sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Hulivili Hunskeli hippeli huppeli!

Taitelijanimellä kulkeva Janosch on minulle yksi tärkeimpiä lastenkirjailijaklassikoita. Olen aiemminkin sanonut, että minulle Janoschin kuvitukset ja hieman melankolissävyiset, jokseenkin rauhalliset, nonsensemäiset ja siten erinomaisella huumorilla sävytetyt teokset ovat kolahtaneet jo varsin pienenä. Ja onnekseni myös lapseni tykkäävät näistä, joten Huli Hunskeli lähti kirjaston satuosastolta hypellen mukaamme.


Ja voi miten hyvä tämä on! Huli Hunskeli (WSOY, 1988, suomentanut Riitta Mäyrälä) on kirjoitettu ja 1980 ja tiedättekö tämä menisi tyylisuunnaltaan aivan tämän hetken hittikirjallisuudesta. Sillä tarina on rakennettu todella lasta koukuttaen ja mielenkiinnon säilyttäen. Se kutsuu mukaan seikkailuun, se käyttää kuvia osana tarinaa, se laittaa lukijansa aivojumppaan ja vuorovaikutukseen. Siellä on listoja, lapsen pitää täydentää lausetta, se kysyy mitähän seuraavaksi tapahtuu- arvaapa arvaa! Eli täysin kuten nykyaikana lastenkirjoissa tuntuu olevan osittainen trendi, jossa teksti ei ole enää pelkkää tasaista tekstiä, vaan enemmän interaktiivisuutta jäljittelevää, joka kutsuu lukijaa tutkimaan, kiinnostumaan, käyttämään hoksottimiaan.



Huli Hunskeli on joku eläin, mikä lie, keksitkös itse? Kirjassa kuitenkin Huli Hunskeli ja hänen kaverinsa Hepo Hunskeli seikkailevat pienissä eläimellisissä tarinoissa. Ne ovat melko nonsensemäisiä, siis tosi höperöitä ja lähestulkoon kummallisia- ja siksi niin ihastuttavia! Ensiksikin kerrotaan Huli Hunskelin hatusta, kuinka kätevä se on. Hattu kun estää putoavan omenan satuttamasta päätä, antaa suojan vaaralliselta kotkalta, toimii peittona ja aika ajoin myös kätevänä veneenä!



Huli Hunskeli saa myös tärkeää pullopostia. Sellaista mitä jokainen lapsi tasaisin väliajoin tarvitsisi, sillä siinä lukee: "Joka tämän lukee, hänen ei enää ikinä tarvitse pelätä mitään.". Entä kun Huli Hunskeli ja Hepo Hunskeli päättävät rakentaa talon, tallin ja yhden konserttitalon? No, eihän se riitä alkuunkaan, sillä pitää saada vielä 1 kylpyhuonetalo, 1 verstas, 1 hunajasankkoaitta, 1 parveketalo... ja kanarialinnunlaulumaja ja helikopteritalli!


Ja mikä ehkä kirsikkana Huli Hunskelin nenällä? Kirjassa toistuu yksi simppeli ja niin nerokkaan tarttuva loru, joka pakottaa kaikki kuulijansa loruttelemaan sen yhteen ääneen!
Siis aivan rakastettavan ihana lastenkirja! Mistä ihmeestä minä saan tämän omaksi? Hymyilimme lasteni kanssa koko 169 sivua alusta loppuun saakka!

Aurinkoisia talviulkoilupäiviä kaikille! Ja muistakaa lastenkirjablogistin lääkemääräys, että kaikenlaiset flunssat lähtevät parhaiten luottokirjoilla sohvalla köllien!


"Hulivili Hunskeli
hippeli huppeli,
muutu sinä minuksi
ja minä muutun sinuksi."

- Janosch: Huli Hunskeli

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaa hauskalta! Joko kolme vuotias jaksoi kuunnella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksoi ja loruttekin mukana! Ihana kirja <3! Kiitos kommentistasi :)!

      Poista
    2. Pitääpä siis laittaa kirjalistalle :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!