maanantai 12. lokakuuta 2015

Kaunotar ja hirviö

Sain yllärinä kauniin näköisen kuvakirjan klassikkosadusta Kaunotar ja hirviö (Aurinko Kustannus, 2012, suomennos Tanja Kanerva). Kirjan on kirjoittanut Ursula Jones ja kuvittanut Sarah Gibb. Tyttäreni on niin sanotussa yltiöpäisessä prinsessavaiheessa, joka tarkoittaa noloa määrää Frozen tavaraa (olen heikko, tykkään liikaa lahjojen ostamisesta ja lasteni ilahduttamisesta) sekä sitä, että kirjastosta ei lähdetä ilman prinsessakirjaa. Kiitos vain, että kirjastosta löytyy oikea prinsessakirjaosasto, että tämä osuus hoituu usein aika helpolla.



Siispä oli selvää, että myös tämä kultakimalteinen selvästi prinsessakansinen kirja, kaikessa hirviömäisyydessäänkin, valittiin hyvin nopeasti iltasaduksi. Kaunotar asuu kauppiasisänsä ja kahden sisarensa kanssa ja eräänä päivänä isä menettää omaisuutensa. Tyttärille tämä tarkoittaa arvonalenemista naimamarkkinoilla, joka harmittaa varsinkin kahta Kaunottaren ilkeää siskoa. Rikkaus vaihtuu köyhyydeksi. Isä pyrkii pelastamaan perhettään ja ajautuu ratsullaan lumimyrskyssä Hirviön taloon.

Kauppias löytää talosta kaiken tarvitsemansa ja lähtiessään aikoo vielä poimia ruusun Kaunottaren toiveen täyttääkseen. Mutta ruusua poimiessaan Hirviö tulee ja alkaa vänkyröimään miehen epäkiitollisuudesta hänen vieraanvaraisuuttaan kohtaan. Ihme tyyppi. Pyytää, että kauppias tuo tyttärensä hänelle tapettavaksi.


Niinpä Kaunotar päätyy Hirviön luo asumaan. Pelottavan näköinen hirviö pyytää joka ilta ruokapöydässä, että Kaunotar menisi naimisiin hänen kanssaan. Kaunotar elää yksinäisesti, joskin suurten kirjakasojen ynnä muun materiaalin äärellä.


Tarinan lopun varmasti moni muistaakin. Klassikkojen tapaan ei tässäkään kirjassa ole siloiteltu sadun raakuutta. On jännä juttu, miten lapseni kuitenkin kuuntelevat sitä niin tarkkaavaisesti ja luottavaisesti ja ottavat sadun satuna vastaan. Ja saahan prinsessa lopulta prinssinsä.


Kirja on kuvitettu kauniisti ja hieman aikusmaisella otteella. Hirviö on oikeasti pelottavan näköinen yreänä pöydässä istuessaan, eikä hänellä ole lämpimiä silmiä kuin disneyversiossa.  Kuvituksessa on myös hyvin rohkeasti käytetty mustaa, jota harvemmin näkee lastenkirjoissa. Ja samalla kirjan prinsessaosuus on tosi kaunista ja pastellimaista, juuri kohderyhmälleen sopivaa. Kirja soveltuukin minusta myös ns. aikuisten kuvakirjana, joskin näytti tosiaan toimivan myös lapsilleni.


Mielestäni on mukavaa, että näitä klassikoita ilmestyy uusin kuvituksia aika ajoin. Joskus myös pieni muunnelma tuntuu ihan kivalta, josta esimerkkinä tulee mieleeni keväällä Grimmin veljesten Keiko Kaichin humoristisempi versio Sudesta ja seitsemästä pikkukilistä.


"Kauppias lupasi tehdä niin kuin Hirviö käski. Mutta hänellä ei ollut aikomustakaan antaa Kaunottaren kuolla niin kaamealla tavalla."

- Ursula Jones ja Sarah Gibb: Kaunotar ja hirviö

8 kommenttia:

  1. Upean näköinen kuvitus! Klassikkosadut ovat ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kauniit värit :)! Ja klassikot on huippuja. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Prinsessojen suosio kestää halki vuosisatojen. Jotkut asiat ovat ikuisia.

    Kävin hiljattain 5-vuotissynttäreillä, joissa teemana oli mainitsemasi Frozen. Kyllä oli rahaa pistetty siihen tavaraan. Toivoa sopii että lapsen prinsessavaihe kestää kauan :)

    Pidän tosi paljon sadusta Kaunotar ja hirviö eri versioina. Myös aikuisten elokuvina, joita olen nähnyt pari. Useat satuversiot sopivat melkeinpä paremmin teineille tai aikuisille kuin pikkulapsille. Vaikka eiköhän ratkaisevinta ole ilmapiiri jossa satu luetaan lapselle ja se millaista keskustelua siitä käydään.

    Todella upea kuvitus tuossa satukirjassa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moniversioisesta sadusta pulpahtikin mieleeni onko tämän sadun lopuissakin siis eroja? Olen ainoastaan lukenut tämän, että lopulta kaunotar ja hirviö saavat toisensa..! Gulp, tuliko kirjoitusmoka :)!
      Frozenista vielä, että kamalampaa on se, että oikeasti sälää löytyy myös kohtuuhalvalla halvemmista vaatekauppoista jne. jolloin ne sukat ja juomapullot ovat liian helppoja ostaa! Se on tätä nykyajan kulutusyhteiskuntaa, johon kannustetaan ylhäältäkin päin. Kuluta kuluta! Puh. Eikä villityksen tarvii kestää ikuisuuksia koska ne halpikset kyllä rikkoutuu sitä ennen.

      Poista
  3. Oi, Kaunotar ja Hirviö on ihana. <3 Tulin itse asiassa kysymään vinkkiä: kummityttöni, puoli vuotias, kaipaisi iltasatukirjaa. Siis sellaista kirjaa jossa olisi lyhyitä satuja, ja mahdollisimman paljon. Tulisiko mieleen jotain sellaista, jota vielä löytäisi kaupoista? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt heitit kyllä ison haasteen! Puolivuotiaalle runsas satukirja!
      Hmm, oikeastaan Tiitiäisen satupuu ja Hanhiemon satuaarre tulevat ainoina vinkkeinä mieleen. Sitten poikkeaisin toiveesta ja alkaisin ehdotella Puppeja :D!
      Kirjakaupoissa on varmasti aina myös satukirja ja hyvän yön -satukokoelmia, joita kantsii käydä katselemassa :).

      Poista
    2. Kia vinkkasi minulle Lasten keskukselta ilmestyvästä/ilmestyneestä tuoreesta satukirjasta, Lentoon (tms.), jonka pyysin itselleni. Voin siis ensin tutustua siihen itse! :D Tiitiäisen satupuu olisi tosi ihana, muistan sen itsekin lapsuudesta. Mutta täytyy kyllä käydä kirjakaupassakin katsomassa... Ja ne Pupet, ne Pupet. <3

      Poista
    3. Tiitiäinen ja Hanhiemo löytyvät kyllä kirjakaupasta vieläkin, ovat aivan ihania <3! Hanhiemossa on klassikot lyhytversiona. Pitääpä seurailla blogiasi siis tuon satukirjan suhteen :). Myös Karistolta on nyt ilmestynyt Hämärinkäinen (katso insta) -kuvakirja ja se on myös satu.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!