perjantai 30. lokakuuta 2015

Tatun ja Patun ihmeellinen joulu

Monen lapsiperheen vuosittainen kirjaostos lienee uusi Tatu ja Patu. Nuo pallopäät Outolasta syntyivät tekijöiden mukaan itse asiassa kustantajan tilauksesta tehdä lasten tietokirjasarja. Aluksi tekijöillä oli mielessä hahmot nimeltä Axu ja Ozo, jotka olivat kolmiopäisiä tyyppejä, jotka kustantaja tyrmäsi vastenmielisellä kummallisuudellaan. Tatu ja Patu ylisuurine päineen ja pikkuisine kroppineen oli vastaveto kirjailijoilta: söpöyden huipentuma. Kirjasarjan aikana Tatun ja Patun päät ovat välillä olleet isompia ja taas hieman pienempiä.


Nyt nämä pallopäät ovat tutustumassa joulun saloihin. Tatu ja Patu (joiden tunnistussääntö menee tekijöiden mukaan "Patu on paljas", siis silmälaseista), kutsutaan Veeran luo viettämään joulua. Kirja etenee ulkopuolisen kertojan kautta ja totta tosiaan kirjassa seikkailee myös itse Veera, jonka muistamme kirjailijoiden alkutuotannosta. Tässä kirjassa hän ei kuulemma ole niin pikkuvanha kuin aiemmissa, vaan aivan tavallinen 7-9 -vuotias tyttö (tekijät eivät olleet ihan varmoja tai samaa mieltä iästä!). Tarinan ulkopuolinen kertojasta tulee heti mieleen joulun klassikkoelokuva Ihmeellinen on elämä, johon ehkä kirjan nimelläkin viitataan.



Tatun ja Patun ihmeellinen joulu on pitkästä aikaa juonellisempi kirja. Juonellisuus tuo kirjaan mielestäni rauhallisemman otteen, jota itse kertojaäänikin välillä ihmettelee: "Käykö kirjassa nyt niin, että he istuvat koko loppukirjan ajan tuossa sohvalla odottelemassa Veeraa?! Kuka sellaista jaksaa katsella? Pahoittelut, olette kenties hankkineet maailman tylsimmän joulukirjan *." .



Mutta tokikaan kirja ei ole tylsä, joskin ehkä hieman vähemmän ilotulitteleva kuin esimerkiksi Tatu ja Patu, syömään! -kirja, joka koostui lyhyistä kappaleista. Syömään ja pihalla -kirjoista on kuitenkin tähän kirjaan siirtynyt Tatun ja Patun sarjakuvamaisuus, eli kertoja ääneen rinnalla pallopäiden ääni kuuluu kuvituksessa kulkevien puhekuplien kautta. Kirjailijat toivoivat puhekuplista lukijapalautetta, joten kirjoitetaan, että toimii! Jopa Tatu ja Patu sarjakuvakirjat voisivat olla tosi hauskoja (ja korvata lähes nolon pientä lastensarjakuvatuotantoa tällä hetkellä).


Tatun ja Patun jouluseikkailussa pojat eksyvät aivan väärään taloon Veeran luokse talsiessaan ja tekevät joulun lopulta omanlaisekseen (siis outolaisekseen). Lapseni ovat kuunnelleet kirjan jo kahteen kertaan, sillä tämä kirja (Kunnaksen kirjan ohella) oli niitä uutuuksia, jotka myös mieheni halusi heti lapsillemme lukea. Ajattelinkin jo tuota lasten ja isän lukuhetkeä kuunnellessani, siis naururemakan määrästä, että kirja mahtaa olla jälleen kerran loisto opus. Ja näihän se on. Outolaiset, eikä Aino Havukainen ja Sami Toivonen (Otava, 2015, kirja kustantajalta) petä tälläkään kertaa.


Kävin kuuntelemassa Tatun ja Patun kirjailija-kuvittajia Helsingin kirjamessuilla ja hyväntuuliset tekijät naurattivat minua ääninauruun asti. Tapahtumassa oli myös niin rohkeita ja kiinnostuneita lapsia yleisössä, jotka kysyivät tosi tarkkoja kysymyksiä tekijöiltä, että melkein liikutuin! Niin sitä vaan lastenkirjailijatkin joutuvat tuollaisissa paneeleissa vastuuseen tekemisistään :D, mahtava juttu!

Jahas, tyttäreni haki juuri Tatun ja Patun vierestäni katseltavakseen, joten joudun lainaamaan ulkomuistista vasta äsken ääneen lukemani kohdan (tytär käski sen lukea, koska se on hänen lempparikohtansa).


"Joulupuu on rakennettu,
Tatu on jo ovella!"

- Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatun ja Patun ihmeellinen joulu

14 kommenttia:

  1. Kerroit niin hassusti että hihittelen ja hekottelen täällä itsekseni.
    Kaikesta päättäen ihana huumoriteos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita! Sinulta saa aina hyväntuulen kommentit :))))!

      Poista
  2. Täydellinen toive lahjatiedusteluihin! Ja itse ostetaan, jos ei tule pukilta. 😊 Kyttäsin tosi kauan Tatu ja Patu Helsingissä, en raaskinut maksaa täyttä hintaa. Yhtenä päivänä käytiin kuumeisen lapsen kanssa kirjastossa pikaisesti, ja tadaa kirjaston poistohyllystä löytyi kirja hintaan 1€. Joskus näinkin. Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jennijee olethan huomannut myös uuden Puluboin?! :))! Olipa kiva saada sinulta kommentti <3!

      Poista
    2. Jepjep, tsompit lähti kirjaston uutuushyllystä mukaan. Kirjaston uutuus- ja palautushyllyt on lähes yhtä hyviä paikkoja bongata helmiä kuin tämä blogi. <3

      Poista
    3. No hyvä että löytyi :)! Uutuushyllyt ja palautukset katsotaan mekin aina, superpaikkoja :)!
      Ja kiitos... :))).

      Poista
  3. Kirjoititpa tästä hauskasti! Nyt vahvistui tunne, että joulupukki tuo tämän meidän lapsille! :D Olisin kovasti halunnut kuuntelemaan tuota Tatu ja Patu -keskustelua, harmittaa, että en päässyt. Ja olisi ollut mukava törmätä sinuunkin messuilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vielä piti lisätä, että on mukavaa, kun Veera on taas mukana kuvioissa! Hän jotenkin tasapainottaa noita Outolan poikien touhuja mukavasti.

      Poista
    2. Kiitos! Tämä on varma ostos :)!
      Ja Veera jää tässä sivuosaksi mutta jotain hänestä myös paljastetaan, kuvan kautta, jos oikein ymmärrän :).

      Poista
  4. Kuulostaa hyvältä! Tämä on varmasti joulupaketissa, jos en jo aiemmin lankea kiusaukseen. Eikö tämä sopisi vaikka "joulukalenterikirjaksi", eikö?

    Sinulle on tunnustus blogissani! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tämähän on pakollinen joulukalenterikirjaksi, köh, :D!
      Itse asiassa tämä kyllä kestää lukua ettei ole vain "jouluaattokirja" :).

      Voi kiitos tunnustuksesta!

      Poista
  5. Mulla on tämä kirja vielä lukematta, kun olen säästellyt sitä tarkoituksella (oma kappale on tosin vielä kaupassa). Mä olin myös kuuntelemassa tuota samaa esitystä kirjamessuilla ja taisin näköjään istua melkein sun takana pari riviä taaempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, teillä on siis ilo vielä edessä :))! Eikö ollut hyväntuulinen haastattelu? Kiitos kommentistasi ja pahoittelen viivästyneen vastauksen.

      Poista
  6. Mulla arvostelukappale odotti piirongin päällä sitä, että ehtisin siitä kirjoittamaan. Nelivuotiaan haukansilmät bongasivat sen, joten nyt on meilläkin tämä kirja korkattu. Vähän hidas paikoitellen se oli – hypin kertojanosuuksien yli läpi kirjan – mutta myös täynnä kikerryttäviä tatupatujuttuja. Postausta olisi mullakin tulossa piakkoin.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!