keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Siiri löytää simpukan

Yksi viime vuosien arkihitti on meillä ollut Siiri-kirjat. Tiina Nopolan kirjoittama ja Mervi Lindemanin upeasti kuvittama kirjasarja on vaan lapsistani mukavan menevä ja tapahtumia löytyy toistuvaan mielenkiintoon saakka. Siiri -kirjat toimivat meillä myös äänikirjoina ja ääninäyttelijä Vuokko Hovatta on loistava työssään. Taitaa jäädä minun ääniluku vähän vähemmän innostavaksi mutta tuntuu onneksi toimivan vielä sekin.


Niinpä myös uutta Siiri löytää simpukan -kirjaa (tammi, 2015, kustantajalta saatu) olemme lukeneet jo viitisen kertaa. Tarinassa isommat Otot ovat "vähän" ylpeän oloisina sukellustaidostaan, joka tietysti ihmetyttää nuorempaa Siiriä ja pikku-Ottoa. Niinpä he aloittavat sukellusharjoitukset, joka ei olekaan ihan helppoa. Uimahallissakin vauvat uivat kuin norpat mutta Siiristä harjoittelu ei meinaa onnistua ja se tuntuu ihan tyhmältä. Lopulta Siiri löytää oikean motivaation sukellukseen ja siitä avautuu tietenkin uusi merenalainen maailma, kaikkine aarteineen...



Siiri löytää simpukan on jälleen kerran hyväntuulen kirja. Asioiden sinnikäs harjoittelu kuuluu keskimäärin kaikkien meidän elämään jollakin tapaa, joten samaistuminen Siirin ja pikku-Oton harjoitteluun on helppoa. Tarinassa on myös mukavaa kuvan ja kirjoitetun kielen vuoropuhelua. Osittain sivuaukeamaa voi lukea sarjakuvamaisesti, mikä auttaa lasta pysymään hieman pitkähkössä tarinassa.


Mervi Lindmanin kuvitus on minusta lähes täydellistä lastenkirjakuvitusta: se on värikästä, hyväntuulista, sopivan suloista, mielenkiintoista ja elävää. Kuvituksen laatu on mielestäni tasaista koko kirjan eikä missään kuvassa tule olo, ettei siihen olla panostettu ihan yhtä paljon kuin johonkin muuhun, vaikka osittain kuvitus saattaa olla koko sivun kokoinen (kuin maalaus!) ja osittain pienempiä, kuten sanottu, sarjakuvamaisempia kohtia. On ihana nähdä, että kuvitukseen panostetaan alusta loppuun saakka ja tällaisella laadulla.


Kirjahan toki inspiroi lukijaansa veden äärelle ja jopa minä, antiuimahalleilija, mietin joko olisi taas aika käydä yhdessä perheellä uimahallissa pulikoimassa. Ja samalla mietin, että taidan tilata seuraavassa kirjatilauksessa meille vanhoja Siiri-kirjoja luettavaksi! Ne vaan toimii kerrasta toiseen!


"Pikku-Otto yritti uudelleen. Hän syöksyi veteen, polski ja pärskytteli.
Välillä jalat haroivat ilmaa, välillä pikku-Otosta näkyi vain takapuoli.
- Jihuu! hän huuteli.
Omituisen näköistä, Siiri ihmetteli."

- Tiina Nopola ja Mervi Lindman: Siiri löytää simpukan

6 kommenttia:

  1. Meilläkin on fanitettu Siirejä jo kauan, joskin pahin into on jo laantunut. Esikoinen tykkäsi niistä eniten ehkä 2,5-3.5-vuotiaana. Meilläkin luetaan tätä uusinta Siiriä juuri nyt, ja pidämme kyllä siitä.

    VastaaPoista
  2. Tuo on ihana kirja. Tykkään sekä vesi- uima-aiheesta ja sen ympärille punotusta tarinasta
    että punaposkisista pulskeanoloisista mutta kuitenkin laihoista kirjan hahmoista ja kuvien
    hillityn kirkkaista väreistä. Jonkun Siirikirjan olen lapsikaverille lahjoittanut. Pitääkin katsella
    mitä niitä on - jos lukis lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpa aika kivoja lahjoja antanut :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!