sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Roald Dahl: Taikasormi

Taas minä vaan kirjoittelen Roald Dahlin tuotannosta, kun se vaan on niin loistava. Taikasormi (Art house, ap 1966, 1998, kirjastolaina, suom. Päivi Heininen) kertoo pienestä tytöstä, jolla on taikasormi!


Kahdeksanvuotiaan tytön kodin viereisellä maatilalla asustavat Herra ja Rouva Kesälä ja kaksi poikaa. Herra Kesälä ja pojat pitävät metsästämisestä. Ja tyttö taas ei voi sietää metsästystä. Siispä kerran, kun Kesälät kantavat kotiin saalistaan, pientä kaurista, tyttö menettää malttinsa ja alkaa huutaa heille. Mutta Kesälät vain ilkeilevät takaisin. Silloin tyttö osoittaa heitä kaikkia taikasormellaan! "Voi hyppyset! Voi hyvät hyppyset! Osoitin jopa Rouva Kesälää vaikkei hän edes ollut siellä. (...) Olin jo kuukausia vannottanut itseäni etten enää koskaan tekisi sitä - (...)."


Niinpä perhe Kesälästä tuleekin lintuperhe ja sorsaperhe muuttaa Kesälän asuntooon ja osat vaihtuvat... Miltä se sitten tuntuu? Dahl esittää loistavasti reippaan ja rohkean sadun myötä eri näkökulmiin asettautumista. Satu tietenkin koskettaa sodan ja rauhan kysymyksiä ja voidaan lukea eläinten oikeuksien puolesta puhumisena, tai ainakin asioiden tarkastelemisena. Dahlin kirjoja voisi analysoida ja makustella vaikka mistä suunnasta- ja ne kestäisivät sen. Mutta mielestäni parhaimpia asioita näissä Dahlin kirjoissa on nerokas hyvyyden ja pahuuden käsittely, kuten vasta esittelemässäni Kettu -kirjassa.


Sillä tätäkin kirjaa lukiessani mietin, että hyvät hyppyset tosiaan, ei kai tämä perhe ole kohta itse aseen tähtäimessä, kuten sitten olikin, niin lapseni vain kiinnostuivat lisää ja janosivat tarinan loppuun saakka. Lapset ottavat sadun omalla kehityksellään mutta minusta tuntuu, että varsinkin eskarilaiseni on nyt sellainen kehitysvaiheessa, että nämä reippaat sadut osuvat ja uppoavat. Kun kuuntelen eskarilaisten leikkejä, kuulen jatkuvaa kisailua kuka on hyvis ja kuka on pahis ja kuka voittaa. Mitä ilmeisemmin tuon kaksijaottelun aika on hyvin in. Sitä ollaan moraaliopin kehityskaarella (eikä muuten ollenkaan enää ihan alkuopeissa), joka toivottavasti jatkuu ja kehittyy  mustavalkoisuudestaan vielä iän myötä jalostuneemmaksi.


Oletteko te lukeneet Taikasormea? Luetaanko teillä vanhoja tai uusia satuja? Mikä on teidän lempisatunne juuri nyt?
Dahlista joulun aikaan TAAS innostuneena lainasin parikin satukirjaa vuoden ensimmäisellä kirjastoretkellämme. Toivottavasti löydämme taas lisää helmiä teillekin jaettavaksi. Luultavasti tänä vuonna pääsemme ainakin klassikkosadun, eli A.A. Milnen Nalle Puhin äärelle, koska Nalle Puh kuvakirjat ja elokuvat ovat meillä jo runsaassa käytössä.


"' Älkäähän murehtiko, kultaseni. Minä pureskelen madot oikein pieniksi suussani. Ette edes huomaa eroa. Herkullisia matopurilaisia ja toukkapiiraita.'
'Voi ei!'karjaisi Lassi.
'Ei ikinä! huusi Joonas."

- Roald Dahl: Taikasormi

14 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä, otammekin tämän seuraavaksi iltalukuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidätte :)! Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Juuri ostin Jaakko ja jättipersikka -kirjan kirja-alesta. Jali ja suklaatehdas on luettu ääneen ja elokuvakin on katsottu, IKJ:n olen lukenut siskon lapsille ja nyt tyttäret ovat lukeneet sen ja Matildan. Tästä Taikasormesta en ollut kuullutkaan... Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin löysin persikan kirpparilta ja luimme sen jo. Suklaatehdasta en muuten ole vielä löytänyt kirjastosta(kaan). Kiva että näitä riittää <3! Loistavia!

      Poista
  3. Ostin tämän syksyllä kirpparilta. Aikuisen oli aika helppo tosiaan arvata, että alkuasetelmasta seuraa kostofantasia... Meillä tämä saa odotella hyllyssä vielä hetken, ennen kuin viitsin avata tätä lasten kanssa, sen verran hurakka toi tarina oli. Mutta tosi hyvä varmasti pikkuisen isommille lapsille oikean ja väärän miettimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen taas yllättynyt sadun voimasta, miten lapsi osaakin ottaa ne niin kuin. Mietin myös että luettaessa se satu on vielä taas aatetta eri kuin esim leffassa missä se mielikuva lyödään ilman että saa itse mielikuvallaan sitä muokata. Katottiin vasta esim Urhea, jossa mietin jotain kohtausta, et itseäkin pelotti mutta varmaan luettuna se olisi ollut ihan eri fiilis. Ollaankin jonkun verran luettu jotain leffoja kirjana, se tuntuu helpottavan liikaa jännitystä.

      Poista
  4. Meidän lapset on vielä liian nuoria tälle (3-v ja 1-v), mutta täytyy muistaa isompana! Mutta samaa ajattelen elokuvista ja kirjoista, kuunnellessa sitä kuitenkin ehtii luoda omat mielikuvat ja käsitellä asiat eri tavalla. En millään uskaltaisi antaa kohta kolme vuotiaan esikoisen katsoa esimerkiksi Liisa ihmemaassa, vaikka olisikin ikärajoituksen mukaan salittu.

    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikärajat on välillä minusta vähän tuulesta temmattuja noissa ja samalla lapset on erilaisia katsojia. Disney leffoissa on tosi jänniä juttuja. Ollaan nyt saikulla katsottu montakin. Kummallista että joku Lumikki ja Tuhkimo on lapseni lemppareita nyt vaikka niissä on tosi jänniä kohtauksia ja se kuva on niin vanha! Mutta sitä on kyllä tosi vaikea toisen näkökulmasta mitään nähdä, kun kukin on yksilönsä :).

      Poista
  5. Suosittelen sitä 90-luvun sinikantista painosta, SULO ja suklaatehdas. Siinä on paljon värikkäitä kuvia, pienemmät saavat tarinasta enemmän irti.

    Me olemme toistaiseksi lukeneet Dahlista edellä mainitun ja Jaakko ja jättipersikan. Mainioita. Matilda ja Kuka pelkää noitia odottavat kaapissa sitä iloista päivää, kun lapset ovat oikeassa iässä.

    Saduista puheen ollen, meillä on nyt Kasper, Jesper ja Joonatan kesken 5,5-vuotiaan kanssa.

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis lienee aiempi suomennos (vai kuinka monta versiota lie tehty?), mielenkiintoista, pistetäänpä muistiin. Meillä on hyllyssä Iso pikku jätti odottamassa. Tosin kirjastostakin löydettiin mielenkiintoisia satuja, joista yhdestä pitäisikin kirjoitella juttu. Kasper, Jesper ja Joonatan on meillekin tuttu. Ollaan kuunneltu useasti äänikirjana. Meillä on se myös kirjana ja viittä vaille luettuna ollut jo varmaan vuoden päivät!

      Poista
  6. Olenkin kuullut paljon hyvää ko. äänisadusta (Kasper, Jesper ja Joonatan). Pitää muistaa lainata joku kerta.

    Ai teilläkin jää pitempiä kirjoja kesken? En ole vielä sinut tämän ilmiön kanssa, haluaisin lukea aina yhden kirjan kerrallaan, mutta lapset eivät yleensä näe asiaa niin. Tämän takia kuvakirjat kattavat vielä toistaiseksi pääasiallisesti meidän lukemiset. :)

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se jäi kesken varmaan siksi niin helposti, kun tarina oli jo meille niin tuttu. Pitänee lopetella vielä joskus, kun inspis iskee. Meillä on iltasaduissa nykyään kaksi kuvakirjaa ja sitten pidempi satu. Yleensä ei aloiteta pidempiä montaa yhtä aikaa, kun sitten unohtuu, mutta keskenkin jätetään jos kirja ei oikein nappaa ketään!

      Poista
    2. Kiva kuulla teidän iltasaturutiineista. Kolmella iloisella rosvolla on nyt kova ote 5-vuotiaaseen, hän ei huoli mitään muuta kirjaa kun tämä on kesken. Oho!

      J.

      Poista
    3. Ooh! Hyvän kirjan merkki! Ehdottomasti!!!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!