sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Nalle Puh

Nalle on Puh, nalle on Puh... Kuten jo aiemminkin mainitsin lapsemme ovat tykästyneet nyt Nalle Puhiin. Olemme katsoneet elokuvia, lukeneet kuvakirjoja ja nyt viimeinkin kaivoin kirjahyllyjeni saloista itse A.A. Milnen Nalle Puh -kirjan (WSOY, 1985, ap 1971, suom. Kersti Juva). Ja onneksi otin, sillä olen saanut nauttia tämän viikon tästä ihanasta, upeasta klassikosta, joka on säilyttänyt otteensa vuosikymmenet!


Mutta on todettava, että aluksi Nalle Puh lähti hieman rauhallisemmin kuin muistelinkaan. Olin lukenut sen ehkä kymmenisen vuotta sitten viimeksi, ja muistan nauttineeni siitä hyvin paljon jo tuolloin mutta nyt kun aloitin kirjaa olin vähän, että häh, eikös tämä ollutkaan tämän hassumpi. Onneksi lukukokemukseni muuttui pian ja tarina alkoi hulluttelemaan ja nämä kaikille tutut hahmot alkoivat vetämään imuunsa niin kovasti, että minun oli useasti vaikea lukea, koska nauroin niin paljon ääneen!


No mitä siinä klassikossa sitten tapahtuu? Nalle Puh, kuten muut tutut eläimet ovat Risto Reippaan pehmoleluja, joista tarinan kertojaääni Ristolle kertoo. Tarinassa puhutaan siis monen suulla, välillä kaikkien hahmojen ja taas sitten kirjassa sinutellaan ja muistutellaan, että tässä ollaan tarinahetken äärellä. Minä rakastan tätä tällaista sulavasti pomppivaa kerronnallista tapaa. Se saa minut eläytymään lukemiseen aivan eri tasolla. Mistä johtuikin tietyt repeämiset. Sillä kuten tiedätte, kullakin hahmolla on aivan omanlainen tyylinsä olla ja jutella ja Ihaa on minulle varsinkin yksi mielenkiintoisemmista. Sillä hän on pes-si-mis-ti ja hiu-kan ma-sen-tu-nut. Ja hänen puheensa minä luin hi-das-te-tus-ti: "No - eipähän satanut" .



Nalle Puh, Nasu, Ruu, Pöllö ja kaikki kaverit ovat varmaankin siksi lapsista hyviä tyyppejä, koska ne kaikki ovat aika lailla Pieni Älyisiä. Joskin moni niistä luulee olevansa Suuri Älyinen mutta... Näin tarinoista tulee hassuja. Kirjassa leikitellään myös paljon sanoilla, kuten Pohjoisvavan etsimisessä. Tämä vaatii jo kuulijaltaankin taitoa leikitellä sanoilla, jonka vuoksi juuri eskarini tykkäsi tästä niin paljon. Kirja tuottaa paljon hoksaamisen iloa. Saa kerrankin olla se Suuri Älyisempi.



Tokihan Nalle Puhin tarinat ovat kovinkin suuri älyisiä ja niistä olisi löydettävissä jos jonkinlaista kuvausta ja metaforaa. Mutta näin iltasatukirjana, kirja oli ehkä viime aikaisista luvuistamme kaikkein täydellisin. En olisi malttanut lopettaa lukemista, joskin luvut olivat sen verran pitkiä, ettei niitä kyllä monta illassaan lukenut. Paitsi torstaina oli pakko lukea kaksi viimeistä lukua putkeen! Aivan ihastuttava kirja, jonka huumori kolahtaa minuun kympillä!


"Ja pienin ja viimeinen omainen ja ystävä hermostui niin siitä, että koko Vaparetki sanoi hänelle "Hys!" että hän kaivautui pää edellä maanrakoon ja pysytteli siellä kaksi päivää kunnes vaara oli ohi ja meni sitten kiireesti kotiin ja eli hiljaiseloa Tätinsä kanssa päiviensä päähän. Hänen nimensä oli Aleksanteri Sarvijaakko."

- A.A. Milne: Nalle Puh

13 kommenttia:

  1. Kuopus sai ristiäislahjaksi Nalle Puhin kootut kertomukset ja runot kirjapaketin ja se vielä odottelee hyllyssä lukemista. Ehkä muutaman vuoden päästä pääsemme sen kimppuun, en ole itsekään tainnut niitä lukea aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on toinen kirja jossa on myös Nalle Puhin talo, ostin tämän ihanan version kirpparilta parilla eurolla ja sen vaan piti tulla meille, vaikka kokoelmakin oli. Se kokoelma on vaan niin painava, että tykkäsin tästä kevyemmästä nyt. Se talo pitää sit lukea uudemmasta painoksesta! Vai runoja! Niitäpä en ole nähnytkään, koonteja näistä saduista vai? Kiitos kommentista, A.A.Milne ansaitsi sen :)!

      Poista
    2. Näköjään sen nimiset runokokoelmat kuin Kun oltiin oikein nuoria ja Nyt ollaan kuusivuotiaita, en tiedä onko noista kirjoista vai kenties jotain muita Milnen teoksia.

      Poista
    3. Näköjään sen nimiset runokokoelmat kuin Kun oltiin oikein nuoria ja Nyt ollaan kuusivuotiaita, en tiedä onko noista kirjoista vai kenties jotain muita Milnen teoksia.

      Poista
    4. Ahaa... Eiköhän lie ihan hyviä :)!

      Poista
  2. Meillä on tämä kirja kirjahyllyssä odottamassa, on minun lapsuuden kirjoja. Minun on tarkoitus kahlata lastenkirjallisuuden klassikot lasteni kanssa, tämäkin. Jaksoiko 3-vuotias jo kuunnella?

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikkojen kahlaus <3! Eskari jaksoi kuunnella, tässä on sen verran kikkailua, ettei kolmivuotiaan älli varmaan riittänyt oikein, joten kuunteli sieltä täältä ja nukahti :D. Mutta on tämä kyllä hyvä kirja :)!

      Poista
    2. Siinähän sinulle oiva postausaihe, lastenkirjallisuuden klassikot noin eskari-ikäisille!

      J.

      Poista
    3. Itse asiassa tämä kirja kyllä oli hyvä aloitus siihen "sarjaan" mitä todennäköisesti tänä vuonna on luvassa :)! Nyt on toinen klassikko, omasta mielestäni ainakin klassikkokirjailija, luettu ja odottaa sitä, että ehdin koneen ääreen. Toista, _kotimaista_ klassikkoa luemme juuri ja senKIN kirjottamista odotan jo kieli pitkällä. Eikä siinä kaikki, ainakin kaksi on jo lukujonossa. Dahlin klassikot käy minusta kaikki tähän, samoin Karoliinat... Mukava kirjoitella itselle ajankohtaisista kirjoista ja toivottavasti pikku hiljaa laajeneva lukemisto miellyttää myös blogin lukijoita! Here we come Harry Potter, no ehkä vuoden päästä...!

      Poista
  3. Odotan innolla! Lapsillani on molemmilla yhdet mahtavat (lastenkin) kirjoihin hurahtaneet kummitädit, joiden kanssa on jo kirjoiteltu must read -klassikkolistaa. :) Dahlit ja Astrid Lindgrenit nyt aivan ehdottomasti. Kaislikossa suhisee, Onneli ja Anneli, Heinähatut ja vilttitossut, Maija Poppanen, Kolme iloista rosvoa, Peter Pan yms. yms. Kyllä tässä tekemistä riittää.

    HP odottaa myös hyllyssä, ehkä ekalla luokalla jo?

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija Poppanen kävi jo lainassa, muttei ehditty lukea! Eilen katselin sitä Marika Maijalan kuvituksella mutta haluan sen ehkä omaksi vanhalla kuvituksella, ehkä. Kaislikossa suhisee ja Lindgrenejä on hyllyssä, Kolme iloista rosvoa on kuunneltu useasti ja luettuna hieman kesken. Ja nyt luen Astrid Lindgrenin elämänkertaa... :)! Ihanaa, että lukemista riittää!

      HP todellakin odottaa jo hyllyssä, eiköhän se korkata ekalla, kun äiti ei enää malta :D!

      Poista
  4. Minun lapseni taitavat molemmat olla noin puoli vuotta sinun lapsiasi nuorempia, joten tunnumme tulevan myös sen saman puoli vuotta teidän lukemisia jäljessä. Onkin hyödyllistä nähdä, että missä vaiheessa korkkaatte minkäkin klassikon. Itse olen aikoinaan saanut 6-vuotislahjaksi Ronja Ryövärintyttären, mutta ihan vielä en sitä lukisi kesällä 6 vuotta täyttävälle esikoiselle. Sitä ei aina oikein osaa itse ihan lukea, että koska aika on kypsä millekin kirjalle.

    Itse ajattelin lukea sen Maijalan kuvituksella, mutta Maija Poppanen palaa takaisin löytyy hyllystä vanhana painoksena. (Kiitollisena omalle isälleni, joka säästi kaikki kirjamme läpi lukuisten muuttojen ja erojenkin.)

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai meillä on näin samanikäisiä lapsia, hauska kuulla :)! Seuraava kotimainen klassikko, jota luemme nyt, on kyllä itseltäni aikamoinen kokeilu mutta nyt näyttää siltä, että olemme valmiit yllättävillekin, jopa jännille kirjoille tänä vuonna :)!

      Toi Huli Hunskeli on loistava, sitä voitte varmasti kokeilla jo nyt, eikä puolen vuoden päästä :)))!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!