lauantai 20. helmikuuta 2016

Herra Karhun eläinparaati

Keiko Kaichi lumosi minut viime vuonna vanhan klassikon upealla kuvituksella ja hauskalla, rohkealla versiolla! Eipä siis ollut ihme, että halusi ehdottomasti taata tämän uuden, kauniskantisen Keiko Kaichin suomennoksen: Herra Karhun eläinparaati (Lasten Keskus, 2016, suomennos Kalle Nuuttila, saatu kustantajalta). Mutta miten käy, kun kirja onkin taiteilijan omaa kynänjälkeä tekstiän tarinaa myöten?


Harmillista kyllä, teksti ei yllä läheskään kuvituksen tasolle. Herra Karhu on posteljooni-isä ja eräänä aamuna isä lähtee töihin ja kaipaileva pikkukarhu jää odottelemaan isää. Matkalla Herra Karhu näkee vanhat junavaunut ja ottaa ne mukaansa lapselleen yllätykseksi. Matkan varrella junankyytiin haluaa yksi jos toinenkin eläin, myös kolme porsasta ja susi, ja lopulta eläinseurue saapuu pikkukarhun luo.



Tarina on todella simppeli ja jopa hieman tylsä. Lähes ilmeetön Herra Karhu korostaa kirjan totisuutta. Kukaan meistä ei oikein innostunut siitä, vaikka kuvituksen hempeys ja söpöys luulisi olevan varsinkin pienimmäiseni mieleen. Hän kyllä katseli kuvia mutta koska tarina ei ottanut tuulta alleen, jäi lukukokemus aika häilyväksi. Voi harmin paikka!! Nyt myönnän toiveiden olleen hyvin korkealla, joka sekin saattoi vaikuttaa lukukokemukseeni.



Oletteko te lukeneet Keiko Kaichin kauniita kuvakirjoja? Kummasta piditte enemmän? Onko kenellekään muulle posteljoonina toimiva karhu jotenkin tuttu lastenkirjoista?


"Koska kukaan ei halunnut jäädä hauskanpidosta paitsi, liittyivät kaikki osaksi riemukasta kulkuetta."

- Keiko Kaichi: Herra Karhun eläinparaati

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!