tiistai 8. syyskuuta 2015

Piano lastenkirjassa!

Nykyaika on ihmeellistä. Tuntuu, että taivas on vain kattona myös lastenkirjoja keksiessä. Satuinkin löytämään Kariston uutuuksista Pikku pianisti -kirjan (2015, suomennos Taina Wallin) ja mielenkiintoni heräsi, koska kirjahan on todella kaunis ja idea kiehtova! Toinen lapsistamme on ollut varsin kiinnostunut musiikista ja soittamisesta ja ajattelin tämän olevan kiva lisä tanssi- ja musiikkihetkiimme.


Kirjan on kuvittanut todella kauniisti, herkällä ja suloisella hiirikuvituksella Rachel Stubbs. Tekstin on kirjoittanut Sam Taplin ja suunnittelun tehnyt Matt Durber. Ilmeisesti kirja on brittituotantoa alkuaan. Kirjan sävelmät löytyvät myös netistä (www.usborne.com/quicklinks). Kirjassa siis todella on alaosassa pahvinen näppäimistö, joista jokaisella koskettimella on oma värinsä. Kirjasta löytyy yhdeksän sävelmää ja ne alkavat kevyesti Edvard Griegin sävelmällä.



Kirjan kaksi ensimmäistä säveltä ovatkin siis klassisia sävelmiä, sen jälkeen ne jatkuvat ranskalaisella kansansävelmällä ja sitten kahdella englantilaisella lastenlaululla. Sävelet eivät siis ehkä ole kaikkein tutuimpia suomalaislapselle, hmm, tai ainakaan siinä ikäryhmässä, mille minä oletin tämäkin kirjan kuvituksensa ja värityksensä puolesta olevan suunniteltu (3-6 v.?). Lopusta löytyy kuitenkin tutumpia, kuten Tuiki tuiki tähtönen ja Jaakko-kulta.


Kolmevuotiaani koki kirjan siis vielä auttamattoman vaikeana. Myös kirjan painikkeet olivat hieman arvaamattomat, niitä sai välillä painaa reilummin ja toisaalta joskus painamisesta saattoi kuulua kaksi ääntä. Tämä teki myös rytmissä pysymisen vaikeaksi. Sävelmät olivat myös varsin pitkiä mielestäni siihen tarkoitukseen, että kirjan nimi on My First Keyboard Book. Että voi mikä harmi! Jos kirjassa olisi se perinteinen Ukko Nooa Tähtösten lomassa, heti kirjan alussa, olisi se ehkä hieman palkitsevampi lapsinäkökulmasta?



Rikoin kirjalla minulle viisaammilta ja musikaallisimmilta vannotettua sääntöä: opeta musiikkia oikeilla soittimilla. No tämä ei ollut ensimmäinen kerta, sillä taloomme on rantautunut vaikka millaisia muovisoittimia lahjoina, jotka köllöttävät iloisesti oikeiden rytmisoittimien joukossa.  Enkä itsekään osaa oikein opettaa musiikkia. Kunhan paukutellaan menemään ja lauletaan yhdessä. Mutta kirjan myötä tuli mieleen, että tokihan pianoon tulisi tutustua ihan oikean pianon tai sähköurkujen kautta (jep sellainenkin muovinen pikkuruinen meillä oli- meni rikki...) mutta se vaatisi vain minulta aikuisena pikkuisen kärsivällisyyttä ja suunnittelua ja sieltäpä se Ukko Nooa saattaisi kajahtaakin.



Mutta harmi. Hirmu hauska idea ja niin valtavan kaunis kirja. Mutta ei vaan meillä ihan täysin toiminut, vaikka kyllä se meillä esille jää lasten iloksi! Se pitää kyllä vielä sanoa kirjan ansioksi, että pianon ääni on onneksi aika pehmeä ja aika hiljaisella, että tällainen herkempi korvainenkin jaksaa sitä kuunnella. Mutta, ettei Soili Perkiö keksisi tästäkin jonkun toimivamman version... !


"Ennen kuin käännät sivua ja ryhdyt harjoittelemaan, tee ensin omia pikku sävellyksiä painamalla vapaasti eri koskettimia."

- Pikku Pianisti

5 kommenttia:

  1. Idea on kuitenkin napakymppi! Just tällaisesta voi alkaa lapsen innsotus musiikkiin.

    Jaakko-kulta muuten taidetaan tuntea hyvinkin laajasti. Poikani on Jaakko. Aloimme kerran hiljaa hyräillä Saksassa eräässä lounaspaikassa Jaakolle tuota laulua, kun yhtäkkiä sitä alkoi laulaa täyteen ääneetn lähipöydän hollantilainen perhe. Onneksi osasiin laulun enkuksi, saksaksi ja ranskaksi, joten saatoimme laulaa yhteen: Se oli hauskaa!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea oli oikeasti ihastuttava :)!
      Voi miten hauskan muiston jaoit! Ja enpä tiennytkään, että sinulla on myös poika :). Nyt alkoi ihan kamalasti mietityttämään miten Jaakko-kulta menikään enkuksi...

      Poista
  2. Pidin tätä kirjaa käsissäni Hulluilla päivillä ja melkein ostinkin, mutta rupesin epäilemään viime metreillä. Arvostelusi osui silmiin vasta nyt, mutta eipä siis olisi kannattanutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Kyllä sähköurut on olleet meillä kiinnostavampi kuin tämä, pakko on näin todeta!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!