maanantai 2. marraskuuta 2015

Hämärinkäinen

Tässä kekriaikana on pimeän tuloa juhlistettu halloween -tyyliin monissa kouluissa, kodeissa ja päiväkodeissa. Ja mikäpä siinä, mukava että marraskuun taitteessakin jaksetaan vielä juhlia, eikä kaaduta talvihorrokseen täysin toivon menettäneinä. Kohta pimeää helpottavat talvivalot ja toisia myös joulun odotus ja eikö tuo pian ole taas uusi vuosi ja valo alkaa pilkistää...


Hämärinkäinen, uusi lastenkirja, on minusta pieni oodi kaamosajalle. Yleensähän lastenkirjat ovat valoisia ja värikkäitä mutta totta on, että pimeys kuuluu myös elämäämme ja meillä suomalaisilla kontrasti kesän ja talven välillä on huima. Niin huima, ettei kroppamme meinaa aina pysyä sen perässä, saati mieli. Moni kokee pimeän ajan väsyttävänä, aikakautena joka tarvotaan läpi, mutta voisiko talven pimeyttä nähdä myös jollakin positiivisella tavalla?


Hämärinkäinen on tutun kirjakaksikon Mila Teräksen (kirjoitus) ja Karoliina Pertamon (kuvitus) tekemä. Hämärinkäinen on karvainen pikku olento, joka kutoo kangaspuillaan hämärää. Hämärän lisäksi kirjassa kerrotaan muun muassa yöntekijöistä, jotka tulevat esiin vasta kun on riittävän hämärää ja aika ommella taivaalle tummaa samettia...


Mutta kaikki eivät pidä hämärästä ja kaamoksesta, kuten kukkakauppias Keikander (onnistunut nimi!), sillä hänellä on huoli kukkiensa puolesta: kaikki kukankutojat eivät olleet ehtineet tehdä työtään valmiiksi ja joulukukat ovat ilman terälehtiä. Niinpä Keikander menee ja rikkoo Hämärinkäiset kangaspuut ja telkeää sen loukkoon kiven alle. Aika hurja mies tuo Keikander.


Siispä pimeää ei enää tullut ja koko kaupunki jatkoi aherrustaan jo huolettavissa määrin. Kukankutojatkin nukahtelivat työnsä ääressä, koska eivät osanneet levätä. Onneksi Hämärinkäinen saa apua, ja Keikanderikin tulee lopulta järkiinsä. Pimeällä taitaakin olla tarkoituksensa.


On pakko todeta rehellisesti, että tämä kirja on minusta paras Teräksen ja Pertamon yhteinen kirja. Kuva ja tekstin suhde on lähes loistava! Kirjan tarina ja kieli sulavat minun suuhuni ja mieleeni sopivammin kuin aiemmat. Tarina on hieno ja rinnastettavissa myös elämän vaateisiin ja varsinkin kiireeseen. Kirjan tarina, ja sen valo, voi kuvata myös nykymaailman vaatimuksia ikuiseen aherukseen ja "loisteeseen": jaksaa, jaksaa ja levätä ehtii haudassakin. Mutta oikeasti viisautta on osata myös levätä ja ottaa rennosti, olla kiireetön, olla jopa tylsistynyt. Entä jos pimeys ja kylmyys antavat meille siihen mahdollisuuden? Saa levätä, saa kölliä, saa vötjyillä, saa hipsutella villasukissa, saa syödä suklaata! Hah, saa laiskotella ihan luvan kanssa! Hahaaa, siitäs sait kiireysihannointi!


Pimeitä kirjoja on vaikea kuvittaa mutta Karoliina Pertamo onnistuu siinä taitavasti. Valitettavasti kuvituksen valokuvaus oli tosi vaikeaa, eikä sen taso tule nyt kuvissani oikeutetusti esille. Tässä kirjassa oli yksi kukka, jota kuopukseni ihaili suureen ääneen. Itse asiassa taisi olla ensimmäinen kerta, että hän ihaili selvästi kuvituksen kohtaa ja värejä! Tämä kirja nousee kaamoskirjojeni kärkikirjoiksi, ehdottomasti. Ideahan on aivan lois-ta-va!


"Yö oli monien olentojen vastuulla. Myös kuunkierittäjät uurastivat. 
Ne vierittivät painavaa kuunkimpaletta taivaalle tänäkin yönä."

- Mila Teräs ja Karoliina Pertamo: Hämärinkäinen (Karisto, 2015, saatu kustantajalta)

2 kommenttia:

  1. Ehdottomasti kaunis kirja hämäränhetkinä (ja muutenkin) luettavaksi. Meillä esikoinen tosin pisti tämän nyt pannasn, kun se on vähän jännä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei koettu tätä jännäksi, ihme kyllä, sillä yleensä me ollaan allergisia jännille. Mutta tämä koettiin aikasta hyvänä :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!