maanantai 16. marraskuuta 2015

Paratiisilintu

Markus Pfisterin Paratiisilintu ei herättänyt minun huomiotani kannellaan, vaan kustantajan kuvauksella (Lasten keskus, 2015, suomennos Johanna Föster, saatu kustantajalta). Kirjassa nimittäin alakuloinen lintuparvi löytää ilon elämään, kun paratiisilintu pölähtää joukon keskelle. Siis mitä oivallisimman kuuloinen kirja marraskuumme keskelle!



Kirjan tarina on kuitenkin kuta kuinkin siinä. Alkuun tummat korpit eivät innostu moisesta pöyhkeilijästä. Pikku hiljaa ne kuitenkin lämpiävät paratiisilinnun räppiin ja tanssiin. Tätä räppiä olisi  ehdottomasti pitänyt olla kirjassa enemmän, jotta se olisi svengannut kokonaisuudessa paremmin. Muutenkin kirja olisi voinut irrotella vielä enemmän! Nyt yksittäinen räppi jätti vähän toivekkaaksi, mutta ei kantanut sen pidemmälle.



Nyt täytyy sanoa, että tällä kertaa olisi voinut luottaa kirjan kannen ensivaikutelmaan. Kansi on suttuisen oloinen ja samanlainen kuvitustyyli jatkuu läpi kirjan. Myös värimaailma ei vain käy silmääni, se on tukossa ja sangen vanhanaikaisen oloinen. Kuvitus on hyvin samankaltaista sivulta toiselle, joka tuntuu tylsältä. Vivaihtekkaampi kuvitus olisi ehdottomasti voinut tukea mielenkiintoista kirjan ideaa. Sillä onhan tuossa jotain niin kutkuttavaa, että pessimistien ja paatuneiden keskelle hömpsähtää positiivisuuden perikuva, joka on kirjava kuin sateenkaari. Siis yhtä aikaa varsin ärsyttävä ajatus ja samalla ihan tervetullut. Ilopilkkuja ankeaa arkeen, niitä ei ole koskaan marraskuussa liikaa!


"Korpit eivät laula, korpit raakkuvat, yksi korppi sanoi nokkavasti.
Paratiisilintu tyrmistyi."

- Marcus Pfister: Paratiisilintu

6 kommenttia:

  1. Minäkin ihmettelin kuvitusta, joka jatkuu samankaltaisena kuvasta toiseen. Tarina on mielestäni mukava, ja olin yllättynyt, kuinka paljon esikoinen tästä tykkää. Olin ihan varma, että sivu toisensa jälkeen toistuvat kuvat kyllästyttäisivät häntä. Räppi on meidänkin suosikkimme, ja niitä kohtia olisin minäkin lukenut (=räpännyt) lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskan samankaltainen lukukokemus meillä :). Tosiaan joku juttu kai tuossa kuvituksessa on mutta en vain tajua. Räppiä ehdottomasti enemmän niin olisi noussut arkisuosikeiksi!

      Poista
    2. Sanoma kirjassa on tosiaan hyvä. Räppi on sen verran tarttuva, että esikoinen pyytää lukemaa "digga dagga daa, ei lauleta vaan raakutaan" -kirjan. :D

      Poista
  2. Olen katsellut tätä kirjastossa, mutta juuri tummanoloisen kannen vuoksi jättänyt lainaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle myös kirjankannella on iso merkitys! Myös aikuiskirjoissa...

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!