lauantai 10. lokakuuta 2015

Elmeri ja tulva

David McKeen Elmerit ovat monille lapsiperheidelle tuttuja. Elmeristä on ilmestynyt vino pino lasten kuvakirjoja. Myös meille Elmerit ovat mukavia arkilukukirjoja. Elmereissä ei tapahdu suuria ilotulituksia mutta niiden äärellä viihtyy luotettavasti ja turvallisesti, ihan niin kuin olisi villasukat jalassa syksytuulessa. Kirjat ovat helppo- ja nopealukuisia ja sopivat kiireisempäänkin arkeen.


Elmeri ja tulva tuntuu aluksi hyvin tutulta (Kustannus-Mäkelä Oy, 2015, suomennos Terhi Leskinen, saatu kustantajalta), sillä tuntuu, että monissakin kirjoissa Elmeri käppäilee pitkin viidakkoa ja seikkailee. Mutta tällä kertaa sataa, sataa jo niin pitkään, että Elmeri lähtee sateestakin huolimatta kävelemään. Luolassa olo muiden eläinten kanssa alkoi tuntua Elmeristä jo hieman tukalalta. I feel you Elmeri, sisällä kökötys on pitemmän päälle kamalaa!



Ja löytyypä ulkoa muitakin sateesta nauttivia. Sillä krokotiilitkin ilakoivat tulvan tuomista uintimahdollisuuksista. Mutta huoltakin on. Kaksi norsua kertovat, ettei pikku Valtteria ole näynyt sateen alkamisesta lähtien. Elmeri lähtee etsimään Valtteria. Metsän eläimet pelastavat Valtterin ja samalla Elmeri saa tilaisuuden vetäytyä mukavasti omaan rauhaansa...


Minusta on mukavaa, että nykyään kuvakirjoissakin on mököttäjiä ja tyyppejä, jotka tykkää välillä olla ihan yksin ja sekin on jees. Meitähän on moneksi. Hyväntuulisuus ja sosiaalisuus ovat tärkeitä ja hienoja juttuja mutta tasapaino näissä asioissa on kullakin henkilökohtaista! Siispä hyvä Elmeri, mukavaa ja nautinnollista rauhaa ja hiljaisuutta!


"Tule tänne suojaan, Elmeri, eläimet huusivat.
- Siellähän sataa!
- Taidatte olla oikeassa, Elmeri totesi hymyillen ja jatkoi matkaa."

- David McKee: Elmari ja tulva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!