tiistai 29. syyskuuta 2015

Tunne- ja turvataitoja lapsille

Välillä Sininen keskitie tuumailee vanhemmuus- ja kasvatusasioissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on ilmestynyt jo vuosia sitten Tunne- ja turvataitoja lapsille niminen oppimateriaalipaketti mutta nyt se on saanut uuden ja päivitetyn painoksen (2015, saatu THL:ltä esittelykappaleeksi). Kirjan ovat toimittaneet Kaija Lajunen, Minna Andell ja Mirja Ylenius-Lehtonen. Olin tutustunut tuohon aiempaan painokseen yli 10 vuotta sitten ja unohtanut koko loistavan paketin olemassaolon. Nyt kun huomasin uuden painoksen saapuneen ja päätin tutustua siihen vanhemman näkökulmasta.


Lapset kasvavat ja suuntaavat pienin, ja välin niin suurinkin, harppauksin maailmalle. Mitä kaikkea meidän vanhempien tulisikaan muistaa opettaa? Huomaan, että joskus tuntuu itsestä siltä, että on mukava elää arkea sen omalla painollaan ja ottaa asioita käsittelyyn, kun sen aika on. Ajattelen, että se lienee lapseni kehityksen mukaista. Taustalla lienee vielä joku kummallinen taikausko, että jos puhuu pahuudesta, se varmasti tulee sinua kohtaamaan. Mutta turvataitokirjaa lueskellessani ja selatessani jäin pohtimaan, olisiko kuitenkin hyvä asia keskustella tiettyjä asioita vähän aiemmin? Sitä aina vanhempana toivoo, että omassa kodissa lapsella on hyvä ja turvallinen olla ja niin kuin myös tuossa lähipuistossa, päiväkodissa ja koulussakin. Että kaikilla on rauha maassa ja hyvä olla. Mutta eihän se niin mene. Maailmassa on paljon ikäviä asioita ja elämään kuuluu tilanteita ja varsinkin erilaisia omasta itsestä nousevia tuntemuksia, jotka eivät kaikki ole vain kivoja. Meillä ihmisillä on puhumisen taito ja näitä asioita voi myös jutella ja opettaakin, että ehkäpä kaikkea ei tarvitse tai tule oppia "Siperia opettaa" -menetelmällä?



Tunne- ja turvataitoja lapsille on pääasiallisesti reilun kymmenen ryhmätunnin pituinen erittäin runsas ja laadukas oppimateriaalipaketti. Se on suunnattu 5-11 -vuotiaille lapsille kouluihin ja varhaiskasvatukseen mutta sen monipuolista materiaalia voi käyttää myös yksilötyössä sosiaali- ja terveystoimessa. Oppimateriaali ja ryhmän kulku on hyvin voimavarakeskeistä ja samalla turvallisen rohkeaa. Tehtävissä seikkailee Turre -koira (kuvitus: Sanna Ojanen). Jännittävillekin asioille on selvät, arkiset sanat, kuten sille missä menee oman kropan rajat, kuka saa koskea ja miten. Kirja on myös yksilöä kunniottava ja moninaisten tehtävien kautta lapsi voi miettiä asioita omasta näkökulmastaan. Materiaalin taustaideana on tukea lapsen itseluottamuksen ja -arvostuksen kehitystä.




Kirjassa kerrotaan, että aiempaan materiaaliin verraten uusia uusia teemoja ja materiaaleja ovat Lapsen oikeudet tutuiksi, Lupa kaikenlaisiin tunteisiin, Vaihtuvat tunteet, Kiukku ja sen kesyttäminen, Hyvä olo ja hyvä mieli, Turvallisesti netissä, Nettikaveruus, Minä selviydyn netissä, Lupa omaan tilaan ja yksityisyyteen ja Turvallinen koti. Kirja kannustaa lapsia kertomaan huoliaan suoraan aikuiselle.



Minulle äitinä kirja avasi silmiä, mitä kaikkea on hyvä lasteni kanssa keskustella. En perusta ryhmää, enkä istuta lapsia luennolle, mutta muistan taas vähän paremmin asioita, joista olisi hyvä keskustella arkemme keskellä. Ehkä jonkun pienen liikkeelle laittavan tilanteen sattuessa kohdalle. Aivan kuten liikennesääntöjä opetellaan silloin, kun kuljetaan liikenteen seassa.



Otin tähän postaukseen paljon kuvia, kun ajattelin, että niiden avulla voitte saada omia ajatuksia tunne- ja turvataidoista mitä kaikkea se on. Lisäksi ainakin vanha materiaali löytyy kokonaisuudessaan netistä KLIK, en tiedä onko myös tämä uusi materiaali joskus näin vapaasti käytettävissä.



Olisi tosi mukava kuulla onko joku ammattikasvattaja käyttänyt tätä materiaalia koulussa tai varhaiskasvatuksen puolella ja millaisin kokemuksin?
Entä mitä vanhempana ajattelet olevan hyviä asioita opettaa lapsellesi tunteista ja turvataidoista? Ja kenen vastuulla tuo opetus on?


"Turren vinkit riitojen selvittelyyn:
Katso silmiin.
Kuuntele.
Sano selkeästi toiveesi ja mielipiteesi.
Pyydä anteeksi.
Anna anteeksi."

- Kaija Lajunen, Minna Andell ja Mirja Ylenius-Lehtonen: Tunne- ja turvataitoja lapsille

7 kommenttia:

  1. Voi että, tällaiselle kirjalle olisi tarvetta!

    Mulla on ollut samat ajatukset kuin sinullakin: puhutaan lapselle asioista sitä mukaa, kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Mutta se ajankohtaisen määritteleminen onkin yllättävän haastavaa. Minulle kirja on (yllättäen ;) ) hirveän luonteva tapa ottaa asioita puheeksi ja vaikka tuollaisten tehtävien tekeminen omien lasten kanssa tuntuu äkkiseltään ehkä vähän teennäiseltä niin tuskinpa siitä haittaakaan olisi.


    Kiitos loistavasta vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo tehtävät tosiaan oli ryhmään liittyviä tehtäviä (moni löytyy nettisivulta) ja kokisin ne vähän hassuna itsekin tehdä kotona. Mutta jotain vinkkiä niistä voi saada, ehkä rohkeutta jutella eri asioista...
      Just näin, että on aika vaikeaa tietää missä kohdin mitäkin ja sitten jos tekee vähän myöhässä niin sekin harmittaa. Vaikeeta tää vanhemmuus, huh :D!

      Poista
  2. Tosi hyvän- ja tärkeännäköinen paketti! Kiitos, kun laitoit vielä linkin vanhaan netistä löytyvään materiaaliin, niin että täältäkin käsin pääsen siihen tutustumaan :). En ole itse varsinaisesti käyttänyt tällaista materiaalia työssäni, vaikka nuo kuvathan sopisivat hyvin esimerkiksi keskustelunaiheiksi päiväkodin aamupiirissä, mutta olen tutustunut lapsille järjestettyihin Skidikantti-koulutuksiin melkolailla samasta aiheesta! (http://www.skidikantti.com/ ) Osalle (esimerkiksi monille kaltoinkohdelluille) lapsista kun esimerkiksi oman kehon koskemattomuus ei välttämättä ole ollenkaan niin itsestäänselvä asia kuin saattaisi äkkiseltään luulla ja tosiaan hyvä olisi keskustella näistä asioista myös omien lasten kanssa laajemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kovasti vastavinkistä! Jospa joku muukin sen täältä nyt löytää :))! Kiitos!!

      Poista
    2. Se tässä blogiharrastuksessa juuri onkin niin kivaa, kun koko ajan oppii uutta toisilta! Moni varmaan yllättyisi, jos tietäisi, montako tärkeää asiaa olen oppinut juurikin blogeista! :). Ja kuinka ilahdunkaan, kun kuulen, että joku on vuorostaan saanut jotakin tärkeää omasta blogistani (viimeksi esimerkiksi porkkanakakun ohjeen, josta tuli perheen lemppari).

      Poista
    3. Se tässä blogiharrastuksessa juuri onkin niin kivaa, kun koko ajan oppii uutta toisilta! Moni varmaan yllättyisi, jos tietäisi, montako tärkeää asiaa olen oppinut juurikin blogeista! :). Ja kuinka ilahdunkaan, kun kuulen, että joku on vuorostaan saanut jotakin tärkeää omasta blogistani (viimeksi esimerkiksi porkkanakakun ohjeen, josta tuli perheen lemppari).

      Poista
    4. Blogit on parhaimmillaan mukavia vertaistukipaikkoja ja varsinaisia marttakerhojakin :D. Porkkanakakku on kyllä hyvää :P!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!