sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Elmeri ja valaat

David McKeen Elmeri -kirjat ovat tulleet arkilukemistoomme. Elmari -kirjoissa on aina hyväntuulinen ote ja kirjat ovat kauniin värikkäitä. Elmari ja valaat -kirja (Kustannus-Mäkelä, 2014, suomennos Terhi Leskinen, kirjamessuhankinta) kiehtoi minua erityisesti raikkaan vaaleansinisen kantensa vuoksi.



Elmari ja valaat -kirjassa on iloisen kuvituksensa lisäksi mukava ja humoristinen tarina. Elmeri ja Viljami ovat käymässä Eetu-papan luona ja Eetu rohkaiseekin norsut melkoiselle seikkailulle. Seikkailut kuuluvat usein muodossa jos toisessa Elmeri -kirjoihin, jotka varmasti ovat mukavia mielikuvituksen lähteitä vaikkapa lasten leikkeihin. Tässä kirjassa pidin erityisesti siitä, että mukana oli isovanhemmuusteema, joskin hieman taustalla olevana ideana. Tarinassa käy ilmi, että Eetu-pappa on kerran itsekin ollut melkoinen seikkailija.



Mieleeni nousi kirjasta kysymys, että kuinka paljon isovanhempia on lastenkirjoissamme. Ja pienellä mietinnällä hyvin monessa lastenkirjasarjassa isovanhemmatkin hengaavat mukana jollakin tapaa, kuten Louhen Tompissa, Pelliccionin Onneissa, Harjanteen Mintuissa ja Reutersrtandin Empuissa. Se on kiva juttu se! 

Toinen kysymys mikä kirjasta mieleeni nousi, oli se kuinka paljon itse asiassa tulee kerrottua oman elämän tarinoita lapsille? Kertokaapa te millaisia tarinoita kerrotte lapsillenne tai jaatteko paljon omia "vanhoja juttuja" lastenne kanssa? Entä kertovatko isovanhemmat teillä omista seikkailuistaan? Mitä ajattelette, miksi Eetu-pappa tahtoi norsunnorsujen kokevan seikkailun itse, eikä vain tyytynyt kertomaan omasta matkastaan valaiden luo? Mitähän kirjailija tahtoi tällä sanoa?


"- Kertokaa Eetulle terveisiä! valaat huusivat.
- Minä taidan sanoa pari muutakin valittua sanaa, Viljami mutisi."

- David McKeen: Elmari ja valaat

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut pari Elmeri kirjaa ja ovat mukavia.

    Minusta isovanhempien on helpompi kertoa tarinoita lapsille monestakin syystä.

    Vanhempien jutut ovat usein piilosyyllistäviä asenteella meillä ei ollut kännyköitä ja hiihdettiin kouluun jne
    Usein jutut antavat kuvan, että vanhemmat onnistuivat kaikessa. Lisäksi liian pienille lapsille ei kannata kertoa tietynlaisia tarinoita.

    Moni häpeää epöonnistumisiaan mutta olen pystynyt kertomaan omista epäonnistumisista, huonoista koenumeoista, koulussa olleista ongelmista. Lopputulos on minusta tärkeää. Loppujen lopuksi on tärkeää selviytyä ongelmista ja olla hankkiutumatta niihin.

    Nykyajan tarinat kertovat kauniista ja rikkaista onnistujista, minusta ne ovat varsin huonoja tarinoita lapsille. Minusta ulkovessa, kouluun hiihto ja työnteko -jutut ovat näitä parempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit Jokke! Meillä kaikilla varmaan tulee erilaisia tarinoita mieleen. Itselläni tuli myös mieleen ajankuvaus, mikä kaikki oli erilailla silloin kun itse oli lapsi: millainen puhelin silloin oli tai millaisella pelikoneella pelasi, mitä tehtiin ulkona kaverien kanssa. Hassua miten nopeasti kaikki muuttuukaan! Minustakin tuollainen positiivisuus tarinoissa on mielekästä :).
      Satu ulkovessasta sai minut hetkellisesti hihittämään! Sitä en ole vielä lukenut! Hauska idea ja itse kyllä voisin tuon tarinan kertoa omasta köhöm-muistista (kuten sanotaan), kun meillä oli pitkään mökillä ulkovessa mutta lapset ei sitä enää muista.

      Poista
  2. Meillä on muutama Elmeri kirpparihankintoina, mutta lapset eivät ole niistä innostuneet. Itsekin ehkä tykkään Elmerin ulkomuodosta enemmän kuin itse tarinoista.
    Pitäisikin kertoa lapsille suvun tarinoita enemmän, varsinkin kun meillä on vain yhdet isovanhemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lämpesin näille hiljaksiin. Nyt tykkään kovastikin :)!
      Tarinoiden kertominen voisi olla kyllä ihan kiva juttu... Jotenkin sopivasti arkeen yhdistettynä ehkä?

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!