan pohja oli kuitenkin jotenkin hyvin perinteinen ja naiivi. Mutta se todellakin avasi meille uusia uria lukuareenalle. Ja josko jo kohta se Potter. Jokojokojoko???


"Mestaritonttu nousi, meni kuusen viereen ja taputti sitä. "Vanha kuusi", sanoi hän, "tänä iltana sinä osoittauduit ystäväkseni, varmaankin tahdoit kiittää minua siitä, että koetan pelastaa ihanan Saraste-immen. Mutta katsopa, ystäväni, vanhojen Mestaritonttujen partoja eivät Sammaleisten sakset taita, siihen ne ovat liian tylsiä."
Näin sanoen kiipesi Mastaritonttu nauraa kihertäen kivelleen, meni majaansa ja laskeutui levolle."

- Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

6 kommenttia:

  1. Minäkin luin tämän klassikon vasta omille lapsilleni blogiaikana, eli kolme vuotta sitten. Hyvin viihdyttiin tarinan parissa, lapset jopa paremmin kuin minä. Juoni oli lopulta aika monimutkainen ja juuri, kun luuli, että tässä se tarinan huippukohta oli, niin eipäs ollutkaan, vaan uutta juonenkäännettä tuli eteen. Mainio satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsenikin totesi, että miten se vielä jatkuu vaikka ne jo... Se oli varmaan myös uutta meille että tarina voi olla monitahoisempi!
      Hieno kirja :)! Tämän voisi lainata lapsille äänikirjanakin, ihan kuin oisin joskus nähnyt...

      Poista
  2. Mestaritontun seikkailut on niin hyvä! Minä löysin kirjan esikoiseni eskarivuonna ja tarina vei kyllä mukanaan. Kävimme sitten katsomassa Mestaritontun Keravan kesäteatterissa mainion Vekarateatterin esittämänä, mutta Finnhitseiksi vedetty esitys oli aika - hmm - omanlaisensa.

    En tiedä, minkä ikäisiä teillä on, mutta Potteria en alle kouluikäisille vielä lukisi. Sen verran hurjia ja synkkiä juttuja tapahtuu, samoin myöhemmissä osissa taikaministeriön politiikkaa, että täällä nelosluokkalainenkin on ihmeissään, vaikka Potter-faniksi ilmoittautuu.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finnhits :D!!
      Olemme lukeneet Mestaritonttua siis samaan kokemusikään :). Meillä kävi ihan juuri täällä niin, että lapseni itse halusi jo katsella Pottereitani (huom. omistus), koska jotkut eskoista olivat sitä jo lukeneet ja siitä puhuneet. Voldemort oli jo tuttu sana. Muistelen itse että sarja meni jännemmäksi Harryn kasvettua, joten ajattelin että ekaa kirjaa voisi hyvinkin jo ekaluokalla aloitella. Minua vähän kiinnostaisi kokeilla sitä kuvitettua versiota! No katsellaan milloin kiinnostus lapsella lähtee kunnolla, ja meillä kyllä lapset sanoo heti jos ei halua kuunnella tai on liian pelottava, nyt kyllä jo totesi että tilaappa se kuvitettu :D.
      Sittemmin tahti kirja/vuosi vois olla jees, pait-si jos lapsi itse alkaa lukea kirjaa itsenäisesti (tai äiti innostuu, köh). Katsotaan... Nyt luetaan vaan ryöstelevistä mummoista ;).

      Poista
  3. Tämä(kin) löytyy meidän hyllystämme. Muistelisin etten erityisemmin pitänyt tästä lapsena, joten tulee olemaan mielenkiintoista lukea tämä uusin silmin. Varsinkin tämän postauksen jälkeen. :)

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en täysin lumoutunut mutta hyvähän tämä oli. Äänikirjankin voisi tosiaan hankkia :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!