sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Puuseppä

Puiden tarinoita (Books North) on loistava kotimainen osoitus siitä, että satu elää tässäkin päivässä, jossa lastenkirjat tuntuvat pitkälti opettavaisilta. Ja samalla, kyllähän ne perinteisetkin sadutkin opettavat, joskin tehden sen paljon symbolisemmalla tavalla. Satujen suoruus, jopa raakuus, jännittävät joitakin aikuisia niihin tarttumiseen. Saduissa kuollaan, tapellaan, ollaan ilkeitä ja kostetaan. Onko se nyt tämän päivän mukaista opetusta? Ja samaan aikaan prinsessasadut ovat jatkuva hittituote vuosikymmenistä toiseen.


Voisikohan satuja ajatella niin, että ne opastavat ja helpottavat lapsen moraalisen ajattelun kehitystä omalla painollaan. Lapsen ajatus maailmasta on aluksi hyvin omanapainen, sitten mustavalkoinen ja vasta teini-iässä moinen mustavalkoisuus alkaa harmaantua, toisilla paljon myöhemmin, jos koskaan. Saduissa ilkeys, kosto ja mustasukkaisuus saa vapaat siivet. Kukaan ei kahlitse tai ole opettamassa, että ei noin saa tehdä, olet tuhma. Satu leikittelee syvimmillä toiveilla, peloilla, tunteilla ja ajatuksilla.


Puiden tarinoita -satusarja alkaa Iiro Kütterin ja Ville Tietäväisen Puusepällä (2014, kirja pyydetty kustantajalta), joka on ehkä minusta kirjasarjan vaikein. Keisarin hovin puuseppä on äärimmöisen taitava mutta menettää halunsa tehdä työtä ohjattuaan lastaan sanoilla: "Ei saa rikkoa sellaista, mitä ei osaa itse rakentaa.". Keisari kuitenkin pelastaa puusepän työnilon antamalla hänelle hänen toiveensa mukaisesti rauhan rakentaa ihan mitä haluaa. Puuseppä sulkeutuu kaikenlaisten puukappaleiden kanssa yksin, jättäen perheensä ja ympäröivän elämän loppuelämäkseen. Puuseppä rakentaa jonkinlaiseksi sovitukseksi tehdyistä töistään kaiken tiedon puun, jonka arvoa keisari ei raivostuksessaan osaa ymmärtää, koska kokee tulleensa petetyksi. Niin puuseppä kuolee arvottomaksi arvioidun elämäntyönsä ääreen, jonka keisari vielä ennen kuolemaansa tuhoaa.


Puiden tarinoissa puun mahti, kasvun mahti, elämän jatkuminen pidemmällä aikajänteellä kuin ihmisen elämä on ainakin aikuislukijalle armollista. Puun tarinat pohtivat elämän arvoja, ihmisyyttä. Mitä jäljelle jää. Aivan kuten alussa aina todetaan: "Nämä kertomukset ovat niitä, jotka mekin voimme käsittää, mikäli meiltä löytyy kärsivällisyyttä. Ne nimittäin kertovat ihmisistä, sinusta ja minusta.". Voihan olla, että ihmistä, ihmisyyttä, sinua ja minua, onkin välillä ihan hyvä ajan kanssa tarkastella.


"Ja niin keisari kuoli levollisin mielin, eikä koskaan päässyt todistamaan ihmettä."

- Iiro Kütter ja Ville Tietäväinen: Puuseppä

4 kommenttia:

  1. Synkänoloinen satukirja ja kuvitus myös, ehkä aiheetkin. Ei varmaan sovi ihan pienimmille lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainaan itseäni edellisestä postauksesta :) : "Olin jotenkin siinä uskossa, että nämä kirjat olisivat satuja aikuisille, joka ei sopisi meidän lukemistoomme, mutta näissä asioissa on onni olla joskus väärässä."

      Luultavasti tarinassa kuin tarinassa kuulijan jaksaminen kuunteluun rajoittaa eniten mihin kirjaan tarttua. Kuvakirjat ovat usein 0-3 -vuotiaille se parhain hitti, jopa ns vauvakirjat. Toiset innostuvat kuuntelemaan pitkiäkin satuja jo melko varhain. Tätä kirjasarjaa olen intoillut eskarilaiseni kanssa :).

      Synkkääkin, mmm, kyllä, mutta kuten tämän kirjoituksen lopussa totean: myös hyvin paljon jatkuvuutta kuvaavaa. Kieli (kuten saduissa perinteisestikin) on niin kaunista ja pulppuavaa, että siinä voisi uida.

      Poista
  2. Puuseppä on suosikkini kaikista Puiden tarinoista. Meillä lapset, 7-10-vuotiaita, ovat lukeneet ja kuunnelleet nämä kaikki sadut ja ovat aivan myytyjä. Näissä on perinteistä satujen taikaa ja selvät opetukset. Kuvitus hivelee silmää ja sielua. Upea kirjasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minä en osaa vielä sanoa suosikkiani! Mahtavia ovat kaikki, pidän kovasti <3! Ja juurikin tavoitettu sitä perinteistä sadun taikaa, joskaan opetukset ovat taas mielestäni monisäikeiset, eli kaikille jotakin (monenikäiselle). Kuvitus on tasapainossa tekstin kanssa ja sopii sen arvokkaaseen laatuun hyvin. Maanläheiset värit ovat tyylikkäät ja rauhoittavat! Todellakin upea! Onneksi en missannut tätä!!!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!